Sammakkolampinaamio

Menin eilen eräälle naamionvalmistuskurssille vain todetakseni paikan päällä, että kurssi olikin ikävä kyllä peruttu. Koska minulla kuitenkin oli mielessäni kelpo idea ja intoa askarrella, menin Sinellin kautta kotiin. Ostin pari paperimassasta tehtyä naamiopohjaa, kokonaamion ja puolinaamion sekä sinistä Inka Goldia. Väkersin siis sammakkolampinaamion! 

Levitin naamiopohjaan sormella kaksi kerrosta Inka Goldia, joka on metallihohtoista vahaväriä. Kun väri oli kuivunut, kiillotin pinnan kangaspalalla. Liimasin naamioon muovistrasseja Quick Dry Tacky Gluella, joka on ihan suosikkiliimani, se tarttuu kiinni nopsaan ja napakasti. Askarteluhuovasta leikkasin kaislikon otsaan ja toiselle poskelle lumpeenlehden. Lopuksi liimasin kuumaliimalla muovisen leikkisammakon toiseen poskipäähän. Kuumaliima pitää suosikkiliimojeni hyvää kakkostilaa, se on käyttökelpoista kuin mikä ja sillä voi tosiaan kiinnittää yllättävän painavia juttuja pitävästi.

Naamiot kuuluvat perinteisesti karnevaaliaikaan. Naamiolla voi kätkeä itsensä tai osan itsestään, mutta myös nostaa jotain uutta piirrettä esille. Kiehtovaa. Kokonaamari odottaa vielä tuunausta. Haluaisin siihen ehkä vihreän Inka Gold -pohjan. Lelusammakoita riittää, joten on mahdollista, että kokonaamiosta tulee tämän puolinaamion pari.

Gaiwan ja muita teejuttuja

Teeaiheisesta postauksesta on kulunut lähes vuosi, joten taitaa olla aika vilkaista taas teehyllyyn. Teehifistely saavutti uuden asteen, kun tilasin rovaniemeläisestä teekauppa Mandragorasta kuvankauniin sinivalkoisen gaiwanin, läpikuultavan ohuesta posliinista tehdyn teen haudutusastian. Yleensä gaiwan on kolmiosainen koostuen haudutusastiasta, kannesta ja aluslautasesta. Tässä minun gaiwanissani on lisäksi pikkuinen kuppi. Paljon kauniimpaa esinettä en osaa tällä hetkellä nimetä. Gaiwanin käyttöön opastavia videoita löytyy paljon Youtubesta. Idea on, että teenlehdet laitetaan haudutuskuppiin, kuuma vesi kaadetaan lehtien päälle ja kansi suljetaan haudutuksen ajaksi. Sitten tee juodaan joko suoraan haudutusastiasta tai valmis juoma kaadetaan erilliseen kuppiin pitämällä kantta raollaan. Teenlehtien pitää olla isoja ja laadukkaita. Asiantuntijat voivat myös nuuhkia teen aromia posliinisesta kannesta.

Minulla ei vieläkään ole kotona vihreää teetä, mutta gaiwan sopisi minusta mainiosti juuri vihreän teen hauduttamiseen. Katsastetaanpa teehyllyni sisältö. Joitakin muutoksia on tapahtunut, mutta tietyt vanhat suosikit pitävät pintansa.

Malawi Black OP1

Musta maustamaton lehtitee. Gaiwanin mukana ostin pari pakettia teetä, tämä on toinen ostos, jonka laatuun olen todella tyytyväinen. Valmis juoma on hyvänmakuista, väriltään suhteellisen vaaleaa. Katsokaapa näitä pitkiä kauniita teenlehtiä! Ei mitään pussiteepurua.

Assam Gingia TGFOP1 CI

Musta maustamaton tee tämäkin, juon tätä parhaillaan kirjoittaessani postausta. Juoma on tummempaa kuin Malawi Black, miellyttävä tee tämäkin.

Forsmanin Tibet – Makujen Temppeli
Musta maustamaton lehtitee. Mielestäni parasta Forsmania, löytyy melkein joka marketin teehyllyltäkin.

Demmers Teehaus: BIO Vietnam OP
Löytö Honkanummen hautausmaan kukkakaupasta! Siellä oli kiva teevalikoima. Vähän ristiriitaisesti paketin kyljessä sanotaan, että kyseessä on villinä kasvava, pienellä paikallisella teetarhalla viljelty tee. Siis villi vai ei? Joka tapauksessa oikein pätevä musta ja maustamaton lehtietee tämäkin.

