lauantai 17. helmikuuta 2018

Uusia viherkasveja ja arvonnan voittaja

Tällä kertaa en ostanut viherkasveja kuukahtaneiden tilalle, sillä tattadaa – vähäiset huonekasvini (kaksi rahapuuta ja kilpipiilea) voivat oikein hyvin. Mutta lisää tarvittiin, koska on kevät (kyllä helmikuu tavallaan jo on kevättä) ja viherpeukoloinnostus alkoi taas. Perhosorkidea oli Plantagenissa -30% alessa, kuten kaikki muutkin kukkivat ruukkukasvit. Melko varma valinta. Aikoinaan minulla oli orkidea, jonka sain kukkimaan uudestaan muistaakseni parikin kertaa ennen kuin jätin sen tyystin hoidotta (hyi minä) ja loppu tuli. Tästä yksilöstä lupaan huolehtia parhaani mukaan. Valitsin nuppuisen yksilön, kaksivanaisen, jotta kukinnasta riittää iloa mahdollisimman kauan. Maksoi reilun 9 €. 


Toisena muorinkukka "rain drop", joka muistuttaa minusta ulkonäöltään aika paljon kilpipiileaa, mutta on isompi, ja lehdissä on tuo terävä kärki, jota kilpipiileassa ei ole. Pitäisi olla myös helppohoitoinen; kasvi sietää kuivahtamistakin. Minulla on muuten kotona ihan hillitön banaanikärpäsinvaasio. Neuvoja miten niistä pääsee eroon? Pikku pörriäisiä taisi tulla syksyllä kukkamullan mukana ja ne ovat kyllä hurjan ärsyttäviä, tunkevat suuhun ja nenään ja inisevät korvanjuuressa.


Sitten arvonnan pariin. Osallistujia oli 14 kappaletta ja jokaiselle teistä olisin halunnut laittaa pikku paketin tulemaan! Kivoja kommenttejakin! Lippulappuarvonnan suoritin juuri äsken ja voittaja on...



Karkkis! Onnea paljon, otan sinuun yhteyttä. Jos joku nyt jäi hurjasti himoitsemaan Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten -kirjasta, sen saa tilattua Ortodoksisten Nuorten Liitosta. Kiitosakatistos-hymnin tekstiä myy taas Lintulan luostari. Lasi-ikonista en osaa valitettavasti sanoa, mistä sellaisia enää löytäisi. Kotimainen käsityöläinen niitä valmisti ja myi jossain markkinoilla.

Toivon kaikille hyvää lauantai-iltaa ja alkavaa pyhää. Se on ortodoksisessa kirkkokalenterissa nimeltään ortodoksisuuden sunnuntai. Jokaisella paastosunnuntailla on oma nimensä ja teemansa. Pääsiäistä kohti mennään hitaasti mutta varmasti.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Teetä, maljakolle kaveri sekä top 5 taide-elämykset

Sillisalaattia tiedossa. Ensiksi muistustus arvonnasta, johon on tullut yllättävänkin monta osallistujaa siitä huolimatta, ettei palkintona ole kosmetiikkaa tai sisustusjuttuja. Huomenna, lauantai-iltana klo 18 arvon siis voittajan.

Olen puuhaillut kotona ja juonut litrakaupalla teetä, sillä täällä on tosi viileää niin kuin aina. Ikkunaremontin jälkeen lämpötila on ollut suht siedettävä, mutta villasukat, villatakki ja kaulahuivi ovat näin talvella tarpeen. Katsaus siis teehyllyyni. Ostin valkoista Clipperin teetä appelsiinin maulla, vaikka yleensä en suostu ostamaan pussiteetä ja "makuteet" eivät ole minun juttuni. Ostin sen pelkästään pakkauksen vuoksi, koska se oli niin kaunis, tunnustan! Aivan hyvää teetä kuitenkin. Muuten teehyllyssäni jyrää tällä hetkellä Forsmanin teetalo ja musta tee. Tibet Makujen Temppeli on vanha suosikkini. Aamuteeksi English Breakfastia, illaksi kofeiinitonta Anti-Stressiä, joka ei ole tee lainkaan, vaan yrttihauduke. Yleensä en niistä syty, mutta tämä punainen kirpeä juoma on oikeasti hyvää, vähän marjamehumaista. Muutamaa muutakin maustettua ja maustamatonta mustaa teelaatua löytyy purnukoista. Forsmanin Georgia Gruusian Tee on ainut, joka on ollut vähän pettymys. Hurjan voimakas tuoksu ja maku, joka ei viettele. En osta uudestaan. 


