Liiolii

Huovutusta ja vähän akva-asiaa

2012-01-28T16:29:00.002+02:00

Huovutin munia tänään. Osa villoista huopui selvästi paremmin kuin toiset. Oli sekä karheaa sveitsiläistä villaa että pehmeää Tiimarin villaa, joka päästi paljon väriä. Huovutin munat käsin muoviaihioiden päälle. Pyykkikoneessakin voi huovuttaa, jos ei jaksa pyöritellä, mutta tämä on minun tapani rentoutua (ja saada kädet vaaleanpunaisiksi).

Kannattaa laittaa monia ohuita villakerroksia päällekkäin, villakuitujen suunnat limittäin ja lomittain. Ei siis niin, että otetaan yksi villaköntsä ja kääräistään se muna-aihion ympärille. Ei toimi niin.

Sitten kastetaan muna kouran sisällä kuumaan veteen. Varovasti aletaan pyöritellä saippuaisin käsin. Itse käytin Fairya, mutta Marseille-saippuaakin voi käyttää. Kun villa alkaa huopua, otteita voi napakoittaa. Sitten vaan pyöritellään ja kastetaan välillä kuumaan veteen.

Lopuksi huuhdotaan muna vuorotellen kylmässä ja kuumassa vedessä, viimeiseksi kylmässä. Laitetaan pyyhkeen tai talouspaperin päälle kuivumaan ja koristellaan helmillä, muovitimanteilla ja kirjomalla sitten, kun villa on kuivunut. Huovutin vielä neljännenkin munan, vaaleanvioletin. Jatkan huomenna tai ehkä vielä tänä iltana.

Meinasin saada harmaita hiuksia, kun huomasin, että yksi kolmesta juovaperhosnuoliaisestani oli kuollut. Vaihdoin akvan veden (30 %) ja laitoin altaaseen pitkästä aikaa ilmastimen. Se tekee hauskoja kuplia akvaarioon, en ole ihan varma kuinka paljon siitä muuten on hyötyä. Sähkölaitteita akvassa on jonkin verran: ilmastimen lisäksi suodatin, kaksi loisteputkilamppua ja termostaatilla toimiva lämmitin. Kiinnostaisi tietää paljonko kokonaisuus vie sähköä, sähkölaskuni on nimittäin aika iso. Tässä akvaarioni sininen taistelukala:

Ja juovaperhosnuolianen:

Pienet suuret ilot

2012-01-26T00:55:00.005+02:00

Monikin tyyppi Blogistaniassa on jo ehtinyt listata näitä pieniä ilojaan. Käykääpä täällä vilkaisemassa listaa, se tuo hyvän mielen ja auttaa ehkä löytämään lisää hyviä asioita omasta arjesta.

Tokko partiomieles' tallel' on?

2012-01-25T16:00:00.001+02:00

Olen harrastanut täällä fengshuivausta eli röykkiöiden madaltamista ja pölykoirien pyydystämistä. Qi virtaa pian ihan esteettömästi, jee. Aloittelijan ohjeita feng shuihin (lähinnä siivoamiseen) täällä.

No niin, siivoskellessani löysin nämä liikuttavat vanhat partiovaatteet. Sininen huivi on Korson Kaarnapartion, vihreä-harmaa Keravan Korvenpoikien.

Tykkäsin olla varsinkin sudenpennuissa. Parasta olivat kisat, joita oli ihan liian harvoin. Yksissä kisoissa hiihdimme rastilta toiselle. Piti veistää porkkanasta auto, valmistaa terveellinen voileipä ja selvitä köysiesteestä. Yhdellä suurleirillä olin mukana, ja yhdellä pienemmällä. Partioparaati Helsingissä oli tosi jännä, harmitti vain, ettei minulla ollut kunnon uniformua, vain tuo college-pusero, Väiski-hattu ja tietysti vyö. Paraatilla paistoi aurinko, leirillä satoi vettä... Suoritin sudareissa näköjään ensiapu- ja uintimerkit, ne ovat paidan hihassa. Kokkimerkkiäkin yritin tehdä, se oli älytön: samaa ruokalajia piti valmistaa kotona monta kertaa, oliko se kymmenen? Muistan, että meillä oli yhdessä vaiheessa uunimakkaraa aika usein.