Chamraj TGFOP
Musta lehtitee, jonka olen laitanut teepurkkiin ilman merkintää parasta ennen -päiväyksestä. Teehän ei säily ikuisesti. Tämä saattaa olla jo hiukan vanhaa, mutta purkin pohjalla on toisaalta enää rippeet jäljellä. Edelleen vahva, hyvä teen tuoksu.

Forsmanin Keemun Kung Fu
Purkitettu tämäkin ilman päiväystä... Ihan hyvä tee, tätä on vielä aika paljon jäljellä eikä päädy kovin usein kuppiini.

Clipperin Organic white tea with orange
Jep, tämä alkaa olla vanhaa kohta, valkoista maustettua pussiteetä, ihan ok, mutta ei ole tullut juotua.

Earl Grey
Joku satunnainen ja hartaasti teehyllyn nurkkaan hautautunut Earl Grey. En edelleenkään pidä bergamotista, jolla tämä tee on maustettu. Kaunis norsupurkki tuoksuu Earl Greyltä, joten muuta teetä siinä ei oikein voi pitää. En juo ikinä tätä, pitäisikö heittää vanhentunut sisältö pois ja lahjoittaa peltipurkki Earl Greyn ystävälle? Pohdin tätä samaa asiaa varmaan jo aiemmissakin teepostauksissani, hah.

English Breakfast
Musta lehtiteesekoitus Pentikin teepurkissa. Ei taaskaan merkitsemiäni päiväyksiä, mutta juon tätä aika usein ja kohta tee loppuu. Pentikin teepurnukassa on kumitiiviste, aromi pysyy hyvin tallessa.

Teehyllyni näkyy yllä olevassa kuvassa. Gaiwan hakee vielä paikkaansa. Se on niin kaunis, että tällä hetkellä se on jämähtänyt työpöydälleni ihailtavaksi ja hypisteltäväksi.

Ostin myös hunajaa tänään, kotimaista luomua Pohjois-Karjalasta. Itse juon yleensä teeni ilman hunajaa tai sokeria, mutta vierasvarana hunajaa on hyvä olla olemassa. Ja tulee sitä kyllä joskus syötyä muuten vain, ainakin flunssarohtona.

80-luvun mummonnelkut kaulahuiviksi

Okei. Alive and kicking. Saan apua ja potkuttelen eteenpäin. Mutta lupasin esitellä seuraavaksi Jotain Ihan Muuta, joten täältä pesee virkkausta. Tosin tuttuja isoäidinnelkkuja, mitäs muutakaan, mutta nämä ovat niin kivoja. Neliöt on virkannut äitini luultavasti jo 80-luvulla. Äidiltä jäi kesken tosi harvoja käsitöitä, mutta pussillinen pieniä isoäidinneliöitä löytyi jäämistöstä. Aiemminhan kokosin äidiltä niin ikään jääneistä irtotilkuista tämän vauvanpeiton. 

Pikkunelkkuja oli sen verran vähän, että niistä olisi saanut korkeintaan nukenpeiton. Lanka on melko ohutta villaa, luultavasti Novitan Nallea tai jotain vastaavaa. Iloisen kirjavia tilkkuja mustin reunuksin. Selvästi jämälankaprojekti, ilmeisesti peitoksi aiottu, mutta kesken kuitenkin jäänyt. 

Sain idean virkata nelkut suorakaiteen muotoiseksi kaulahuiviksi NYC Looks -katumuotisivustolta. Nelikymppisellä Vincellä on kuvassa kaulassaan vähän erityyppinen isoäidinneliöhuivi, joka inspiroi minua toteuttamaan oman huivin. 

Pakkaspäivän huivi tämä ehdottomasti on, ja suosittelen korkeakauluksista poolopaitaa alle. Ainakin tällaiselle semisti villa-allergiselle kuin minä suhteellisen karkea villalanka paljasta kaulaa vasten on kauhistus. Vincen huivi näyttää vähän jäykältä kaulassa, mutta omani istuu yllättävän mukavasti ja rennosti. En kantannut huivin reunoja kiinteillä silmukoilla juurikin jäykistymisen välttämiseksi, vaan päättelin kaikki miljoona langanpäätä erikseen. Laitoin vielä mustasta langasta hapsut päihin. Ihan kiva tästä mielestäni tuli. Ja hei, muotia melkein suoraan New Yorkin kaduilta!

Jutunjuurta luvassa lähiaikoina mm. syksyllä löytämästäni lautapeliharrastuksesta sekä leikkieläinfiguurien keräilystä, joka on jatkunut jo toistakymmentä vuotta. 