Arabian pyöreä maljakko sai lapsuudenkotoa kaverin. Jäälohkaremainen Tapio Wirkkalan iso maljakko on käsittääkseni mallinumeroltaan 3542 ja ilmeisesti 70-luvun alkua. Tykkään.


Alla sohvakuva, jossa jo vähän eletyn elämän merkkejä. Pienten sohvatyynyjen päälliset menivät pariin kertaan vaihtoon, noista nykyisistä pidän. Isoon sohvatyynyyn ei löydy mistään liikkeestä sisustuskankaista tyynyliinaa, joten siinä on toistaiseksi tavallinen ohuesta kankaasta tehty "nukkumatyynyliina", joka menee kyllä sohvakäytössä ryppyyn alta aikayksikön. Ajattelin ommella virolaisesta harmaapohjaisesta ja raidallisesta kansallispuvun hamekankaasta (äidin jäämistön löytöjä sekin) mittojen mukaisen tyynyliinan. 

Sohvalla näkyy pari kirjaa, jotka ostin eilen Helsingin yliopiston kirjamarkkinoilta. Anna-Leena Siikalan, entisen professorini, Itämerensuomalaisten mytologia on ollut himotuslistallani kauan, nyt sain sen yli 50% alennuksella. 1948 ensimmäisen kerran ilmestynyt klassikko, Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko, on saanut uuden elämän SKS:n näköispainoksena, jossa tosin on uudet, komeat kannet. Entinen sivuainefolkloristi ja -uskontotieteilijä ei voi olla syttymättä tällaisista kirjalöydöistä. Join Unicafessa teekupposen ja muistelin wanhoja aikoja. 90-luvulla yliopiston kuppilassa ei näkynyt kännyköitä läppäreistä puhumattakaan. Muuten oli varsin tutunoloista. Kun lähdin päärakennuksesta, näin vielä penkkariautot Espalla. Nostalgiapläjäys! Penkkaripäivä oli yksi elämäni hauskimmista. Olin niin helpottunut, että lukio oli vihdoin ohi!


Sillisalaatin jatkoksi vielä top 5 henkilökohtaista tähänastisen elämäni taide-elämystä. Innostuksen näiden listaamiseen sain Hurmioituneen hienosta blogipostauksesta. Elämykset ovat satunnaisessa järjestyksessä. Kaikkia niitä yhdistää jonkinlainen järisyttävä tunne. Elämää suurempia juttuja varsinkin ihka-ensimmäisellä kokemishetkellään. Listaus on aika korkeakulttuurinen ja jättää ulkopuolelle monta pienempää hienoa elämystä. 

1. Ilja Repinin Vastavärvätyn saattajaiset (1879) Retretissä 1989. Valtavankokoinen maalaus naulitsi teini-ikäisen meikäläisen paikoilleen. Nyt maalaus, jossa nuori morsian (näin tulkitsen) hyvästelee sotaan/armeijaan lähtevää miestään, tuntuu jopa vähän pateettiselta. Nuorena tämä kävi kovasti tunteisiin. Malauksen postikorttikuva (alla skannattuna) on kulkenut mukanani laatikon pohjalla kaikki nämä vuodet.


2. Ellen Thesleffin Omakuva (1894-95) Ateneumissa. En pidä yleensä muotokuvista, mutta nuori nainen katsoi paperilta suoraan kohti ja läpi. 

3. Lemi Ponifasio: Birds with skymirrors Helsingin kaupunginteatterissa 2011. Nykytanssivierailu Uudesta Seelannista. Oli Ihan Älyttömän Hieno. En tajua mitään nykytanssista enkä paljon nyky(kuva)taiteestakaan, mutta juuri siksi uskallan pitää niistä ihan estoitta.

