tiistai 30. lokakuuta 2018

Koskettelukirjoista

Lupasin kirjoittaa koskettelukirjoista, sillä aihepiiri on varmasti vieras useimmille. Koskettelukirjat ovat käsin valmistettuja, kohokuvia sisältäviä uniikkeja kuvakirjoja, joita valmistetaan eri materiaaleista. Koskettelukirjojen lukijakuntaa ovat ennen kaikkea näkö- ja kehitysvammaiset lapset, mutta niistä voivat saada iloa ja hyötyä myös aikuiset kehitys- ja monivammaiset ihmiset. Koskettelukirjoja saa lainata Celia-kirjastosta. Suuritöisiä kirjoja valmistavat Celia-kirjastolle lahjoituksina yksityishenkilöt ja erilaiset ryhmät.

Itse olen tehnyt kymmenisen koskettelukirjaa Celia-kirjaston kokoelmiin vuosina 2006–2013. Sitten tuli tauko, koska iski totaalinen inspiraatiopula. Tunsin toistavani itseäni kirjojen teknisissä ratkaisuissa. Nyt into on palannut ja suunnittelen valmistavani Celialle kaksi koskettelukirjaa ensi vuonna. Tuo kaksi kirjaa on ainakin itselleni ihan maksimi, niin isosta työmäärästä on kyse.

Ensimmäinen koskettelukirjani kertoi Kalevalasta tutun Sammon tarinan. Olen aina käyttänyt Wertex-ulkoilukangasta kirjojeni pohjana. Siitä olen ommellut taskun, johon kontaktimuovilla päällystetty pohjapahvi on sujautettu. Koskettelukirjojen valmistuksessa täytyy ottaa huomioon monia asioita: värikontrastien tulee olla selkeitä, kuvien ehdottoman turvallisia (ei teräviä tai irtoavia osia!) eikä esimerkiksi perspektiiviä käytetä kuvissa.



Kaiken tulisi koskettelukirjoissa tuntua mahdollisimman aidolta. Esimerkkinä huonosta ratkaisusta alla oleva kuva, jossa on muovisia perhoshelmiä. Ne ehkä näyttävät perhosilta, mutta tuntuuko muovimöntti sormissa herkkäsiipiseltä perhoselta...? No, kyseessä oli ensimmäinen koskettelukirjani, ja virheistä oppii.

Tämä sivu on koskettelukirjastani, joka kertoo niin ikään suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvia syntytarinoita. Linnunpesässä on kuusi kultaista munaa ja yksi hopeinen – sotkan munistahan maailman uskottiin saaneen alkunsa. Nappi oikeassa yläreunassa merkkaa sivunumeroa.


Vaikka kankaita käytetään koskettelukirjoissa paljon, niissä on hyvä olla myös kovia materiaaleja: metallia, puuta, muovia ja oikeita esineitä. On hyvä, jos esineen tai kuvanosan voi ottaa joillakin sivuilla sormien väliin tunnusteltavaksi. Esineet, jotka voi ottaa käteen, kiinnitetään kirjaan nauhalla, joka ei saa olla 20 cm pitempi kuristumisvaaran takia. Tässä kuvassa on kuminen leikkikäärme puolukkamättäällä, aiheena käärmeen synty.


Koskettelukirjoissa voi olla myös harkinnan mukaan tuoksuja, esim. mausteita. Tuoksut kyllä haihtuvat nopeasti ja toisaalta jotkut voivat olla niille allergisia. Ääntä tuottavia materiaaleja ja esineitä kannattaa laittaa kirjoihin mukaan. Esimerkiksi tässä kuvassa (kirjastani Tiina Tonttutyttö) lapanen on narskuvan lumihangen päällä; aito narske tulee valkoisen kankaan alle pussissa kätketystä perunajauhosta. (Kiitos sinulle, joka neuloit pienen lapasen kirjaa varten! Itse en osaa edelleenkään neulomisen jaloa taitoa.)


Tässä kuvassa on monenlaisia materiaaleja, joita käytin yksityishenkilölle menneeseen koskettelukirjaan. Aaltomaista softista, puuta, muovinen leikkisudenkorento, erilaisia kankaita, niintä (myös tähän kirjaan tuli linnunpesä) ja askartelukaupasta ostettu "vingutin", jonka kätkin nallen sisään.


Viimeisin kirjani oli yhteistyössä lastenkirjailija Reetta Niemelän ja kuvittaja Salla Savolaisen kanssa. Tein suositun Tikkumäen talli -kuvakirjan koskettelukirjaksi. Kuvassa näkyy keskeneräinen kansihahmotelmani ja uskollinen Singerini, joka on tosi vanha – minuakin vanhempi! Kun nyt ryhdyn tekemään taas koskettelukirjoja, minun pitää huollattaa käyttämättömänä seissyt kone ihan ensiksi.


