perjantai 16. helmikuuta 2018

Teetä, maljakolle kaveri sekä top 5 taide-elämykset

Sillisalaattia tiedossa. Ensiksi muistustus arvonnasta, johon on tullut yllättävänkin monta osallistujaa siitä huolimatta, ettei palkintona ole kosmetiikkaa tai sisustusjuttuja. Huomenna, lauantai-iltana klo 18 arvon siis voittajan.

Olen puuhaillut kotona ja juonut litrakaupalla teetä, sillä täällä on tosi viileää niin kuin aina. Ikkunaremontin jälkeen lämpötila on ollut suht siedettävä, mutta villasukat, villatakki ja kaulahuivi ovat näin talvella tarpeen. Katsaus siis teehyllyyni. Ostin valkoista Clipperin teetä appelsiinin maulla, vaikka yleensä en suostu ostamaan pussiteetä ja "makuteet" eivät ole minun juttuni. Ostin sen pelkästään pakkauksen vuoksi, koska se oli niin kaunis, tunnustan! Aivan hyvää teetä kuitenkin. Muuten teehyllyssäni jyrää tällä hetkellä Forsmanin teetalo ja musta tee. Tibet Makujen Temppeli on vanha suosikkini. Aamuteeksi English Breakfastia, illaksi kofeiinitonta Anti-Stressiä, joka ei ole tee lainkaan, vaan yrttihauduke. Yleensä en niistä syty, mutta tämä punainen kirpeä juoma on oikeasti hyvää, vähän marjamehumaista. Muutamaa muutakin maustettua ja maustamatonta mustaa teelaatua löytyy purnukoista. Forsmanin Georgia Gruusian Tee on ainut, joka on ollut vähän pettymys. Hurjan voimakas tuoksu ja maku, joka ei viettele. En osta uudestaan. 


Arabian pyöreä maljakko sai lapsuudenkotoa kaverin. Jäälohkaremainen Tapio Wirkkalan iso maljakko on käsittääkseni mallinumeroltaan 3542 ja ilmeisesti 70-luvun alkua. Tykkään.


Alla sohvakuva, jossa jo vähän eletyn elämän merkkejä. Pienten sohvatyynyjen päälliset menivät pariin kertaan vaihtoon, noista nykyisistä pidän. Isoon sohvatyynyyn ei löydy mistään liikkeestä sisustuskankaista tyynyliinaa, joten siinä on toistaiseksi tavallinen ohuesta kankaasta tehty "nukkumatyynyliina", joka menee kyllä sohvakäytössä ryppyyn alta aikayksikön. Ajattelin ommella virolaisesta harmaapohjaisesta ja raidallisesta kansallispuvun hamekankaasta (äidin jäämistön löytöjä sekin) mittojen mukaisen tyynyliinan. 

Sohvalla näkyy pari kirjaa, jotka ostin eilen Helsingin yliopiston kirjamarkkinoilta. Anna-Leena Siikalan, entisen professorini, Itämerensuomalaisten mytologia on ollut himotuslistallani kauan, nyt sain sen yli 50% alennuksella. 1948 ensimmäisen kerran ilmestynyt klassikko, Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko, on saanut uuden elämän SKS:n näköispainoksena, jossa tosin on uudet, komeat kannet. Entinen sivuainefolkloristi ja -uskontotieteilijä ei voi olla syttymättä tällaisista kirjalöydöistä. Join Unicafessa teekupposen ja muistelin wanhoja aikoja. 90-luvulla yliopiston kuppilassa ei näkynyt kännyköitä läppäreistä puhumattakaan. Muuten oli varsin tutunoloista. Kun lähdin päärakennuksesta, näin vielä penkkariautot Espalla. Nostalgiapläjäys! Penkkaripäivä oli yksi elämäni hauskimmista. Olin niin helpottunut, että lukio oli vihdoin ohi!


