Sitä sun tätä

Sain yhden käännöstyön eteenpäin, toimittajille kommentoitavaksi, ja ryhdyin samantien työstämään seuraavaa. Muutakin on toki tullut tehtyä. Lasipalatsin aukiolla vietettiin keskiviikkona Urbaanin selviytymisen päivää. Menin paikalle lähinnä seuratakseni pelastuskoiranäytöstä. Aukiolle oli rakennettu "rauniot", joista kaksi koiraa vuorollaan etsi "kaivoon" kätkeytyneen miehen. Varsinkin toinen koirista oli hyvin nopea etsijä, joten näytös oli varsin pikaisesti ohitse. 

Mielenkiintoisempaa oli lopulta tutustua Punaisen Ristin hätämajoitustelttaan. Tällaiseen telttaan majoittuu viiden hengen perhe, ja se on hätämajoitusleirin perusyksikkö. Teltassa on kaksinkertainen kangas, joka eristää viiman ja auringon UV-säteilyn. Opin, että leirin korttelin muodostaa neljä perhettä, naapuruston kymmenen korttelia, kylän viisi naaurustoa, alueen viisi kylää ja 10k-leirin kaksi aluetta eli 10 000 ihmistä ja 2000 telttaa. SPR:n hätämajoitusleiri on kansainvälisten operaatioiden lisäksi tarkoitettu myös mahdolliseen kotimaiseen käyttöön. 

Kävin myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, kun siitä bussilla ohi ajaessani näin puistossa jotain punaista kukkivaa. Tässä tuo pensas on, oliko se jokin aikainen rhodo, jäi nyt kyllä epäselväksi. Oli vähän liian varhaista vielä ihastella kukkivia kukkia - kannattanee mennä puutarhaan uudestaan vasta ensi kuussa. Scilloja siellä oli myös, mutta ei juuri muuta nähtävää. Puut ja pensaat toki hiirenkorvilla.

Eilisilta hujahti somassa sisustusliike Cillassa. Voitin onnettaren suosikkina Tiia K:n blogiarvonnassa pääsyn lukijaillanviettoon. Vähän jännitti mennä paikalle, mutta Tiia oli ihanan välitön ja mukava, samoin muut paikalla olevat naiset. Tarjolla oli herkkuja ja keskustelu polveili blogiasioissa ja muissa jutuissa. Kiitos vielä illanvietosta, Tiia ja Cilla!

Värikkäitä Hipanema-rannekkeita. Saatoin ehkä sortua...

Kävin hakemassa kirjastosta vauvantossujen virkkausoppaan. Ajattelin, josko nitkuttaisiin muutaman parin tossuja seurakunnalle kastelahjoiksi. Mutta sitten muistin kaikki keskeneräiset käsityöprojektini ja tylsähköä kirjaa selatessani loppukin innostus hävisi. Kaivoin kaapin kätköistä helmikirjontatyön, joka on ennenkin esiintynyt blogissani. Tiedättekö, pelkään, etten saa tätä ikonia ikinä valmiiksi! Helmikirjonta on tosi hidasta, tosin siihenkin rutinoituu, mutta se vaatii keskittymistä ja tällainen ikoniaihe vielä mieluiten rukouksellista mieltä. Kuten näkyy kuvasta, en ole edes puolessavälissä vielä. Nyt raivasin keittiön pöydälle helmikirjontapisteen. Olkoon työ pöydällä esillä, niin tulee tartuttua siihen ehkä helpommin.

Viikonloppuna on Kaapelitehtaalla jälleen keväinen Kierrätystehdas-tapahtuma. Työpajoja, kierrätystuotteiden myyjiä, ilmaistori, kierrätyspisteitä kodin elektroniikkaromulle ym.

Kännykkäkaupoilla ja koukkuilemassa

Vähän sekalaiset tunnelmat tänään. Periaatteessa ihan hyvää kuuluu, mutta vähän vielä mökötyttää nahkean asiakaspalvelukokemuksen takia. No, nillitetään heti pois alta. Vanha nokialaiseni, kameraton peruskapula vuosien takaa, alkaa olla tiensä päässä. Katkoo virtaa varoittamatta. Tuli siis aika siirtyä vihdoinkin älypuhelimen käyttöön. Mieleinen malli löytyi nettiä selaamalla ja siskoa konsultoimalla. Menin nimeltämainitsemattoman operaattorin puotiin sitä ostamaan. Yllättäen palvelu olikin aika jäätävää, hymytöntä ja tylyä. En saanut vastauksia kysymyksiini. Toki ne olivat tyhmiä, sillä en tiedä älypuhelimista mitään. En kaipaa sellaista lipevän mielistelevää myyntityyliä, jolla ensimmäinen kännyni minulle kaupattiin, apua, 20 vuotta sitten, mutta kuitenkin... Puhelin tulee postissa ensi viikolla. Lasku tulee kuulemma sähköpostiin "joskus". Ärrinmurrin. Paha maku jäi kaupoista suuhun.

