lauantai 5. tammikuuta 2019

Oodiin tutustumassa ja sisälämpö 18.2°C

Kävin vihdoin Oodi-kirjastossa. Jotenkin ajattelin, että se olisi "kaukana", koska reittini harvoin kulkevat Sanomatalon ja päärautatieaseman kulmilla. Ei se todellakaan kaukana ollut, mutta en usko, että kirjastosta kuitenkaan tulee vakio-oleskelupaikkojani. Vielä vähemmän näen sen potentiaalisena kirjojenlainauspaikkana. Ompelukoneitakin siellä olisi, ja vaikka mitä tekniikkaa, mutta ainakin ne ompelukoneet olivat kaiken hälyn ja liikenteen keskellä, eivät missään rauhallisessa työskentelynurkkauksessa. Puolet liikaa ihmisiä makuuni, puolet liian vähän kirjoja. Tyhjähköt hyllyt hämmästyttivät, lautapelihylly suorastaan ammotti tyhjyyttään. 

Tästä paljon kuvatusta kierreportaikosta pidin paljon. Mustalla pohjalla tekstejä tyyliin "pöytälaatikkokirjoittajille - rauhallisille - esivanhemmille - kirjattomille". Pidän ideasta, ja löysin tekstimerestä itsenikin. Kirjasto kuuluu kaikille.


Alakerros ravintoloineen ja toinen kerros, josta alla oleva kuva on, eivät innostaneet kamalasti arkkitehtuurinsa puolesta. Erilaisia työtiloja ja vaointa oleskelutilaa näytti olevan.


Kolmas kerros oli sen sijaan ihastuttavan kaunis. Matalat hyllyt (joissa siis harmillisen vähän kirjoja), isot ikkunat, joista avautuu näkymä Helsinkiin, puita, kaarevia muotoja katossa ja lattiassa, kahvila. Äänimaisema oli yllättävän miellyttävä siihen nähden, että väkeä oli todella paljon.



Olin tutustumassa Oodiin meidän seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa. Nyt alkaa postauksen varsinainen tilitysosuus, hyppää yli, jos et jaksa avautumista. Elämäni on mennyt joulun jälkeen aikamoiseksi selviytymiskamppailuksi. En halua avata asiaa täällä enempää, mutta voin huonosti. Siis niin kuin ihan aikuisten oikeasti huonosti. En pysty tällä hetkellä liikkumaan kodin ulkopuolella yksin. Lähikauppaan meno onnistuu parhaina päivinä. Tänään sain apua "isolla kirkolla" käymiseen, saatiin ostettua minulle lämpömittarit ja sähköpatteri. Olohuoneessani on nimittäin vilakka 18.2°C, ja makuuhuoneessa, jos pidän oven kiinni, on siedettävä 20.5°C. Olen jättänyt kahden viikon sisällä kaksi viestiä huoltoon, mutta niihin ei ole reagoitu. No, miksi en soita sinne? En pysty! Ensi viikolla luvattiin soittaa puolestani, mutta se on kyllä vähän noloa myös.

Juuri nyt ei hävetä kirjoittaa tätä. Luultavasti myöhemmin todellakin hävettää. Olen elänyt semisti kaapissa ongelmieni kanssa ihan tarpeeksi kauan. Olen oikeastaan vain vihainen ja väsynyt koko kuraan, ja se antaa minulle puhtia kirjoittaa tästä. En jaksa enää esittää hyvävointista. En halua kertoa tämän tarkemmin, mutta olen hajalla, vaikka pystynkin feikkaamaan "normaalia" aika mukavasti. Varsinkin netissä/somessa riittää, kun laittaa postauksen perään pari hymiötä, niin kaikki on aina ok. :)


Jännitys. Sitä on ja ei ole elämässäni juuri nyt. Oli järkyttävän kamalaa mennä Oodiin, mutta selvisin hengissä, kiitos diakonian J:n. Ja lopulta, teekupin ääressä istuessa siellä kolmannen kerroksen kahvilassa, oli kivaakin. Joskus kotona olo 24/7 on paljon pahempaa. Harmittaa ihan sutena sekin, että nyt kun monen vuoden odottamisen jälkeen pyhittäjä Hermanin kirkolla olisi teofanian (loppiaisen) liturgia (yleensä se on pidetty Suvisaaristossa), minulla ei taida olla rahkeita mennä kirkkoon.

Voikaa hyvin, paremmin. Ensi postauksessa taas tuttuun tyyliin Jotain Aivan Muuta.