4. Leena Krohnin Tainaron. Omaperäinen kirjeromaani, jonka luin Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden pääsykokeisiin ja jonka imuun en aluksi meinannut päästä lainkaan. Lopulta siitä tuli yksi ihan ehdottomista suosikkikirjoistani ikinä. Muistan siitä pätkiä ulkoa ja palaan kirjaan aina silloin tällöin.

5. Arvo Pärtin Te Deum. Menin Tallinnassa levykauppaan vuonna miekka ja kirves ja pyysin "jotain hyvää virolaista musiikkia" myyjältä. Sain tämän levyn. Nykyklassinen ei olisi ehkä ollut valintani, mutta jälleen, kotona kuunneltuna järisyttävä kokemus. Pärt on Bachin ohella lempisäveltäjäni nyt.

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!

perjantai 9. helmikuuta 2018

Arvonta lähestyvän pääsiäispaaston merkeissä

Tämä blogiarvonta on omakustanteinen lahja jollekulle onnekkaalle. Ei tällä kertaa värityskirjoja, vaan ortodoksisuuteen liittyvä pieni paketti. Sopii varsin hyvin ortodoksisuudesta tai ylipäätään hengellisyydestä kiinnostuneelle. 

Palkinto sisältää kolme juttua: piirroskuvitettu vihkonen Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten – Kirkkotiedon käsikirja. Tässä esitellään mm. sakramentit, kirkkorakennus, miten tehdään ristinmerkki ym. käytännöllisiä asioita. Jos olet aina halunnut mennä ortodoksiseen jumalanpalvelukseen, mutta et ole uskaltanut, kun et tiedä mitä siellä tapahtuu ja miten siellä pitää olla*, niin tästä vihkosta on ehkä apua. Olisipa tällainen kirjanen ollut olemassa 20 vuotta sitten, kun itse kolkuttelin arkana Uspenskin ovea. 

Palkintoon kuuluu myös mielestäni kaikkein kaunein akatistos, Kiitosakatistos eli Kunnia Jumalalle kaikesta. Tunnettu myös Luomakunnan akatistoksena. Vihkossa on nuotit (melodia on yksinkertainen) ja hymnin sanat, jotka ovat todella koskettavat. Tässä ihan pieni katkelma: 

"Kunnia Sinulle illan hiljaisesta hetkestä;
Kunnia Sinulle, kun peität maailman syvällä rauhalla;
Kunnia Sinulle laskevan auringon viimeisestä säteestä;
Kunnia Sinulle rauhallisen unen levosta;
Kunnia Sinulle hyvyydestäsi yön pimeydessä;
Kunnia Sinulle, Sinä olet läsnä, kun koko maailma on kaukana;
Kunnia Sinulle heltyneen sielun hartaista rukouksista;
Kunnia Sinulle lupauksestasi, että saamme herätä ikuisen illattoman päivän iloon;
Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti."

Kolmanneksi laitan pakettiin mukaan pienen vaaleanpunaisen lasi-ikonin, johon on kuvattu Jumalanäidin eli Neitsyt Marian kasvot. 


Arvonta alkaa än yy tee nyt ja loppuu lauantaina 17.2. klo 18.00. Jokainen kommentoija saa yhden arvan. Anonyymit ja/tai blogittomat, jättäkää sähköpostiosoite kommenttikenttään, niin saan varmasti voittajan kiinni ja palkinnon postiin.

Niin, paastokevät on taas tulossa. Ehtoopalveluksessa luettiin jo Efraim Syyrialaisen paastorukous maahankumarruksineen. Vielä kuitenkin herkutellaan pari päivää laskiaispullilla ja blineillä sun muilla. Laskiais- eli sovintosunnuntain illalla kirkossa kaikki pyytävät toisiltaan anteeksi ja suuri paasto alkaa. 

Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
(Jesaja 58: 6–7)

*Miten ortodoksisessa jumalanpalveluksessa pitää olla: lyhyesti sanottuna, ihan normaali hillitty käytös riittää. Saa tehdä ristinmerkkejä, sytyttää tuohuksia, suudella ikoneja, jos tahtoo, mutta ei ole pakko. Saa istua, jos ei jaksa seistä. Evankeliumi on hyvä kuunnella seisten. Saa kysyä neuvoa muilta, jos jokin askarruttaa.

Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!