No mutta. Mukavampaa asiaa. Kävin vihdoin testaamassa konseptin nimeltä Novellikoukku. Meidän kulmillamme on vain ruotsinkielinen vastaava, joten metroilin Itäkeskuksen kirjastoon. Ideana on siis tehdä käsitöitä novellien ääneenlukua kuunnellen. Voi tehdä omia projekteja tai neuloa hyväntekeväisyyteen. Novellikoukussa oli tällä kerralla kuutisen osallistujaa sekä kaksi kirjastonhoitajaa, jotka lukivat kirjoja ääneen. Ensin kuunneltiin Pirkko Saision tajunnanvirtamaista proosaa teoksesta Signaali. Luettu pätkä käsitteli kuolemaa, muun muassa, ja sama teema jatkui Hassan Blasimin karuissa novelleissa kirjasta Irakin purkkajeesus. Kumpikin kirja oli sellainen, että en olisi itsekseni näitä varmasti lukenut ikinä, mutta kuunneltuina ne solahtivat tajuntaan vastustamattomasti, ja maailmankuva avartui, ehkä. Menen kyllä jatkossakin novellikoukkuilemaan. Näitä käsityö-kirjallisuusiltoja on monessa Helsingin kirjastossa.

Novellikoukkulaisten neulomia vauvanpeittoja SPR:lle. 

Onnetar oli suopea, voitin Romulyylin värikkäässä blogissa arvonnan: K niin kuin koti esittelee kymmenen erilaista kotia. Sisustuskirjassa pääosassa ovat kuvat, mutta teoksessa on myös pieniä tietoiskuja ja vinkkejä oman lukaalin sisustamiseen. Hauskaa, että kirjasta löytyy itse asiassa kaksikin asuntoa kotisaareltani. Toinen vieläpä 50-luvun kerrostalokaksio - ihan niin kuin omakin kotini. Kiitos vielä kerran kirjasta!

Mitäs muuta. Joskus vuonna 1997, ainejärjestön pj-vuoden jälkeen päätin, etten enää ikipäivänä ryhdy yhdistysaktiiviksi, mutta nyt solahdin erään yhdistyksen hallituksen varajäseneksi. Hups! Pelottavaa.

Nyt suomennosten pariin. Deadline on huomenna, tekstit jo valmiina, mutta varmuuden vuoksi käyn niitä vielä läpi yhä uudestaan. Toinen käännöstyö odottaa heti perässä, ja lehtijutun kirjoittaminen. Onneksi huomenna on jo maanantai. En pidä viikonlopuista. Olenko jo kertonut? Arki on mun juttu.

Lisää pesäkameroita

Valkoisia krookuksia kauppamatkan varrelta.

Keväistä ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Lupasin ilmoitella, kun virolaiset haikarakamerat aloittavat lähetyksensä. Ei vielä. Linnut antavat odottaa itseään Viron puolella, mutta tässä latvialaisessa mustahaikaran pesäkamerassa on jo haudonta käynnissä. Pesä on ihanassa sammaleisessa käkkyräpuussa ja metsän äänimaailma on myös kaunis - äsken ainakin peippo lauloi taustalla voimakkaasti.

Myös hiirihaukalla (viroksi hiireviu) on haudonta käynnissä. Hiirihaukka on tänä vuonna vuoden lintu Virosssa. Pesä näyttäisi olevan kuusessa. Tässä linkki ykköskameraan.

Toinen hiirihaukan pesäkamera löytyy täältä. Se on koivussa.

Annoin kauhukirjallisuudelle vielä kerran mahdollisuuden. Lajityyppi on yleensä vain puuduttanut tai huvittanut minua, mutta nyt lainasin kirjastosta virolaisen Indrek Harglan Süvahavva-nimisen jännityskirjan. Tämä on pyörinyt Virossa TV-sarjana. Kirjan lähtökohta: kaupunkilaisperhe muuttaa maalle perimäänsä Süvahavvan taloon ja pian alkaa tapahtua outoja asioita... Olen lukenut vasta kuutisenkymmentä sivua, mutta päässyt jo mukaan kirjan imuun. Kivaa lukea välillä proosaakin viroksi.