Sillisalaatin jatkoksi vielä top 5 henkilökohtaista tähänastisen elämäni taide-elämystä. Innostuksen näiden listaamiseen sain Hurmioituneen hienosta blogipostauksesta. Elämykset ovat satunnaisessa järjestyksessä. Kaikkia niitä yhdistää jonkinlainen järisyttävä tunne. Elämää suurempia juttuja varsinkin ihka-ensimmäisellä kokemishetkellään. Listaus on aika korkeakulttuurinen ja jättää ulkopuolelle monta pienempää hienoa elämystä. 

1. Ilja Repinin Vastavärvätyn saattajaiset (1879) Retretissä 1989. Valtavankokoinen maalaus naulitsi teini-ikäisen meikäläisen paikoilleen. Nyt maalaus, jossa nuori morsian (näin tulkitsen) hyvästelee sotaan/armeijaan lähtevää miestään, tuntuu jopa vähän pateettiselta. Nuorena tämä kävi kovasti tunteisiin. Malauksen postikorttikuva (alla skannattuna) on kulkenut mukanani laatikon pohjalla kaikki nämä vuodet.


2. Ellen Thesleffin Omakuva (1894-95) Ateneumissa. En pidä yleensä muotokuvista, mutta nuori nainen katsoi paperilta suoraan kohti ja läpi. 

3. Lemi Ponifasio: Birds with skymirrors Helsingin kaupunginteatterissa 2011. Nykytanssivierailu Uudesta Seelannista. Oli Ihan Älyttömän Hieno. En tajua mitään nykytanssista enkä paljon nyky(kuva)taiteestakaan, mutta juuri siksi uskallan pitää niistä ihan estoitta.

4. Leena Krohnin Tainaron. Omaperäinen kirjeromaani, jonka luin Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden pääsykokeisiin ja jonka imuun en aluksi meinannut päästä lainkaan. Lopulta siitä tuli yksi ihan ehdottomista suosikkikirjoistani ikinä. Muistan siitä pätkiä ulkoa ja palaan kirjaan aina silloin tällöin.

5. Arvo Pärtin Te Deum. Menin Tallinnassa levykauppaan vuonna miekka ja kirves ja pyysin "jotain hyvää virolaista musiikkia" myyjältä. Sain tämän levyn. Nykyklassinen ei olisi ehkä ollut valintani, mutta jälleen, kotona kuunneltuna järisyttävä kokemus. Pärt on Bachin ohella lempisäveltäjäni nyt.

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Hurraa sillisalaatti! <3 Tämä oli kiva postaus. Sohva näyttää kauniilta ja tuo peitto on ihanan raikas. Kiitos myös omien hurmioitumisen hetkiesi jakamisesta. Muiden elämyksiä on ihana lukea. Niistä voi saada vinkkejä myös itselle. Hurmioita ei tulisi pitää vakan alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! Hurmiohetkiä olisi toki muitakin kuin taide-elämyksiä, maisema (kuten sinun listauksessasi) voi esimerkiksi lumota. Haluaisin mennä Kolille ja nähdä kansallismaiseman omin silmin, vaikka se onkin ehkä jo vähän klisee.

      Poista
  2. Kiva postaus ja näen sinut villasukat jalassa nauttimassa kirjastasi tuon kauniin peiton alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Juuri nyt olen tilkkutäkin alla ja villasukat jalassa tätä blogia päivittämässä ja kommentoimassa. :)

      Poista
  3. Hurjan söpöjä nuo valkosiniset teemukit ja varsinkin tuo värikäs peitto, tekisikin mieli ottaa työn alle joku kunnon väripläjäysviltti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosiniset mukit ovat muistaakseni Mokosta kauan sitten ostettu. Sohvapeitto on ihan pakko olla, kun täällä on nyt 19°C sisällä, hrrr... Virkkaan juuri uutta peittoa, siitä tulee supervärikäs mustin kanttauksin.

      Poista