Vartioon ylennyttyäni tein elämäni ainoan laavuretken metsään. Satoi vettä kaatamalla koko viikonlopun. Oli silti kivaa loikoa kavereiden kanssa makuupusseissa ja jutella ja syödä. En ollut kuitenkaan oikein tyytyäinen vartiooni - olisin halunnut enemmän kisoihin osallistumista ja muuta perinteistä partiomeininkiä. Sitten harrastus jäi... Välillä olen miettinyt, josko menisin johtajaksi Sisu-partioon, mutta harrastus on niin sitova, etten kyllä jaksa.

Onko lukijoissa vanhoja partiolaisia? Tai pioneereja? Kaverini E kuului pioneereihin ja touhu kuulosti minusta kivalta. Kuulemma sai kirjekaverin Neuvostoliitosta. Pyysin äidiltä lupaa mennä pinskuihin, mutta vastaus oli ehdoton EI. Sitten E meni kysymään vanhemmiltaan pääsisikö hän sitten partioon. Ei päässyt... Oi muistoja!

Sunnuntain sekalaiset

2012-01-22T18:28:00.001+02:00

Oli oikein liskojen yö. Kuusi tuntia pyörin sängyssä ilman unta. Sitten uni tuli ja sitä olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta kissa vaati aamupalaa ja tasavalta uutta presidenttiä. Kävin siis äänestämässä. Kisu söi aamusapuskaksi eläinlääkäriltä saamani näytepakkauksen Royal Caninin Obesity-märkäruokaa. Pitäisi siirtyä kokonaan eläinlääkärin/eläinkaupan kissanruokiin. Toistaiseksi meillä vain raksut ovat Obesity Managementia ja märkäruoka kaupan halpismössöä. Toivon, että kohta voidaan siirtyä myös Obesity-ruokavaliosta Light-ruokavalioon...

Olen leikkinyt valoilla ja väreillä...

... ja kankailla! Pienikuvioisia kankaita kivoisssa väreissä minulla on paljon, mutta hyvin pieniä tilkkuja. Ne riittävät kuitenkin mainiosti 1:6-kokoisen Blythe-nuken vaatteisiin.

Ompelin tänään Alissalle tosi yksinkertaisen A-linjaisen mekon. Hermot meinasi mennä useampaan kertaan, niin pientä näpräämistä tuo oli. Lopputulos on kuitenkin ihan kiva. Ja ennen kaikkea - tein ompelutyön loppuun, vaikka teki mieli luovuttaa! Nyt tekee mieli ommella jotain huomattavasti suurpiirteisempää.

Blogikirppis avattu

2012-01-19T17:15:00.002+02:00

Lötkö olo. Olen suunnitellut kurssiani, vaikka olen ihan varma, ettei sinne tule tarpeeksi väkeä, jotta se olisi (taloudellisesti) kannattavaa järjestää. Mukavaa suunnitella - pääsenköhän toteuttamaankin?

Lisäsin tuonne yläpalkkiin pienen blogikirppiksen. Käykääpä katsomassa löytyisikö ostettavaa. Siellä on mm. tämä 500 palan hologrammipalapeli, jonka muutaman päivän tuskailun jälkeen sain valmiiksi. Kuvassa on kaksi tuntia kokoamista vasta takana. Aika haastava koottava oli!

Leivoin toissapäivänä muffineja, vaikka en oikeastaan pidä niistä hirveästi. Nämä ovat ananasmuffineja. Koristelin ne sokerikuorrutuksella. Olivat tosi helppoja tehdä.