Hylsykirjoja ja kolmen sekuntin muovimuna

XB! Hyvää kirkkaan viikon torstaita kaikille! Nyt tulee paljon kuvia ja ehkä tekstiäkin. Ensiksi askarteluasiaa. Tein Susannan kanssa hylsykirjavaihdon. Olin lukenut Susannan blogista näistä wc-paperirullista tehdyistä minialbumeista. Halusin heti kokeilla itsekin hylsykirjan väsäämistä. Kevät puhutteli aihepiirinä, joten tein viisilokeroisen kirjasen sillä teemalla. Ideana on siis litistää tyhjät wc-paprurullat taskuiksi, päällystää ne kauniilla papereilla ja sitoa yhteen esim. saranarenkaalla tai nauhalla. Taskuihin voi sitten sujauttaa "tageja" eli suomeksi pakettikorttteja tai vaikka ATC-kortteja. 

Minun kirjassani on viisi veskipaperirullahylsyä ja niiden sisällä perhosaiheiset tagit. Koristeeksi rusetteja, nauhoja, metalliamuletteja ym. Sidonta kirjaseeni tuli valitettavasti ihan liian jäykäksi. Susannan kirjaan verrattuna omani on kyllä aika köykäinen, mutta tämä olikin elämäni ensimmäinen askartelu tätä laatua. Ja Susannahan on loistava mixed media -taiteilija. Mutta huisin kivaa oli tällä tavalla toteuttaa itseään. Laitan tähän vain pari kuvaa. Täällä Susannan blogissa on paremmat kuvat kirjoistamme. Suurkiitos vaihdosta!

Täällä on muuten kuvitettu ohje hylsykirjan valmistamiseen.

Tagit kurkistavat hylsyjen sisältä. Minun tekemäni kirja.

Metalliamuletteja roikkuu tagien nauhoissa. Minun tekemäni kirja.

Susannan kirjan väriloistoa ja runsautta.

Pieni yksityiskohta Susannan kirjasta. "Palikkanukke."

Sitten huonekasviasiaa. Entiset kasvit voivat ihme kyllä hyvin, ja nyt löysin sen kauan etsimäni aloe veran täydentämään sarjaa. Lidlin poistotuote hintaan 2 €, aikamoinen ruikula, ja vino, mutta muuten hyvävoimaisen oloinen. Tykkään kyllä mehikasveista kovasti. Lääkealoe pääsi rahapuun viereen pohjoisikkunalle, saa nähdä onko paikka liian pimeä sille.

Tätä kissakuvaa pitää selventää hiukan. Heitin kissanpedin sohvan ja seinän väliin estääkseni Sylviä menemästä sohvan taakse piiloon vieraiden tullessa. Eipä toiminut odotetulla tavalla. Sylvi keksi, että nurinniskoin oleva peti on hyvä paikka. Patteri lämmittää ja kolossa on turvallinen olo.

Kauhea sohva, vuodelta 1994! Mutta en osta uutta (kai) niin kauan kuin minulla on kissa. Se raatelee ja ykää kuitenkin myös uuden sohvan piloille. *huokaus*

Susannan Työhuone -blogissa oli jokin aika sitten mainioita thermo wrapsejä, venäläisiä maatuskamallisia koristekalvoja kananmunille. Tässä on linkki kyseiseen postaukseen. Näitä paljon ihasteltuja kalvoja saatiin onneksi pieni erä myös Susannan Työhuoneen riepukioskiin myyntiin. En ehtinyt saada maatuskakalvoja, mutta vein vihonviimeisen setin näitä kansallisromanttisia aiheita. Toivottavasti Susannan puotiin tulee näitä ensi vuonnakin. Eikö olekin kaunis pakkaus!

Yritin tyhjentää kananmunaa puhaltamalla, oikein videon opastuksella, mutta ei todellakaan onnistunut. Meinasi iskeä epätoivo, sillä en halunnut laittaa näitä kalvoja keitetyn kananmunankaan päälle - se olisi ollut kertakäyttöistä. Halusin munista kestävän koristeen. Otin sitten riskin ja kokeilin päällystää valkoisen muovimunan. Kalvosukka munan ympärille ja dippaus kiehuvaan veteen. Kalvo kitistyi munan ympärille ja muovimuna kesti kuin kestikin 100°C:n veden! Ihanaa, vaivatonta - ja kaunis ja kestävä lopputulos. Omalla vastuullanne sitten keitätte (3 sek.) muovimunia, heikompi muovi saattaa sulaa kattilaan samantien.

