maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kevätretki Turun saaristoon

Pitkästä aikaa blogin parissa. Kevät on kulunut aikamoisessa sumussa, oli siis mukava lähteä nollaamaan tilanne pienelle kotimaanmatkalle. Kyselin jo viime kesänä kaveria mukaan Seiliin, mutta innostusta ei oikein ilmennyt. Nyt katsoin taas Seilin saaren sivuja, että miten sinne tulevana kesänä pääsisikään, ja huomasin pääsiäisretken, jolle oitis ilmoittauduin ominpäin. Matkaan lähdettiin Turusta Auran varrelta m/s Norrskär-laivalla pitkänäperjantaina. Reissussa oli mukana kolmisenkymmentä osallistujaa.

Seilin historiasta monet ovat varmaan kuulleet jotain. Sinne perustettiin 400 vuotta sitten Ruotsin kuninkaan käskystä leprahospitaali. Myöhemmin tautiepidemian talttuessa saareen perustettiin mielisairaala kroonikoille, myöhemmin vain naispotilaille. Tässä kivinen päärakennus mielisairaala-ajalta. Nyt rakennuksessa on mm. ravintola ja Turun yliopiston tutkijoiden tiloja. Yksi museohuone näytti, millainen potilashuone oli ollut mielisairaalan aikoina.


Itse majoituin Portti-rakennukseen (kuva alla) pikkuiseen entiseen potilashuoneeseen. Meillä oli perjantaina opastettu kierros saarella, jossa tutustuttiin Seilin osittain aika karuunkin historiaan ja luontoon. Saarella on yllättävän monimuotoinen luonto. On niittyjä, joita kesällä hoitavat lampaat ja lehmät, käkkyrämäntymetsää, katajikkoa, lehtipuita.


Majoitustiloja on useissa eri rakennuksissa. Kuvassa alla oleva punainen talo on nykyään myös majoitustila. Se on käsittääkseni Engelin suunnittelema, kuten Seilin sikalakin! Puutalossa asui saaren henkilökuntaa mielisairaala-aikoina.


Seilin saaren puinen kirkko on kaunis, mutta sisältä varsin yksinkertainen ja karu. Kirkko sijaitsee paikalla, jossa leprapotilaat majailivat. Se oli aikoinaan erillinen saari tai luoto, mutta maankohoamisen myötä se yhdistyi pääsaareen. 


Kirkon takana on hautausmaa, johon ei kuitenkaan ole haudattu leprapotilaita. Lepraa (spitaalia) pidettiin 1600-luvulla Jumalan rangaistuksena, joten tautiin menehtyneitä ei voitu haudata kirkkomaahan. Nyt hautausmaalla näkyvät valkoiset puuristit ovat mielisairaalan viimeisten naispotilaiden haudoilla. Sairaalatoiminta loppui Seilissä niinkin myöhään kuin 1962. 


Seilin kirkossa leprapotilaat oli eristetty aidalla muusta kirkkokansasta kirkon takaosaan. 


Lauantaina oli vuorossa laivamatka ulkosaaristoon. Sää oli suotuisa, aurinko paistoi ja meri oli melkein tyyni. Puksuttelimme Berghamniin, jossa nimensä mukaisesti on mäki ja satama. Paikka oli meikäläiselle jotenkin tosi eksoottinen avoimine niittyinen ja kallioineen. En ole vastaavassa paikassa ollut ennen.


Osa Berghamnista kuuluu Saaristomeren kansallispuiston alueeseen. Siellä oli luontopolku, jonka kiersin. Mäki oli aikamoisen korkea ja sieltä avautui hieno näkymä merelle ja saaristoon. Merellä oli paljon haahkoja ja myös allien ääntä kuului. 


Berghamnista suuntasimme toiselle saarelle, Brännskäriin, jonka yksi isännistä, Simon, kertoi meille yritystoiminnan ja ylipäätään ympärivuotisen elämän ehdoista saaristossa. Brännskäriin asettunut porukka rakentaa yhdessä mökkikylää, pitää leirikouluja, kalastaa, ja onpa saarella teatteritoimintaakin. Ideana on tehdä kaikki itse. Yhteysalukset ovat tärkeitä, ja kun saarelaisten lapset kasvavat kouluikään, he matkaavat niillä päivittäin kouluun. Myös Brännskärissä kierrettiin luontopolku.

Sunnuntaina oli lähtöpäivä kotiin, mutta ehdin vielä kierrellä ominpäin Seilissä. Löysin hienot näköalakalliot kirkon takaa. Merelle avautui mäntymetsästä mahtava näkymä. Pieni eksyminenkin koettiin, mutta harhailun jälkeen löysin polun takaisin kirkolle. Lounaan jälkeen m/s Norrskärin kyytiin ja kohti Turkua.


Suosittelen Seiliä vierailukohteeksi, jos luonto ja kulttuuri/historia kiinnostavat. Seiliin liittyviä kaunokirjoja on muutama, ainakin Katja Kallion Yön kantaja ja Johanna Holmströmin Sielujen saari. Turusta voi tehdä kesällä myös päivävisiitin saarelle. Yöpymällä saa lisäaikaa tutustua saareen. Oli kyllä mahtava ajoitus mennä näin huhtikuun loppupuolella ennen varsinaisen turistikauden alkua Seiliin. Luonto heräili kevääseen ja varsinkin aamuinen lintukonsertti oli kuulemisen arvoinen.