perjantai 23. marraskuuta 2018

Joulukeräys Tallinnaan

Joulunodotukseni muodostuu marraskuun puolivälissä alkaneesta joulupaastosta, Martin markkinoista 24.–25.11. ja tietysti jo perinteeksi muodostuneesta Virkku ry:n Mummo- ja pappapussikeräyksestä, josta ilmoitus alla.


*****

Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku ry järjestää tänäkin vuonna jo perinteiseksi käyneen Mummo- ja pappapussikeräyksen!

Keräysaika: 1.11.–4.12.2018

Keräyksen tavoitteena on toimittaa joulupussin muodossa jouluiloa Tallinnassa asuville vähävaraisille vanhuksille ja pitkäaikaissairaille. Tallinnan kaupungin sosiaalikeskuksen kotipalveluyksiköt jakavat pussit saajilleen joulunalusviikoilla. Jos haluat osallistua Mummo- ja pappapussikeräykseen, luethan ohjeet alta:

Pussiin pakataan kaikkia varten samat lahjat:
1 kahvipaketti,
1 keksi- tai piparkakkupakkaus (max. 200g)
1 makeispakkaus (max. 200g)

HUOM! Tänä vuonna emme enää ota vastaan kynttilöitä emmekä lautasliinoja lahjapusseihin!

Pussit voi toimittaa Mummo- ja pappapussikeräyksen aikana marraskuussa
1.11.–4.12.2018 arkisin kello 10–16 Eesti Maja – Viro-keskukseen, Suomen Viro-yhdistysten liittoon (Sörnäisten rantatie 22, 1. talo, C-ovi, Suvilahti, Helsinki)
24.–25.11.2018 Martin markkinoille Helsingin Kaapelitehtaalle Virkun markkinaständille markkinoiden aukioloaikana.

Keräystä on järjestetty vuodesta 2000 lähtien ja mummo- ja pappapusseissa on viety jouluiloa vuosien varrella reilusti yli tuhannelle vähävaraiselle tallinnalaisvanhukselle.

Kiitos avustasi – viedään Tallinnaan hyvää joulumieltä!

–Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku ry.

*****


Itse mietin tänäkin vuonna, kuinka järkevää on roudata herkkuja Suomesta Viroon, kun ne voisi ostaa vaikka lahjoitusrahoin paikan päältä, mutta eipäs nyt niristä, vaan viedään jouluiloa Tallinnaan tässäkin muodossa. Itse laitoin taas kolme pussia valmiiksi, vien ne huomenna Martin markkinoille, joka siis on suuri Viro-tapahtuma Helsingin Kaapelitehtaalla. Itse odotan markkinoilta ennen kaikkea kulttuuriohjelmaa, kirjalöytöjä ja toivottavasti löydän ensi vuodeksi seinälle myös Fenno-Ugrian sukukansakalenterin. Jos et ehdi tai jaksa lähteä Tallinnaan, mene huomenna tai sunnuntaina Kaapelille, Viro tulee luoksesi!

tiistai 20. marraskuuta 2018

Materiaalihankintoja

Aika on kulunut suomennoksen ja omien kirjoitustöiden parissa. Koskettelukirjojen kuvakäsikirjoitukset ovat Celia-kirjaston hyväksyntää vaille valmiita. Ompelukoneeni tuli huollosta. Löysin sen paperit: mummani on ostanut koneen vuonna 1972. Se on huollettu tätä ennen 1990, joten rassaus olikin tarpeen. Ompelukoneenkorjaaja sanoi konetta palauttaessaan, että jopa oli urakka, kone on maanantaikappale, voisin ehkä jo ostaa uuden. Katsotaan, saanko vielä pari koskettelukirjaa ommeltua rakkaalla Singerilläni vai tekeekö kone lopullisesti tenän.

Olen hankkinut materiaaleja kahta koskettelukirjaa varten. Aika paljon olen joutunut ostamaan uutena, kuten Wertex-pohjakankaat. Hyödynnän myös kirpputoreja. Niiltä löytyy joskus kankaita ja vaatteita, joissa on erikoisen tuntuisia materiaaleja. Joskus kirpulta löytää jonkun tavaran, joka antaa idean seuravaa kirjaa varten. (Välillä tosin täytyy "kill your darlings" – kaikki kuningasideat eivät vain käytännössä toimi.)

Kuvassa alimmaisena pohjakankaat, joita on kolmea väriä (en löytänyt keltaista, jota olisin kaivannut), niiden päällä valkoista teddyä, harmaata pörrökarvaa, keltaista vohvelia, vihreää röpöpintaista puuvillasekoitetta, säkkikangasta ja päällimmäisenä pinossa liukuestematto. Nämä siis vain pienenä esimerkkinä kankaista, joita kirjoihin tulee.


Koskettelukirjoihini tulee myös samettia, nahkaa, puuta, nauhoja, erilaisia helmiä (löysin aika rajuja neonvärejäkin), kulkunen, vinguttimia ja neulosputkea. Ja ties mitä kaikkea muuta. Glittersoftis on uusi materiaali, johon olen ihastunut. Aika paljon tarpeellista tavaraa löytyi onneksi valmiina askartelulipastoni uumenista. 


Toiseen kirjaani tulee pizzauuni, jossa on avattava ikkunallinen luukku. Olen jo väsännyt prototyypin siitä ja olen aika innoissani lopputuloksesta. En tiedä, onko se koskettelukirjallisuuden (hah, uudissana!) historian ensimmäinen pizzauuni, ehkä. Olen menossa parin viikon päästä Celia-kirjastoon viemään kirjasuunnitelmiani, ja saan samalla tutustua koskettelukirjojen erilaisiin oviin ja luukkuihin. Niiden saranointi kun on mielestäni aina vähän konstikasta. Kiva nähdä millaisia ratkaisuja muut tekijät ovat keksineet.

Kuvakäsikirjoitusten tekeminen oli aikamoista söhräämistä. Tapani mukaan piirsin sivuluonnokset pienille post it -lapuille. Yhdelle lappuselle aina yksi sivu. Luonnokseni ovat sellaista suttua, että niistä en tahdo saada edes itse selvää. Piirsin luonnokset puhtaaksi lyijykynällä, mihin meni pari tuntia kirjaa kohti. Kun Celia-kirjasto on nähnyt käsikirjoitukset, teen niihin vielä mahdolliset muutokset korjausehdotusten pohjalta ja tussaan ne lopuksi. Kuvakäsikirjoituksen ja kirjan tekstin perusteella voi sitten hakea koskettelukirjoille selkokirjallisuuden valtiontukea. Se tulee tarpeeseen, sillä kirjojen tekemiseen saa uppoamaan ajan lisäksi myös rahaa, vaikka kuinka käyttäisi mielikuvitustaan ja ilmaislöytöjä materiaaleina.

Hommat kutsuvat, joten toivottelen puuhakasta marraskuun loppua joka torppaan. Seuraavassa postauksessani ollaan jo jouluisissa tunnelmissa.