sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukylä lipaston päälle

Joulutilpehööri ja varsinakaan tontut eivät oikein jaksa innostaa minua nykyään. Paras joulukoristelu on mielestäni se, kun saa tasot raivattua kirja- ja paperipinoista ja paljas pöydän / ikkunalaudan / lattian / tiskipöydän pinta näkyy. Tänä vuonna tein kuitenkin apteekkarinlipastoni päälle joulukylän tonttuineen. Hahmot ovat äitini jäämistöstä. Äiti rakensi oman joulukylänsä meidän lapsuudenkodin takkaan. Siellä oli kirkko ja keraamisia pieniä taloja hahmojen lisäksi. Joinakin vuosina takkaan tuli seimikuvaelma. Tumma tausta ja takan seinämät toivat hahmot hienosti esille. Tässä lipaston päällä ne ovat vähän paljaina valkoista seinää vasten. Äidin seimihahmot minulla myös olisi, mutta tänä jouluna en löytänyt niille sopivaa sijoituspaikkaa.

Leväytin mäntylipastoni (kuka haluaa maalata sen kivan väriseksi?) päälle Sinellistä ostettua hopeakimalteista lahjapaperia, joka näyttää aivan pakkaslumelta. Glitterpaperi, joka ei varise, ihan parasta! Luistelevien tonttulasten jäisen lammen leikkasin hopeisesta nahkapaperista. Sekin on kai tämän vuoden askartelu-uutuuksia.



Mittasuhteet ovat joulukylässä iloisesti vinksallaan. Isoja talolyhtyjä metsästin kissojen ja koirien kanssa. Löytyivät lopulta Redi-kauppakeskuksesta Kalasatamasta, Boppis-sisustusliikkeestä. Laitoin talojen sisään patterikäyttöiset valosarjat. Talot toimivat myös kynttilälyhtyinä. Voitteko kuvitella, että ainakin viisi metriä pitkässä eteiskäytävässäni, jossa apteekkarinlipasto on, ei ole ainuttakaan pistorasiaa! No, 50-luvun talo, ei silloin sähkölaitteita ollut samaan tapaan kuin nykyään.


Joo, vähän karultahan tuo kylä näyttää omaan silmääni. (Ja suttuiset hämäränajan kuvat, mutta idea selvinnee.) Ehkä luonnonmateriaaleja mukaan ensi vuonna? Seinään kylän taustalle jokin kuva? Tumma yötaivas tähtineen? Voi olla, että tästä joulukylästä tulee sellainen asetelma, joka täydentyy jollain jutulla joka vuosi. Talolyhdyt ovat niin kivat, että niitä en suinkaan piilota kaapiin joulun jälkeen. Toimivat ympäri vuoden.

Nyt toivotan omannäköistä ja mukavaa joulua jokaiselle blogin lukijalle! Kristus syntyy – kiittäkää!

lauantai 8. joulukuuta 2018

Myyjäiset sunnuntaina 9.12.

Tervetuloa huomenna sunnuntaina 9.12. Helsingin ortodoksisen seurakunnan toimintapiirien joulumyyjäisiin. Paikka on seurakuntasali, Unioninkatu 39, sisäpiha, ja aika ko 12-16. Myyjäiset alkavat lyhyellä rukouspalveluksella. 

Minulla on myyjäisissä oma pöytä, kuva alla, sen tuotto menee kokonaan Tarton kaikkien pyhien Aleksanterien seurakunnan hyväksi. Tarjolla on kaikkea värikästä ja itse tehtyä 3 €:n tulitikkuaskista 70 €:n sauvanukkeen. Kyllä, Lady Lynx etsii nyt uutta kotia! Pöytäni on seurakuntasalissa näyttämön edessä seurakunnan kirjaston ja Uspenskin katedraalin ystävien pöytien välissä. Tulkaa moikkaamaan, jos tunnistatte meikäläisen.


Laitan tikkuaskeista vielä lähikuvan, koska ne näköjään yläkuvassa ovat vielä muovipussissa. 


Myyjäisvalmistelut ovat pitäneet minut kiireisenä. Kaikenlaista kommellusta on myös viime aikoina tapahtunut. Isäni joutui marraskuun lopulla onnettomuuteen ja oli sairaalassa puolitoista viikkoa. Nyt hän on kotona, mutta kuntoutumiseen menee arviolta vuosi.

Kävin Celia-kirjastossa viemässä koskettelukirjojen käsikirjoitukset hyväksyttäväksi. Näin Celiassa niin taidokkaasti tehdyn koskettelukirjan, että tuli ihan kateus! Siinä toimi kaikki: teksti, aihe, toteutuksen ratkaisut, ja kirja oli vielä tosi huolellisesti ommeltu. Poikkesin samalla Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten joulukarnevaaleissa, joista kotiutin neulevalokranssin monivärivaloilla. Minusta on tullut sellainen ihminen näköjään, että värillä ei ole väliä, kunhan se on mahdollisimman värikästä! Pukeutumisessa kuitenkin suosin aika usein mustaa.