Oodiin tutustumassa ja sisälämpö 18.2°C

Kävin vihdoin Oodi-kirjastossa. Jotenkin ajattelin, että se olisi "kaukana", koska reittini harvoin kulkevat Sanomatalon ja päärautatieaseman kulmilla. Ei se todellakaan kaukana ollut, mutta en usko, että kirjastosta kuitenkaan tulee vakio-oleskelupaikkojani. Vielä vähemmän näen sen potentiaalisena kirjojenlainauspaikkana. Ompelukoneitakin siellä olisi, ja vaikka mitä tekniikkaa, mutta ainakin ne ompelukoneet olivat kaiken hälyn ja liikenteen keskellä, eivät missään rauhallisessa työskentelynurkkauksessa. Puolet liikaa ihmisiä makuuni, puolet liian vähän kirjoja. Tyhjähköt hyllyt hämmästyttivät, lautapelihylly suorastaan ammotti tyhjyyttään. 

Tästä paljon kuvatusta kierreportaikosta pidin paljon. Mustalla pohjalla tekstejä tyyliin "pöytälaatikkokirjoittajille - rauhallisille - esivanhemmille - kirjattomille". Pidän ideasta, ja löysin tekstimerestä itsenikin. Kirjasto kuuluu kaikille.

Alakerros ravintoloineen ja toinen kerros, josta alla oleva kuva on, eivät innostaneet kamalasti arkkitehtuurinsa puolesta. Erilaisia työtiloja ja vaointa oleskelutilaa näytti olevan.

Kolmas kerros oli sen sijaan ihastuttavan kaunis. Matalat hyllyt (joissa siis harmillisen vähän kirjoja), isot ikkunat, joista avautuu näkymä Helsinkiin, puita, kaarevia muotoja katossa ja lattiassa, kahvila. Äänimaisema oli yllättävän miellyttävä siihen nähden, että väkeä oli todella paljon.

Olin tutustumassa Oodiin meidän seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa. Nyt alkaa postauksen varsinainen tilitysosuus, hyppää yli, jos et jaksa avautumista. Elämäni on mennyt joulun jälkeen aikamoiseksi selviytymiskamppailuksi. En halua avata asiaa täällä enempää, mutta voin huonosti. Siis niin kuin ihan aikuisten oikeasti huonosti. En pysty tällä hetkellä liikkumaan kodin ulkopuolella yksin. Lähikauppaan meno onnistuu parhaina päivinä. Tänään sain apua "isolla kirkolla" käymiseen, saatiin ostettua minulle lämpömittarit ja sähköpatteri. Olohuoneessani on nimittäin vilakka 18.2°C, ja makuuhuoneessa, jos pidän oven kiinni, on siedettävä 20.5°C. Olen jättänyt kahden viikon sisällä kaksi viestiä huoltoon, mutta niihin ei ole reagoitu. No, miksi en soita sinne? En pysty! Ensi viikolla luvattiin soittaa puolestani, mutta se on kyllä vähän noloa myös.

Juuri nyt ei hävetä kirjoittaa tätä. Luultavasti myöhemmin todellakin hävettää. Olen elänyt semisti kaapissa ongelmieni kanssa ihan tarpeeksi kauan. Olen oikeastaan vain vihainen ja väsynyt koko kuraan, ja se antaa minulle puhtia kirjoittaa tästä. En jaksa enää esittää hyvävointista. En halua kertoa tämän tarkemmin, mutta olen hajalla, vaikka pystynkin feikkaamaan "normaalia" aika mukavasti. Varsinkin netissä/somessa riittää, kun laittaa postauksen perään pari hymiötä, niin kaikki on aina ok. :)

Jännitys. Sitä on ja ei ole elämässäni juuri nyt. Oli järkyttävän kamalaa mennä Oodiin, mutta selvisin hengissä, kiitos diakonian J:n. Ja lopulta, teekupin ääressä istuessa siellä kolmannen kerroksen kahvilassa, oli kivaakin. Joskus kotona olo 24/7 on paljon pahempaa. Harmittaa ihan sutena sekin, että nyt kun monen vuoden odottamisen jälkeen pyhittäjä Hermanin kirkolla olisi teofanian (loppiaisen) liturgia (yleensä se on pidetty Suvisaaristossa), minulla ei taida olla rahkeita mennä kirkkoon.

Voikaa hyvin, paremmin. Ensi postauksessa taas tuttuun tyyliin Jotain Aivan Muuta.