sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Täällä taas!

Viime vuonna en kirjoittanut kertaakaan blogiin. Ajattelin jo laittaneeni tälle harrastukselle lopullisen pisteen. Instagram vei huomioni (se loputon koukuttava kuvien virta!), mutta aloin kuitenkin kaivata vanhaa kunnon blogialustaa ja vähän pidempiä pohdintoja. 

Vuosi 2021 oli minulle hyvä, annan sille kouluarvosanan 9+. Kehtaako korona-aikana edes sanoa, että on voinut varsin hyvin, että viime vuosi oli minulle henkilökohtaisesti eteenpäin menemisen aikaa? Tilanne olisi varmasti kovin toinen, jos minulla olisi perhettä, lapsia etäkouluineen, klo 8-16 työ etäpalavereineen... Kovin moni asia ei loppujen lopuksi muuttunut elämässäni, vaikka varmasti suurin suru on ollut etääntyminen omasta seurakunnasta koronarajoitusten takia ja se, ettei kirkkoon enää voi noin vain ilmestyä, vaan pitää ilmoittautua ennakkoon tai katsoa live streameja netistä (ei jaksa enää!!).


Viime vuonna kuvailin jonkin verran figuja edelleen...

Kirjoitin lasten kuvakirjan (kuvitti Anu-Riikka Lampinen), ja runojani julkaistiin Viron runokartalla netissä sekä Lumooja-lehdessä. Osallistuin kokovuotiseen runokokoelmien sparraukseen, joka on ihan viime metreillään nyt. Sparraus oli/on työläs, mutta erittäin hyödyllinen. Kokoelmani valmistuu noin kolmen viikon sisällä, ja harras toive olisi löytää sille kustantaja sitten.

Aloin reippailla vaihtelevalla menestyksellä. Kehitin aamuranta-konseptin. Eli horisontti on nähtävä vähintään muutaman kerran viikossa, mikä tietää reipasta kävelyä yleensä saaren eteläkärkeen. Ja nimenomaan aamulla, sillä iltapäivästä tai illalla en saa enää itseäni pitkälle kävelylle. Sielu lepää, ruumis kiittää kuorimituksesta. 

Aloitin nukkekotiharrastuksen tauon jälkeen. Liityin jopa Nukkekotiyhdistykseen tässä alkuvuodesta. Ostin keväällä Torista kaksi tönöä. Tämä on Vaasan invalidien työpajan vanhahko nukkis, Lundbyn kaltainen ja samaa 1:18-mittakaavaa, kuvassa rempan jälkeen. Talon rakenteet olivat tukevat, mutta tapetit mitäänsanomattomat ja lattiat rumat. Oli kiva tuunata, vaikka minimittakaavan tapetoiminen oli kenkkua ennen kuin opin niksit! Tykkään tuosta talon alkuperäisestä takasta kovasti.

Hyllyssä talon (jota kutsun Sikurimäeksi) alla on kaksi puista viinipullolaatikkoa. Noita kannattaa käydä kysymässä Alkosta etenkin joulun alla. Onko teillä ideoita, mitä noihin roomboxeihin voisi laittaa? Mietin toiseen ortodoksista kappelia, mutta boxin syvyys on vain noin 18 cm. Vanhanaikainen tupakeittiö? Minikeittiöiden väsääminen on lempipuuhaani. Kun saan boxit joskus tehtyä, ajattelin suojata ne pleksillä pölyltä.

Toinen torppa, jonka keväällä ostin 40 € hintaan, on kahden huoneen Köyhälä. Se on rakennettu sotien jälkeen 40-luvulla ja ollut useamman sukupolven leikeissä. Annoin sille vähän jatkoaikaa. Erikoisuutena talossa on lasi-ikkunainen etuovi, joka pitää pölyt loitolla – kuinka kätevää! Köyhälässä eletään nykyaikaa, mutta mummola- tai kesämökkihengessä hyvin vaatimattomasti. Talossa on esimerkiksi kantovesi, ja ilmeisesti ulkohuussi jossain nurkan takana. Laitan parempia lähikuvia kummastakin talosta myöhemmin. Nukkisharrastustani voi seurata myös Instassa tililläni @liioliinminit


Kevääseen (keväthän alkaa heti loppiaisen jälkeen) kuuluu tietysti myös perinteinen harrastukseni roinan raivaus ja kaappien kriittinen läpikäyminen. Emmauksen kirppis ilmoitteli juuri, että kaunokirjat olisivat kysyttyjä, joten raakkasin hyllystä kassillisen kirjoja lahjoitettavaksi. Yritän enää olla ostamatta uusia kirjoja, mutta vielä sorruin Joel Haahtelan uusimpaan pienoisromaaniin. 