14 kommenttia:

  1. Onpa ihanaa että sait mahdollisuuden käydä tuolla toisen ihmisen seurassa. Oodiin haluaisin minäkin tutustua sillä niin paljon sitä on näytetty joka paikassa ja olen kuullut sitä kehuttavan hienoksi. Ehkä sitten kun joskus käymme Helsingissä käymme tuollakin.
    Parempaa alkanutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Oodi on parhaimmillaan siellä kolmannessa kerroksessa. Kesällä siellä on käsittääkseni myös iso ulkoterassi, varmaan mahtava paikka silloin. Nyt on ollut julkisuudessa juttua Oodin tyhjistä hyllyistä. Kirjasto on vain niin suosittu, että kirjat loppuvat! Tavallaan positiivinen ongelma.

      Poista
  2. Tsemppiä sinulle. <3 Itsellä ja ihan lähipiirissä on/on ollut hyvin samanlaisia juttuja, aina ei vain pysty, jaksa, kykene. Raja tulee vastaan. Ja sitten sieltä taas askel kerrallaan tullaan takaisin "normaaliin" elämään. Ja joidenkin asioiden kanssa vaan pitää opetella elämään. Kuulostaa niin tutulta tuo että jonnekin soittaminen voi olla ihan ylivoimaista... Notta jaksuhaleja sinne, et ole yksin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pipo-otus! <3 Tää on tätä aina välillä, mutta nyt saan onneksi apua paljonkin, joten eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

      Poista
  3. Koska en osaa kirjoittaa mitään oivallista, vaikka haluaisin, toivotan vain sinulle hyvää vuotta 2019. "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sinulle! Hyvää uutta vuotta 2019 sinulle myös.

      Poista
  4. Jotain tämän suuntaista arvelinkin, kun oli hiljaista. Mutta ei mitään häpeämistä!
    Eletään tilanteen mukaan ja armollisesti itseämme kohtaan.

    Minäkin kävin "monitoimitalossa" Oodissa. Paras kerros oli tosiaan ns. kirjasto. Kirjat vain uupuivat. Mutta jospa se siitä rauhoittuu ja löytää muotonsa, kun alkuhässäkkä menee ohi.

    Otahan iisisti ja anna ajan kulua. Aalloissa mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pitäisi jaksaa olla kärsivällinen, myös itsensä kanssa.

      Oodi tosiaan on monitoimitalo. Kaikenlaista kritiikkiä olen kuullut mm. tilojen estettömyydestä/esteellisyydestä, mutta kyllä se 3. kerros oli kaunis! Kirjoja on ilmeisesti tulossa lisää, ahkerat lainaajat ovat vain tyhjentäneet hyllyt. Hassua. :)

      Poista
  5. Ei todellakaan mitään häpeämistä - ei nyt eikä myöhemmin. Kaikkea hyvää, toivottavasti matkasi vie valoisampaa kohden, vaikka askel kerrallaan.

    VastaaPoista
  6. Älä häpeä yhtään ja tälläisistä asioista kirjoittaminen on rohkeutta. <3 Kurjaa on, että kotonasi on niin kovin kylmä. Helsingin asunnot ovat välillä tuollaisia, muistan hyvin, kun Töölön kodissa oli paukkupakkasilla huoneessani +16. Hienoa, että pääsit käymään seurassa Oodissa.

    Älä yhtään mieti mitä muut ajattelee ja monen hymyn takana tosiaan on erilaisia asioita, se olisi muutenkin monen hyvä muistaa ja tämä sinun rohkeus kirjoittaa asiasta oli hyvä muistutus aiheesta. <3

    Paljon paljon halauksia Liiolii ja olen onnekas, että olen saanut tavata sut livenä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ihanainen, muistan kun tavattiin silloin kerran. Mukavaa oli. :) Yritän ottaa lunkisti. Huoltomies loistaa poissaolollaan, mutta suljin ilmastointiräppänät, jotka pitäisi käsittääkseni pitää kyllä edes vähän auki ja viritin uuden sähköpatterin. Nyt on 20.4 lämpöä olkkarissa, ihan juhlaa sen 18.2 jälkeen. Helpottaa oloa, kun ei tunne asuvansa jääkaapissa.

      Poista
  7. Ei missään nimessä tarvitse hävetä! Minusta on vaan hyvä, että joku sanoo suoraan, että nyt on vaikeaa (vaikka ei tarvitse avata enempää kuin haluaa tietenkään).

    Minustakin tuo ajatus, että kirjasto kuuluu kaikille on hieno.

    Toivon ja rukoilen sinulle parempaa loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Karkkis! <3 Mulla on jo paljon parempi olo nyt.

      Poista

Kommenttien valvonta on toistaiseksi päällä. Lämmin kiitos kommentistasi!