Blogissa on ollut hiljaista. Sain pyhäinpäivän iltana suru-uutisen, kun isäni soitti ja kertoi äitini kuolleen kotisohvalle, päiväunia nukkuessaan. Äidillä oli monia sairauksia, mutta silti lähtö tuntui odottamattomalta. Ehdin kuitenkin jutella äidin kanssa muutaman minuutin ajan, vain neljä tuntia ennen kuolemaa. Äiti oli silloin ihan lopenuupunut ja sanoi, että jutellaan lisää seuraavana päivänä, tule huomenna käymään. Ajoin isän soitettua taksilla lapsuudenkotiin ja ehdin hyvästellä äidin ennen hautaustoimiston miesten tuloa. Nyt on paljon käytännön järjestelyjä, surua ja ikävää, mutta elämä jatkuu vähitellen.
Olen käynyt nyt monesti lapsuudenkodissani ja olemme katselleet siellä vanhoja valokuvia ja tavaroita. Isän isä eli vaarini oli tallettanut vanhan Uusi Suomi -lehden vuodelta 1945. Pysäyttävä etukansi: "Euroopan sota päättynyt – Saksa laskee aseensa". Kuvat ovat surkeinta laatua, sillä otin ne hämärässä kännykälläni, jossa on onneton kamera.
Löytyi myös joko äidin tai isän vanhoja Pääskysen Joulukontteja, lasten joululehtiä 1940-50-lukujen vaihteesta. Nämä ovat aivan ihania! Paperi on vaan hyvin pehmeää ja haurastunutta. Näitä pitää lukea tosi varovasti.
Aloitin ja lopetin kakkosbloginkin tässä taannoin. Kiitos sinne tulleista kommenteista. Jatkan sen pitoa vanhanaikaisesti käsin muistikirjaan. Minusta ei vaan ole pitämään kahta blogia yhtä aikaa. Monesti olen jo kokeillut, mutta en näytä oppivan! Liiolii päivittynee taas tiheämmin.
Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Koskaan et voi tietää milloin näet rakkaasi viimeisen kerran.