lauantai 14. huhtikuuta 2018

Linturetkiä ja naapurustoja

Olen nyt retkeillyt kotisaaren rannoilla sekä aamusta että illasta. Muuttolinnut ovat tulleet ryminällä. Vähän harmi, ettei kamerassani ole putkea, joilla linnuista saisi lähipotretteja. Jäätä on vielä lahdissa, ja jäänreuna tuntuu keräävän vesilintuja. (Tiesittekö, että jäänreuna on viroksi jäääär? Kyllä, neljä äätä peräkkäin ilman väliviivaa.) Tässä kyhmyjoutsen aamuretkeltäni. Tämän lähemmäksi lintuja kamerallani ei tosiaan pääse. Kiikaroimalla näkee tietysti paremmin, mutta joskus olisi kiva napata lintukuviakin. En ole kyllä vielä päässyt selvyyteen itseni kanssa siitä, riittäisikö motivaationi pitkällä tähtäimellä lintukuvaukseen vai ei. En viitsi ostaa arvokasta linssiä kaappiin pölyttymään.


Näkymää Nahkahousuille päin. Huhtikuun valo on mielestäni todella haastava kuvaamisen kannalta, kova ja raaka. Eikä vihreää ole vielä missään. Silti mieli halaa ulos rannoille kuvailemaan.


Vakiokuvauskohteeni on tämä pystyyn kuollut puu, jonka ikuistan lähes joka kerta ohi kulkiessani. Olenkin saanut jo pienen kokoelman kuvia paikasta eri vuodenaikoina, eri säissä.


Mutta siis, linturetken saalis eilisillalta, tässä kiinnostavimmat: alleja oli merellä n. 150, nokikanoja, silkkiuikkuja, telkkiä, isokoskeloita, meriharakoita, merimetso, haahkoja, taveja... pikkulinnuista kevään ensimmäinen punarinta. Alli on siitä kiinnostava, että sitä näkee täällä harvemmin, vain muuttoaikaan.

Linturetken jälkeen (mukana oli myös isosiskoni) mentiin kuumalle teelle. Otin naapurustosta muutaman kuvan. Täällä ei oikein ole hienoja graffiteja, vain tällaisia töherryksiä. Mutta huomatkaa: "ilmainen kalja!" Älkää nyt oikeasti kukaan soittako tuohon numeroon, joku on varmaan tehnyt källin kaverilleen.


Komea kerrostalo vuodelta 1938. Arkkitehtina oli Else Aropaltio. 


Ja lopuksi sokerina pohjalla lempikahvilani, kotoinen Makers, josta saa gluteenitonta ja vegaanista murkinaa, ken sellaista hinkuu. Kahvila peittoaa ketjupaikat mennen tullen. Kovin oli vaan taas hiljaista eilen illalla, toivottavasti kävijöitä riittäisi ja kahvilan ylläpito kannattaisi.


Keväistä viikonloppua kaikille!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Exlibrikset esittelyssä

Sain äitini jäämistöistä äidin isälle eli ukilleni kuuluneen kokoelman exlibriksiä. Exlibris on kirjanomistajan merkki. Siinä on aina teksti Ex libris sekä merkin omistajan nimi. Exlibris liimataan perinteisesti kirjan etusisäkanteen, vasempaan yläkulmaan. Kuitenkin nykyään monessa kirjassa on suojapaperi, jonka lieve peittäisi vasemmalle liimatun merkin. Siksi sen voi kiinnittää myös oikeaan yläkulmaan. Exlibriksen kuva-aihe liittyy merkin ja kirjan omistajan harrastuksiin, kiinnostuksenkohteisiin, työhön tai vaikkapa nimeen. Siinä voi olla symboliikkaa. Exlibrikset ovat oikeastaan pieniä taideteoksia. Esittelen muutaman erilaisen exlibriksen kokoelmastani. Nämä ovat Suomen Exlibris-Yhdistyksen sarjasta Kymmenen suomalaista exlibristä, joista minulla on nyt julkaisut nro 16-35 vuosilta 1973-1992.


Anestesialääkäri Ulla Aromaan exlibriksen tekijä on Erkki Tanttu (1983). Merkkiin on kuvattu tumma yö, puolikuu ja nukutuksen symbolina unikko.


Osastopäällikkö Raimo Kuuttisen merkin kuva-aihe liittyy yksinomaan omistajan sukunimeen. Exlibriksen tekijä on Aune Mikkonen (1985). 


Sellotaiteilija, toimittaja Esko Haapaniemen merkin on tehnyt Osmo "Omppu" Omenamäki (1987). Merkin kuva-aiheena nuottiviivastot ja karrikoitu sello. Alaosan kirjat kuvaavat niiden merkitystä omistajan elämässä.


