tiistai 30. tammikuuta 2018

Sohvan paluu

Olen elellyt reilut kaksi vuotta ilman sohvaa. Ruudullisesta ysärisohvasta luovuttuani olen istuskellut nojatuolissa, joka sekin on parhaat päivänsä nähnyt. Mutta nojatuolissa ei voi rötvätä! Ja kun vieraita on tullut kylään, olen luovuttanut nojatuolin herruuden vieraalle ja itse kykkinyt pinnaselkätuolilla. Ja jos vieraita on ollut usemapi kerralla, myös osa vieraista on saanut kovan jakkaran allensa. Mutta eipä enää! Kävin ostamassa kahdenistuttavan sohvan, joka tuli eilen. Siirsin räsymaton avulla kirjahyllyn sohvan tieltä makuuhuoneeseen ensin tyhjennettyäni sen. Note to self – älä tee enää toiste tätä yksin! Voimat ja usko meinasivat loppua kesken, mutta onneksi onnistuin, vaikka kynnysten kohdalla tekikin tiukkaa.

Röhnötin loppuillan sohvalla virkatun peiton alla ja ihmettelin, miten olen pärjännyt niin kauan ilman. Sohva on mustanharmaa; minulla on selkeästi joku tumma kausi meneillään. Koristetyynyt uupuvat vielä, tai ovat kyllä olemasssa, mutta niiden päälliset eivät rimmaa verhojen kanssa. Mutta mikä tässä asunnossa nyt rimmaakaan minkään kanssa. Alan ymmärtää täysvalkoista sisustusta – kaikki sopii aina yhteen, kai.

Tuossa sohvapöydällä (joka on ilmaislöytö ja josta haluaisin eroon jossain vaiheessa) on oranssikantinen kirja.  Se on Leuchtturmin viiden vuoden päiväkirja, jonka pitämisen aloitin tämän vuoden alusta. Joka päivälle on pieni tila muistiinpanoja varten. Minun käsialallani siihen mahtuu viisi riviä joka päivä. Yleensä kirjaan tekemisiä, joskus jotain syvällisempääkin, joskus melkein vain säätilan. Päiväkirjarivien kirjoittamisesta on tullut jo jokailtainen rutiini.


Lapsuudenkodin muuttoraivaus etenee. Sain viimeksi mukaani pyöreän rusehtavan Arabian maljakon, josta pidän paljon. Siinä on pinnassa kohokuviointia, nuo vaaleammat viirut. Kuukkeloimalla selvisi, että maljakkoa on valmistettu ainakin myös valkoisena. Tekijää ja aikakautta en tiedä, osaisiko joku kertoa tästä keraamisesta maljakosta jotain lisää? Kuvassa on lisäksi kotimaisen tekijän (en muista valitettavasti nimeä) keramiikkaikoni ja Terraviivan valmistama laatta, jonka ostin kesän Turun reissulla itselleni muistutukseksi siitä, että kyllä ne siivet tosiaan kantaa.


Lähiaikoina blogiin on tulossa pieni ortodoksisuuteen liittyvä arvonta sekä juttua muun muassa ex libriksistä.

20 kommenttia:

  1. Mukavan ryhdikkään näköinen sohva. Ja tumma on turvallinen väri ja silti aina saa piristettyä värikkäillä tyynyillä ja vilteillä. En tulisi toimeen ilman sohvaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soffa on kyllä ainakin nyt uutena ryhdikäs ja jämäkkä. Iskin nyt siihen kolme koristetyynyä ja huovan, vaikka eivät olekaan sävy sävyyn yhtään minkään kanssa. Mutta tuli kyllä kotoisamman ja lokoisamman oloinen.

