Täällä taas!

Viime vuonna en kirjoittanut kertaakaan blogiin. Ajattelin jo laittaneeni tälle harrastukselle lopullisen pisteen. Instagram vei huomioni (se loputon koukuttava kuvien virta!), mutta aloin kuitenkin kaivata vanhaa kunnon blogialustaa ja vähän pidempiä pohdintoja. 

Vuosi 2021 oli minulle hyvä, annan sille kouluarvosanan 9+. Kehtaako korona-aikana edes sanoa, että on voinut varsin hyvin, että viime vuosi oli minulle henkilökohtaisesti eteenpäin menemisen aikaa? Tilanne olisi varmasti kovin toinen, jos minulla olisi perhettä, lapsia etäkouluineen, klo 8-16 työ etäpalavereineen... Kovin moni asia ei loppujen lopuksi muuttunut elämässäni, vaikka varmasti suurin suru on ollut etääntyminen omasta seurakunnasta koronarajoitusten takia ja se, ettei kirkkoon enää voi noin vain ilmestyä, vaan pitää ilmoittautua ennakkoon tai katsoa live streameja netistä (ei jaksa enää!!).

Viime vuonna kuvailin jonkin verran figuja edelleen...

Kirjoitin lasten kuvakirjan (kuvitti Anu-Riikka Lampinen), ja runojani julkaistiin Viron runokartalla netissä sekä Lumooja-lehdessä. Osallistuin kokovuotiseen runokokoelmien sparraukseen, joka on ihan viime metreillään nyt. Sparraus oli/on työläs, mutta erittäin hyödyllinen. Kokoelmani valmistuu noin kolmen viikon sisällä, ja harras toive olisi löytää sille kustantaja sitten.

Aloin reippailla vaihtelevalla menestyksellä. Kehitin aamuranta-konseptin. Eli horisontti on nähtävä vähintään muutaman kerran viikossa, mikä tietää reipasta kävelyä yleensä saaren eteläkärkeen. Ja nimenomaan aamulla, sillä iltapäivästä tai illalla en saa enää itseäni pitkälle kävelylle. Sielu lepää, ruumis kiittää kuorimituksesta. 

Aloitin nukkekotiharrastuksen tauon jälkeen. Liityin jopa Nukkekotiyhdistykseen tässä alkuvuodesta. Ostin keväällä Torista kaksi tönöä. Tämä on Vaasan invalidien työpajan vanhahko nukkis, Lundbyn kaltainen ja samaa 1:18-mittakaavaa, kuvassa rempan jälkeen. Talon rakenteet olivat tukevat, mutta tapetit mitäänsanomattomat ja lattiat rumat. Oli kiva tuunata, vaikka minimittakaavan tapetoiminen oli kenkkua ennen kuin opin niksit! Tykkään tuosta talon alkuperäisestä takasta kovasti.

Hyllyssä talon (jota kutsun Sikurimäeksi) alla on kaksi puista viinipullolaatikkoa. Noita kannattaa käydä kysymässä Alkosta etenkin joulun alla. Onko teillä ideoita, mitä noihin roomboxeihin voisi laittaa? Mietin toiseen ortodoksista kappelia, mutta boxin syvyys on vain noin 18 cm. Vanhanaikainen tupakeittiö? Minikeittiöiden väsääminen on lempipuuhaani. Kun saan boxit joskus tehtyä, ajattelin suojata ne pleksillä pölyltä.

Toinen torppa, jonka keväällä ostin 40 € hintaan, on kahden huoneen Köyhälä. Se on rakennettu sotien jälkeen 40-luvulla ja ollut useamman sukupolven leikeissä. Annoin sille vähän jatkoaikaa. Erikoisuutena talossa on lasi-ikkunainen etuovi, joka pitää pölyt loitolla – kuinka kätevää! Köyhälässä eletään nykyaikaa, mutta mummola- tai kesämökkihengessä hyvin vaatimattomasti. Talossa on esimerkiksi kantovesi, ja ilmeisesti ulkohuussi jossain nurkan takana. Laitan parempia lähikuvia kummastakin talosta myöhemmin. Nukkisharrastustani voi seurata myös Instassa tililläni @liioliinminit

Kevääseen (keväthän alkaa heti loppiaisen jälkeen) kuuluu tietysti myös perinteinen harrastukseni roinan raivaus ja kaappien kriittinen läpikäyminen. Emmauksen kirppis ilmoitteli juuri, että kaunokirjat olisivat kysyttyjä, joten raakkasin hyllystä kassillisen kirjoja lahjoitettavaksi. Yritän enää olla ostamatta uusia kirjoja, mutta vielä sorruin Joel Haahtelan uusimpaan pienoisromaaniin. 

Siispä vanhaan tyyliin jatketaan täällä, harmittomana harrasteblogina, jossa joskus jotain raapaisuja pintaa syvemmältäkin. Mutta: lukeeko kukaan enää blogeja?