Kalvoja oli pakkauksessa kymmenen erilaista. Kaksi meni ikävä kyllä mönkään kalvon luiskahdettua munan päältä pois. Kahdeksan suloista munaa on nyt koristeena. Pakkauksen mukana tuli hopeisia XB-tarrojakin (lyhenne sanoista Hristos voskrese eli Kristus nousi kuolleista). Shoppasin yhden uuden tiskirätinkin samalla, oli vaikea valita väriä ja kuosia, mutta päädyin vaaleansiniseen talorättiin. Pääsee keittiörätiksi.

Pääsiäistä ja arvonnan voittaja

Kristus nousi kuolleista! Iloista pääsiäistä kaikille!

Toinen pääsiäispäivä on illassa ja on siis blogiarvonnan aika. Voittaja paljastetaan tuolla lopussa. Mutta ensin sananen pääsiäisestä. Täytyy sanoa, että wanha ei enää jaksa juhlia niin kuin ennen! Menin pääsiäiskirkkoon taksilla. Olin paikalla heti palveluksen alkaessa 23.30. Väkeä oli paljon ja tunnelma katossa, kuten aina ennekin. Minua ei nukuttanut, vaikka päiväunet jäivät väliin, mutta selkä oli ihan tulessa! Istuin toki välillä, mutta suurimman osan palveluksesta tietysti seisoin. Palvelus loppui joskus puoli kolme... kolme... en katsonut kelloa, ja sen jälkeen oli vielä nyyttärit nartex-salin eli seurakuntasalin puolella. Viideltä palasin kotiin ja menin viideksi tunniksi nukkumaan. Iltapäivällä tuli joitakin vieraita pääsiäissyntymäpäiville. Nyt on tosiaan 40 vuotta mittarissa, ihan hyvä ikä tämä on.

Joitakin pääsiäismunia korissa. En laittanut tänä vuonna paljoa koristeita esille.

Ihastelin pulleita silmuja tänään.

Sain ruukullisen valkoisia perunanarsisseja. Ne tuoksuvat tosi ihanilta!

Sitten arvonnan voittajaan. Osallistujia oli mukavasti, kiitos myös kivoista kommenteista. Jos onni ei nyt tällä kertaa potkaissut, näitä värityskirjoja saa ostaa esim. Adlibriksestä. Hakusanaksi kannattaa laittaa esimerkiksi mandala coloring book tai jotain vastaavaa, niin löytää niitä vähän aikuisempia värityskirjoja kaikkien satojen lapsille tarkoitettujen joukosta. Ja voittaja on:

Tiia K! Onnittelut sinulle, laitatko yhteystietosi minulle osoitteeseen astuvan.akka@yahoo.com.

Liiolii arpoo jälleen värityskirjan

Täällähän tunnetusti vannotaan värittämisen rentouttavan vaikutuksen nimeen. Oma värityskirjakokoelmani on paisunut ihan hölmöihin mittoihin, joten luovun nyt yhdestä ns. aikuisten värityskirjasta. The Dazzling Patterns Colouring Book on pehmytkantinen, muhkea kirja täynnä erilaisia abstrakteja kuvioita. On isoja kuvioita ja pikkutarkkaa piipertämistä. Kuvat on painettu jokaiselle sivulle, mutta paperi on melko tanakkaa. Tässä kirjassa riittää paljon värittämistä joutilaisiin hetkiin.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin, jokainen saa yhden arvan. Anonyymit - laittakaa jokin nimimerkki tai sähköpostiosoite. Arvonta päättyy pääsiäismaanantain iltana 6.4. Tämä ei ole minkään kaupallisen tahon sponsoroima arvonta.

Vähän kuulumisia. Hepa kävi kylässä perjantaina koiruutensa kanssa. Sylvi otti karvakaverin vierailun melko lunkisti, tosin varmuuden vuoksi lukittujen ovien takaa. Vieraiden lähdettyä kissa nuuhki asunnon tosi tarkkaan ja kävi köllimään niihin paikkoihin, joissa koirakin oli maannut.

Huomenna menen kampaajalle lyhentämään pitkäksi venähtäneen siimani juhlakuntoon. Vai pitäisikö ottaa vaaleanvioletti mummopermanentti lähestyvien pyöreiden vuosien kunniaksi? No ei! Pientä ikäkriisiä kyllä pukkaa "nuoruuden" lopullisesti jäädessä taakse, mutta ihan hyvillä mielin mennään kohti pääsiäistä ja synttäreitäkin. Lähipäivät ovat aikamoisen aikataulutettuja, varsinkin lauantai. Kirkosta kirkkoon ja kaupasta kauppaan. Pääsiäisen odotus on kumma sekoitus hiljentymistä ja hillittömiä juhlavalmisteluja. Tykkään kyllä.