Siispä vanhaan tyyliin jatketaan täällä, harmittomana harrasteblogina, jossa joskus jotain raapaisuja pintaa syvemmältäkin. Mutta: lukeeko kukaan enää blogeja?

14 kommenttia:

  1. No, lukee! Kiva, kun tulit takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että olet lukijakunnassa vielä! En näköjään pysty kommentoimaan enää edes omaan blogiini, ainakaan läppärillä. Kokeilen nyt kännyltä anonyyminä. Bloggerin kommentointiongelma on vaivannut minua jo useamman vuoden.

      - Liiolii

      Poista
  2. Lukee! Jos vaan joku näitä vielä kirjoittaisi... Kaipaan blogeja aika-ajoin ihan todella! Insta on kiva, helppo ja vaivaton. Mutta aika pintaraapaisua vaan. Ehkä blogit vielä kokee uuden nousun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, some on sellaista pikaruokaa nykyään. Instasta kyllä tavallaan tykkään kovastikin, mutta ne kuvat hukkuu sinne loputtomaan virtaan.

      - Liiolii

      Poista
    2. Totta kai lukee :) Ja kirjoittaa.. hienoja nukkis-juttuja sinulla! Minullakin yksi nukketalo jonka olen sisustanut, joskus kympillä ostettu ...en vaan tiedä mitä muuta sillä voisi tehdä, kuin joskus ehkä vaihtaa kalusteita

      Poista
    3. No mutta mukavaa, vanha jengi täällä koossa! :) Olen huomannut, että mieluiten tuunaan tosi halpoja tai ilmaisia nukkiksia, koska niihin uskaltaa helpommin kajota kuin satojen eurojen linnoihin. En ole mikään supernäpertelijä mitä tulee ministelyyn, mutta tykkään!

      -Liiolii

      Poista
  3. lukee!

    (sama ongelma kommentoinnin suhteen, ei meinaa millään onnistua)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva!

      Ja eikö ole kummallista tämä kommentointiongelma! Moneen blogiin en pysty ollenkaan kommnetoimaan, joihinkin vain anonyyminä. Ongelma on ollut Bloggerissa jo tosi kauan, mutta sitä ei ole saatu korjattua näköjään.

      - Liiolii

      Poista
  4. Lukee! Tervetuloa takaisin! Mieluusti kuulisin aina lisää arjestasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Kiitos, mukavaa olla täällä taas. Kirjoittelen pian lisää arjestani.

      - Liiolii

      Poista
  5. Tervetuola takaisin 😊 minä luen mielelläni ja en vaihtaisi mihinkään muuhun, eikä minulla muita some tilejä olekkaan. Olen myös huomannut, että paljon on porukkaa täältä blogimaailmasta lähtenyt muille apajille, mutta joku aina joskus välillä sanoo kaipaavansa tänne.
    Mukava lukea mitä sinulle kuuluu ja onnea kaikesta mitä olet tehnyt 😊
    nukkekotijutut kiinnostaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Blogin ja myös Flickr-kuvasivuston kautta sain wanhaan hyvään aikaan useampiakin oikeita ystäviä ja kavereita, tarkoitan sellaisia, joita olen nähnyt kasvokkain somen ulkopuolellakin. Nykyinen some on niin kuin pikaruokaa, selaat ja unohdat näkemäsi. En tiedä antaako nykyiset somealustat edes mahdollisuuksia ystävyyssuhteiden solmimiseen, kun kaikki on niin nopeaa, pinnallista ja usein kaupallista...?

      Nukkisjuttuja tulee varmasti jatkossakin tänne. Olen ihan innoissani kahdesta torpastani ja parista viinipullolaatikosta, joista tulee... jotain!

      - Liiolii

      Poista
  6. Kyllä, tämä sekä lukee että kirjoittaa. Toivottavasti moni lukisi. Itse kaipaan hektisen somemaailman keskellä sitä, että lukee välillä pidempiä tekstejä kirjojen lisäksi myös blogeista. Ja mikä parasta, niitä on niin erilaisia!

    Minulla on ollut tismalleen sama ajatus, että ei kirjoja lisää vaan pikemminkin kiertoon, mutta minäkin sorruin Haahtelan uusimpaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hienoa! Blogien kultakausi on varmasti väistämättä mennyt, mutta ainaisena vastarannankiiskenä jatkan taas täällä.

      Haahtelan kirja on onneksi ohut, ei vie liikaa tilaa hyllyssä. ;)

      - Liiolii

      Poista

Kommenttien valvonta on toistaiseksi päällä. Lämmin kiitos kommentistasi!