Vielä sitäkin ennen piirrän luonnokset jokaisesta koskettelukirjan sivusta. Mietin värit, materiaalit ja kirjoitan kirjan tekstin. Hyväksytän kuva- ja tekstikäsikirjoitukseni Celia-kirjastossa ennen kuin ryhdyn työhön. Suunnitelmani mukaan toinen ensi vuoden koskettelukirjoistani olisi tietopainotteinen kirja italialaisesta ravintolasta ja toinen kertoisi erään norjalaisen kansansadun. Kumpaankin kirjaan tulisi näillä näkymin kansi ja kuusi kuvasivua. Niin, kymmenen sivua koskettelukirjassa taitaa jo olla ihan maksimimäärä. Kirjojen pitää olla lasten käsiteltävissä, ei liian isoja ja raskaita.

Ja aihepiirihän voi olla näissä kirjoissa mikä vaan. Pienet lapset tarvitsevat yksinkertaisia ensikirjoja, isommat lapset lukevat jo satuja ja seikkailuja. Arkielämää kuvaavia kirjoja tarvitaan myös, samoin kirjoja, joissa on tehtäviä ja harjoitusta hienomotoriikalle, esim. solmittavia nauhoja ja avattavia vetoketjuja.

Tämä oli vain pieni pintaraapaisu koskettelukirjoista. Voisin ilmeisesti jatkaa aihepiiristä puhumista loputtomasti, mutta tärkein lopuksi: jos sain sinutkin innostumaan koskettelukirjojen teosta, katso ehdottomasti tietopaketti koskettelukirjoista Celia-kirjaston nettisivuilta. Tässä on suora linkki oppaaseen koskettelukirjojen tekijälle (pdf). Parempi hahmotella ja kokeilla eri ratkaisuja rauhassa, jotta näkee, mikä toimii, mikä ei.

Ompelukone laulamaan!

maanantai 29. lokakuuta 2018

Blogger, we have a problem

Hei, täällä ollaan! Mutta edelleen on teknisiä ongelmia Bloggerin kanssa: joko vain en osaa, en ymmärrä tai sitten jokin häiriö riivaa ihan oikeasti kommentointiani Bloggerin blogeissa. En pysty siis kommentoimaan omalla tililläni. Ainoa keino on nakutella urlini ja nimimerkkini erikseen jokaiseen kommenttiin ja tämän jälkeen joudun tunnistamaan niitä riivatun captcha-kuvia: valitse kaikki kuvat joissa on paloposti / suojatie / linja-auto / kaupan julkisivu ja aina aina aina uudelleen, kun mikään ei kelpaa eikä mene muka oikein. Ja on blogeja, joita en syystä tai toisesta pääse ollenkaan kommentoimaan.

Mietin jopa blogini siirtoa Wordpressiin tai vastaavaan, mutta en halua mainoksia, enkä halua maksaa mainoksettomuudesta. Eikä se poistaisi ongelmaa, että jokaisen kommentin jättäminen teidän muiden ihanien bloginpitäjien postauksien perään on järjettömän työn ja tuskan takana. Useimmat seuraamistani blogeista ovat nimenomaan Bloggerin alustalla. Epätoivoinen ratkaisuyritys: kokeilen kommenttien valvontaa hetken ajan, sillä huomasin, että yhdessä blogissa, jossa kommenttien valvonta oli käytössä, onnistuin jättämään puumerkkini kivuttomasti. Siis kiitos jo etukäteen kommenteista, ne ilmestyvät blogiin heti kun olen ne hyväksynyt.

Kaiken lisäksi pääsyni Yahoon sähköpostiini ei tällä hetkellä onnistu. Joten M, sain mukavan viestisi, sen toisenkin, mutta en ole päässyt vastaamaan, anteeksi!



Muuten olen suomentanut, käynyt valokuvaamassa kaupunkiruskaa (kuvat yllä) vielä kun sitä oli jäljellä, suunnitellut koskettelukirjaprojekteja ensi vuodelle ja virkannut elämäni kolmatta (isoa) isoäidinneliöpeittoa, joka valmistuu varmasti aika pian, jos vain otan loppukirin. Olen käynyt kirjamessuilla ja vastaanotolla Viron suurlähetystössä, mikä oli kivaa mutta vähän piinlik myös, paljon vieraita ihmisiä ja pitäisi jutella luontevasti suunnilleen kaikkien kanssa. Kuitenkin kutsu suurlähetystöön on kunnia-asia, hienoa oli päästä sinne, kiitos.

Olen myös jatkanut vapaaehtoistyötä meidän seurakuntamme kehitysvammaisten Sofia-kerhossa. Se jäi vuosi sitten tauolle osaltani, kun äitini kuoli. Viime kerralla kerhossa oli lyhyt rukouspalvelus, sen jälkeen kahvittelua ja lopuksi mehiläisvahakynttilöiden valmistusta. Lisäksi olen saanut päätökseen Työväenopistossa craftivism-kurssin, jossa tutustutiin käsityövaikuttamiseen ja kirjottiin kankaalle jokin iskulause tai kannustava sanoma. Onhan tässä ollut monenlaista!

