lauantai 19. toukokuuta 2018

Lady Lynx

Vietin kaksi perättäistä kevätlauantaita nukketeatteritaiteilija Iida Vanttajan nukkekurssilla. Kurssilla valmistettiin eläinhahmoinen sauvanukke, oma voimaeläin. Minullahan on oikeastaan kaksikin voimaeläintä, kimalainen ja ilves. Päätin toteuttaa ilvesnuken, puoliksi ihmisen. 

Sauvanukkea liikutellaan molemmin käsin. Nuken pää ja toinen käsi liikkuvat. Valmistuksessa oli monen monta vaihetta ja käytetyt materiaalit olivat vaihtelevia, sekä kovia että pehmeitä. Käytinpä kurssilla muistaakseni ihka ensimmäistä kertaa porakonettakin. Lady Lynxin vaatetuksen kokoamisen toteutin paria pistoa lukuunottamatta ihan vaan kuumaliimaamalla. Selkäpuolen saumat eivät ehkä ihan kestä päivänvaloa... Mutta saatan vielä jaksaessani vähän tuunailla nukkea. Olen kyllä varsin tyytyväinen siihen näinkin. Mustat korvatupsut ovat Iidan materiaalikätköistä ja valkoisen poskiparran leikkasin pokkana lampaantaljastani.


Tässä Lady Lynx kokokuvassa. Iida vinkkasi, että tyhjä viinipullo on hyvä teline sauvanukelle. Kokeilin, ja tosiaan, nukke pysyy hyvin pystyssä pullon avulla.


Kiitos Iida mahtavasta nukkekurssista inspiroivalla työhuoneellasi!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Mökkiä laittamassa

Meillä on kesämökki Etelä-Savossa Ristiinassa. Isän ja siskojen kanssa ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että mökki on liian vähällä käytöllä ja menee myyntiin. Täytyy sanoa, että itse en ole yhtään mökki-ihminen. En siis ollenkaan. Muut ovat siellä käyneet vähän useammin, mutta itselle tuli nyt jopa 19 vuoden tauko mökkeilyyn. Helatorstaina otin kuitenkin junan Mikkeliin, ja mökillä ollut isäni kävi hakemassa minut asemalta Ristiinaan. Siivottiin paikkoja myyntikuntoon. Kyllähän tuo mökki on tosi kauniilla paikalla järven rannalla, ylhäällä kallion päällä. Joku saa siitä kivan kesäpaikan. Tämä näkymä on tuvan isosta ikkunasta järvelle. Mökkijärvellämme ei saa ajella moottoriveneellä, joten siellä on myös varsin rauhallista. Käki kukkui jossakin kauempana ja kuikka huusi järvellä. 



Pesuvesi lämpiää padassa saunan vieressä. Askeettista, mutta mökkielämään kai kuuluukin pieni epämukavuus? (Oikeasti padassa on kiva lämmittää vettä. Olin joskus 90-luvulla viikon yksin mökillä ja opin padanlämmittämisen jalon taidon.)


Meidän mökin sauna on aito savusauna. Yritin ottaa sisäkuvaa, mutta eihän siitä tullut mitään, sillä savusauna on tietysti sisältä pikimusta. Tämä kuva on saunan takaa, siinä näkyy saunan räppänä. Hyvät ja pehmeät löylyt saa tuolla.


Olin vain yhden yön mökillä, isä jäi jatkamaan työleiriä viikonlopun ajan. Perjantaina käytiin kuitenkin vilkaisemassa nähtävyyksiä, tässä Ristiinan kaunis puukirkko tapuleineen, vuodelta 1775.


Lähellä kirkkoa on Brahelinnan rauniot. Linna rakennettiin 1646-1669 ja se autioitui isonvihan aikana.


Ristiinan paras nähtävyys on kuitenkin mielestäni Astuvansalmen kalliomaalaukset. Niitä emme käyneet nyt katsomassa. Ennen junani lähtöä takaisin Helsinkiin kävimme isän kanssa vielä Mikkelin torilla sekä Päämajamuseossa ja Viestikeskus Lokissa. Laitoin muuten tuohon oikeaan sivupalkkiin kirjalistojen alle täydentyvän listauksen kaikista museoista, joissa käyn uuden museokorttivuoteni aikana. 

Mökkielämä, ihanaa vai kamalaa? Kertokaapa mielipiteenne.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Terapeuttinen töhrykirja

Nyt on kuulkaa kingi-fiilinki, kuten kultaisella 60-luvulla olisi sanottu. Olen oman elämäni supernainen. Hybrikseni johtuu pölynimurista ja urheilusukasta, joka meni imurin jokin aika sitten tukkimaan. Tein kaikkeni saadakseni tukkeen ulos, mutta sinne pölynimurin kitaan se jäi, ja suunnittelin jo myrtyneenä imurin raahaamista sähkölaitekeräykseen ja uuden laitteen ostamista. Mutta tänään yritin vielä kerran, pilkoin pölynimurin osiin käyttämällä raakaa voimaa (use the Force!) ja ronkkimalla ja onkimalla sain kuin sainkin sukan ulos! Miten pienestä voi ihminen tulla iloiseksi. Säästyi vaivaa ja rahaa. Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta, kun tukin imurin. Olen kerran imuroinut styrox-pallon, jonka sain sukkapuikolla pilkottua palasiksi. Ehkä vihdoin opin katsomaan ennen imurointia, ettei sängyn tai lipaston alla piileksi mitään potentiaalisia tukkeita.

Tästä tormistautuneena pudistelin pölyt myös blogiparasta ja väsäsin tämän postauksen töhrykirjastani eli art journalistani. Pari vuotta sitten aloitin art journalin pitämisen, mutta olen repinyt vanhat sivut pois. Nyt töhrykirjan pitämiselle on minulla vain yksi sääntö: huonoakaan sivua ei saa poistaa. Jos tulee ihan kamala, niin gessoa vaan päälle ja uutta kuvaa tekemään. En oikeastaan ole piirtänyt tähän kirjaan paljon mitään, leikin vain väreillä, koska se tuntuu terapeuttisemmalta kuin piirtäminen, joka ei ole suurimpia intohimojani enää. Jonkin verran olen liittänyt kirjaan myös lehdistä leikattuja kuvia.







Tykästyin noihin kirjainleimasimiin, jotka löysin Suomalaisesta. Art journalini on Fabrianon kierreselkäinen akvarellilehtiö, se kestää siis hyvin vedellä ja väreillä läträämistä. Ostin jo uuden samanlaisen, mutta isomman, A4-kokoisen, sillä ensimmäinen töhrykirja alkaa tulla vähitellen täyteen. Mietin vielä tekisinkö isosta kirjasta Bible journalin, johon kirjoittaisin tärkeitä raamatunkohtia käyttäen kirjainleimasimia. Maailmalla Bible journaling on suosittua, siellä kyllä taidetaan koristella piirroksin leveämarginaalisia Raamattuja. Itse olen sen verran korkeakirkollinen, etten viitsi oikeaan Raamattuun taiteilla. Bible journalingiin tarkoitettu leveämarginaaliraamattu on kyllä saatavilla suomeksikin, mutta kuten sanoin, ei ole minun juttuni se.


Art journalista ei varmaan vähään aikaan tule tänne päivitystä, mutta jos kiinnostaa, töhryille on oma instatili @liioliiartjournal ja harvahkosti päivittyvä perusinstatilinihän on @liioliinkuvat.

Mukavaa vappuiltaa! Sisäinen kelloni väittää, että on sunnuntai-ilta, mutta kyllä se on arkinen keskiviikko huomenna.