      Poista
  2. Todella kaunis maljakko sekä keramiikkaikoni. Kummastakaan ei kylläkään mitään tietoa minulla. :) Oih, toivottavasti muistan seurata ja osallistua arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maljakkoon voisi sopia jokin pieni käkkyräoksa, mutta on kiva noin ilman mitäänkin. Arvonta alkaa heti, kun eräs tilaaamani juttu (salaperäistä!) saapuu tänne ensin postissa. Joko loppuviikosta tai ensi viikolla viimeistään. :)

      Poista
  3. Todella kaunis maljakko! Tuollaisen ottaisin mielelläni myös omalle pöydälle.
    Täytyypä olla "hereillä" arvonnassa.
    Mukavaa loppuviikkoa, Liiolii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän siitä, että maljakossa on tunnusteltava pintastruktuuri. Pidän tästä vielä enemmän kuin siitä vastaavasta valkoisesta maljakosta, jonka kuvan löysin netistä. Tumma kausi! Kivaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Oi, kuinka kaunis maljakko ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta maljakko tuo vähän mieleen jonkin merenelävän, ehkä merisiilin. :) Jotain salaperäistä siinä on.

      Poista
  5. Kivan sohvan olet ostanut, siinä on kiva kirjoitella päiväkirjaa💕Maljakkokin on niin kaunis.Mukavaa viikkoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä sohvalta, Kristiina! Tyynyvuori selän alla ja torkkupeitto jaloilla tässä rentoilen ja naputan läppärillä kommentteja blogiin. :D Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  6. Sohva näyttää oikein mukavalta, siinä kelpaa kyllä pötkötellä ja tuota päiväkirjaa täytellä:) Päiväkirjoja on sitten joskus myöhemmin kiva lukea, kun ei edes muista mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut! Tuo maljakko on kyllä aivan upea♥ Ihanaa alkanutta helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen säästänyt kaikki päiväkirjani. Niitä on kyllä mielenkiintoista lukea. Tosin aika rankkaa kamaa vuosilta 1998-2000, jolloin sairastuin masennukseen ensimmäistä kertaa. Mukavaa helmikuuta sinullekin!

      Poista
  7. Kaunis, simppeli sohva! Ja kyllä tuohon harmaaseen sopii mikä vaan, vielä paremmin kuin koko valkoiseen. Valkoistakin on niin eri sävyjä, että se vasta hankalaa on. Tai en ole kyllä kokeillut! Minä en tiedä, miten pärjäisin ilman sohvaa. Sohvalla rötvääminen on parasta rentoutumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eihän valkoinen ole vain yksi väri, vaan on kellertävää valkoista, kirkkaanvalkoista, mattavalkoista, kiiltovalkoista... huh. Sisustussilmäni on ikävä kyllä heikko, mutta tästä sohvasta tykkään kyllä hirmusti.

      Poista
  8. Jihuu onnea uudelle sohvalle ja kaunis sohva onkin <3 Mukavaa pakkaspäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tiia! Ihanaa viikonloppua, terveisin sohvaperuna.

      Poista
  9. Tyylikäs sohva ja maljakko vasta hieno onkin.
    Minullakin on tapana siirtää painavampia huonekaluja räsymattojen avulla. Parketilla onneksi sujuu kohtalaisen hyvin, mutta kynnykset tuottavat ongelmia. Meillä ei sentään asuinhuoneiden välillä kovin montaa kynnystä olekaan.
    Samoin tapaan kirjata päivän tapahtumia isokokoiseen puutarhakalenteriini. Välillä sinne ilmaantuu vain jotain säästä, mutta useimmiten paljon muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Seuraava sistustuksellinen urotyöni olisi iskeä teräsnaulat kiviseinään, jotta saan ripustettua raanun seinälle. Taidan ostaa palvelun joltain ammattimieheltä, sillä pelkään, että saan seinän vain lohkeamaan. Olisi hauskaa ja hyödyllistä olla vään kätevämpi (tai "omistaa" kätevä mies).

      Poista
  10. Hieno sohva. Minäkin haluan uuden sohvan, kun syksyllä 2011 hankittu sohva alkaa olla jo kulunut kovasta käytöstä. Hommaan vasta kun koiraa ei ole enää. Sillä on nyt ikää 10 vuotta ja voi elää jopa 15-vuotiaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan mietin aikoinaan samaa, etten ota uutta sohvaa Sylvi-kissan aikana. Nyt ei ole enää kisua, sohva saa olla rauhassa. Toivottavasti tämä sohvayksilöni ei heti mene jousiltaan linttaan.

      Poista