Ensimmäisen kommentin jättäjä saa virtuaalisen kakkupalan kiitokseksi siitä, että pääsen testaamaan onnistunko nyt valvonnan ollessa päällä itse kommentoimaan ilman kyyneliä ja ärräpäitä.

torstai 4. lokakuuta 2018

Sarjakuvista ja lukujumista

Huomasin, etten ole kirjoittanut Helsingin sarjakuvafestivaalien tunnelmista, vaikka tapahtumasta on jo kuukausi. Pikainen korjaus asiaan! Olen ollut kipeänä ja jonkinlaisen lukujumin vallassa, joten sarjakuvat sopivatkin ehkä parhaiten sohvalukemiseksi. 

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla on tavallaan kaksi eri osaa, varsinainen sarjakuvafestarialue, jossa on isompia kustantajia ja tekijöitä sekä pienlehtipuoli, joka kantaa nykyään nimeä Zine Fest. Pienlehtipuolella on myynnissä yleensä hyvin edullisia (ja tasoltaan vaihtelevia) zinejä ja muita pienpainatteita ja uniikkeja taidepläjäyksiä. Monet näyttivät myyvän esimerkiksi tarroja, mutta kirjanmerkkejä, noita himotukseni kohteita ja tarpeellisia käyttöesineitä, myi tällä kertaa vain yksi myyjä. Tekijät, aktivoitukaapas, minä ainakin ostan, jos teette laadukkaita kirjanmerkkejä. Olen nimittäin mestari hukkaamaan kirjanmerkkini, joten uusia tarvitaan aika ajoin.

Ostin Zine Festiltä yhden pienlehden, Tiina M. Vanhapellon sarjakuvan Kissa nimeltä Pumpuli. Tästä olin nähnyt osan jo Helsingin sarjakuvakeskuksen näyttelyssä, ja tykästyin siihen kovasti, ihan vain koska siinä on Lammassaaren lintutorni! (Olen käynyt siellä, kiva paikka.) Ja piirrosjälki on myös oikein laadukasta. Tykkään!


Varsinaiselta sarjakuvafestaripuolelta ostin kaksi hyvin erilaista albumia. Tamperelaisen P. A. Mannisen Kapteeni Kuolion Super-Manse kokoaa lyhyitä Kapteeni Kuolio -seikkailuita Sarjari-lehdistä vuosilta 2006–2016. Toinen albumi taas on Kaisa ja Kristoffer Lekan Islannin pyöräretkestä kertova Expedition no 3 – Cycling around Island.


Kristoffer Leka sanoi, että minulla taitaa olla jo kaikki Lekan kirjat – mutta eipä ole vielä, vaikka ahkerasti täydennän kokoelmaani joka sarjakuvafestivaaleilla ja vaihdan tekijän kanssa sanasen. Vähän tunnen itseni kyllä fanityt... -tädiksi! Tässä Kaisa Leka, Sarjakuva-Finlandiankin voittanut tekijä, signeeraa teostaan.


Ja tässä piirros, jonka hän teki kirjaani.


Myös P. A. Manniselta pyysin signeerauksen. Hauskaa, että nimmarin lisäksi saa pienen kuvankin.



Lukujumi tuntuu jo hieman hellittävän, mutta olen vähän lannistunut siitä, että olen joutunut yksinkertaisesti jättämään tosi monta aloitettua kirjaa kesken viime aikoina. Kaverini R, kirjastonjohtaja, joka menehtyi syöpään viime vuoden keväänä, sanoi aina, että kirjan saa jättää kesken, jos se ei nappaa. Silti tunnen syyllisyyttä keskenjääneistä kirjoista. Nyt on kuitenkin niin hyvä kirja aluillaan, että saan sen varmasti luettua loppuun. Mikään nopea lukija en ole, haluan viipyillä kirjan maailmassa ja tunnelmissa. Lukumaratonit ja -haasteet on kokeiltu, eivät ole minun juttujani. Minulla on muuten lukukokemuksilleni oma Instagram-tili, jos joku haluaa seurailla: @liioliilukee

Flunssa jatkuu ja jatkuu, jos lukujumi jo taittuukin. Kurkku on ollut kipeä jo 13 päivää, joten kävin tänään nieluviljelyssä (yh!) terveysasemalla. Luultavasti tulos on negatiivinen eli viirustauti se vain jyllää, eikä lääkettä ole tähän ruttoon. Sairastaminen ei ole kärsimättömän hommaa!

Minulla on edelleen ongelmia kommentoinnissa Bloggerin blogeissa. En pysty kommentoimaan tunnuksillani enkä kirjautumaan uusien blogien lukijaksi. Joitakin seuraamiani blogeja en valitettavasti voi enää ollenkaan kommentoida. Useimpia, myös omaani, voin kommentoida vain nakuttelemalla nimeni, urlin ja tunnistamalla joukon en-ole-robotti -kuvia (etsi kaikki kuvat joissa on savupiippuja / suojateitä / henkilöautoja), mikä on aivan hirvittävän hidasta ja turhauttavaa. 

Sarjakuvavinkkejä otan vastaan, jos jollakulla on hyvä albumi suositeltavana. Pidän eniten pitkistä kertovista sarjakuvatarinoista. Humoristiset stripit eivät ole niin heiniäni.

Pysykää terveinä!