Kuvanveistäjä Harry Kivimäen exlibris on 50-vuotislahja vaimolta. Taiteilijalla oli aikaisemmin ollut työ, jossa aiheena oli pieni mies ja iso kallio. Siitä syntyi kuvanveistäjälle sopiva exlibriksen aihe. Merkin taiteilija on Pentti Kaskipuro (1981). 


Rouva Aila Miettisen exlibriksen kuva-aihe viittaa omistajan karjalaiseen syntyperään. Nimen yläpuolella olevat merkit taas kuvaavat omistajan järjestötoimintaa. Exlibriksen suunnittelija on Vilho Nokelainen (1980).


Ekonomi Pirkko Lardotin exlibris on Mirjam Kinoksen (1980) käsialaa. Kivinen polku kuvaa pankkivirkailijan arkista aherrusta, jolle tuo vastapainoa istutettava kukka, joka viittaa elämää rikastuttavan luonnon kauneuteen.


Varatuomari Juhana Kurki-Suonion exlibriksen on tehnyt Helmiriitta Honkanen (1980). Purjeveneen mastossa on Krohnien vaakuna, joka viittaa suvun henkiseen perintöön. Purjehdus on merkinomistajan rakas harrastus.


Faktori Samuli Pihlajan exlibris viittaa omistajan sukunimeen. Taiteilijana Ahti Hammar (1972).


Ukkini exlibrisharrastus taisi lähteä liikkeelle 1965, jolloin hän sai 60-vuotislahjaksi laatikollisen exlibriksiä. Niissä oleva metso viittaa ukin luonto- ja metsästysharrastukseen. Valitettavasti en tiedä merkin taiteilijaa. Lahjaksi annettu exlibris on aina pieni riski, sillä ei voi olla ihan varma, tunteeko lahjan antaja exlibriksen saajan niin hyvin, että osaa pyytää taiteilijaa tekemään hänelle sopivan merkin. Mutta minusta tämä metsomerkki sopi hyvin ukilleni.

Olen vähän miettinyt minkälaisen exlibriksen itselleni haluaisin. Kuva-aihe voisi liittyä luontoon. Mänty on lempipuuni. Jokin metsälintu männyn oksalla? Toisaalta exlibriksessäni voisi olla myös lankakerä, virkkuukoukku ja isoäidinneliö. Luultavasti oma exlibris jää kuitenkin vain idean asteelle. Ainakaan en ala keräillä exlibriksiä, minulla on riittävän monta keräilykohdetta ennestäänkin. Mielenkiintoinen oma maailmansa tämä kyllä on. Tässä esitellyt exlibrikset ovat aika vanhoja. En tunne kenttää niin hyvin, että tietäisin minkä tyylisiä exlibriksiä nykyään suositaan. Värikkäämpiä kenties? 

Ovatko exlibrikset tuttuja? Mikä kuva-aihe tulisi sinun exlibrikseesi?

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kun maas' on hanki

Mukavaa pääsiäismaanantain iltaa kaikille! Onneksi on säätiedotteet. Olisi muuten ollut karua herätä tähän aamuun. Nyt osasi ainakin henkisesti valmistautua koko päivän jatkuneeseen lumituiskuun. En ole muuten mikään sananparsien ja sanontojen ylin ystävä, mutta nyt toistelen vissiä totuutta "uusi lumi on vanhan lumen surma". Olkoon niin!


Pääsiäiskoristeet laitoin esille lauantaina. Silitin pöytäliinat ja laitoin kotialttarille kaitaliinaksi äidin kirjoman liinan, joka oikeasti on kyllä käspaikka. Äiti osti käspaikan aikoinaan Valamosta ja huomasi vasta kotona, että se onkin tee-se-itse-paketti. No, äiti kirjaili käspaikan mallin mukaan ja virkkasi siihen vielä pitsitkin. Meillä kotona se oli pöytäliinana, niin minullakin nyt, vaikka mallailin sitä kyllä ikonin ympärillekin.

Pääsiäiskanoja minulla on nyt kaksi, kun perin lapsuudenkotoa ison lasikanan. Se on ostettu 70-luvulla Espoon Siikajärveltä meidän silloisesta lähikaupasta. Asuimme siis ihan korvessa, Nuuksion kupeessa. Lapsena oli jännittävää pääsiäisaamuna, kun herkut kuulsivat lasin läpi. Ensin piti syödä aamupala ja sitten sai ottaa kanan vatsasta suklaamunia. Pieni lasikana on kirppislöytöni. Harvinaisen hyvä löydökseni, yleensä en löydä kirpuilta mitään kivaa.


Pääsiäiskausi kestää helatorstaihin asti ja esimerkiksi tällä viikolla toimitetaan kirkossa koululaisten pääsiäispalveluksia joka päivä. Arkisia puuhia on viikolla paljonkin hoidettavana, mutta niitä sävyttää pääsiäisen ja kirkkaan viikon ilo.

Kristus nousi kuolleista!