Mobile valmiina

2012-01-14T17:52:00.003+02:00

Tein nyt sen suunnittelemani mobilen kellokukka-origameista. Kuusi eriväristä origamia ripustettuna eri pituisiin ompelulankoihin. Ja langat on sidottu metallirenkaaseen, alemmasta kuvasta näkee systeemin. Minusta tuosta tuli tosi kiva. Kukat heiluvat ilmavirran mukana koko ajan. Ainakin toistaiseksi kisu on jättänyt mobilen rauhaan.

Kävin kävelyllä rannassa kameran kanssa. Oli älyttömän kylmä. -6°C "vain", mutta tuuli sai silmät vuotamaan. Kävelin puoli tuntia ja tunsin oloni raihnaiseksi. Pitäisi venytellä jalkoja (ja selkää!), teenkin sen heti. Kunto voisi todellakin olla parempi. Uimahallin vuosikortti happanee kukkarossa... Yksi uudenvuodenlupauksistani oli uida enemmän. Lähteminen hallille on aina työn ja tuskan takana. Lähihalli purettiin ja lempihallille on matkaa reilusti yli puoli tuntia bussilla. Pitäisi varmaan pakata jo tänään hallikamat valmiiksi. Pitäisi ja pitäisi... Nyt kone kiinni ja toimintaa!

Blogiesittely ja vähän taitteluakin

2012-01-13T21:07:00.002+02:00

Jenni haastoi minut kertomaan yhdestä seuraamastani blogista. Näin kuuluvat ohjeet:

Kiitä haastajaasi.
Valitse yksi seuraamistasi blogeista ja linkitä se.
Perustele miksi valitsit hänet ja minkälaisen kuvan olet blogin kirjoittajasta saanut blogin kautta.
Kerro valitsemastasi blogista muutamalla sanalla ja haasta kolme muuta blogia tekemään sama.

Kiitos Jenni! Valitsin Ronjan blogin Näkemättömin silmin. Tässä on pientä huijausta, sillä olen tavannut Ronjan kahdesti myös ihan oikeassa elämässä, joten tunnen häntä ihan pikkaisen myös muuten kuin blogin kautta. Ronja tuntuu minusta mukavalta ja varsin aktiiviselta nuorelta naiselta, jolla on mielenkiintoisia harrastuksia larppauksesta yleisurheiluun (kilpatasolla, hui!) ja taikatemppuihin. Omat kuvionsa Ronjan elämään tuo näkövamma, jonka vaikutuksesta arkeen hän kertoo kiinnostavalla tavalla blogissaan. Minusta on hauska lukea jonkun vähän itseäni nuoremman fiksun tyypin blogia. (Ja itseäni vanhempien blogeja myös, on hauska perähtyä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten elämään.)

Haastan tähän mukaan vaikkapa Vaeltajan, Kurakauppalan Kaisan ja Velman.

Origamirintamalla tapahtuu edelleen. Taittelin tänään sinikelloja. Malli on ihana, kaunis ja helppo. Ainut ongelma tulee siinä vaiheessa, kun työntää sormen tuonne kukan sisään ja yrittää muotoilla kukkaa pulleaksi. Koko kukka saattaa räjähtää muodottomaksi siinä vaiheessa. Keksin laittaa vähän liimaa terälehtiin ennen pullistamista, se toimii. Oikeassa origamitaiteessa liimaa ei varmastikaan pidä käyttää, mutta tämä on tällaista askartelua. Ajattelin, että näitä sinikellojakin voisi ripustaa mobileksi, tulisi taatusti kaunis.

Olin avoimessa ateljeessa. Nyt on vähän mixed feelings. Toisaalta oli kivaa, toisaalta kritiikin pelko salpaa luovuuden... Minulle opettaja antoi vain pieniä suosituksia (en tosin saanutkaan juuri mitään aikaan), mutta kuulin, miten hän opasti kurssilla aiemmin ollutta akvarellistia. "NYT toi meni yli, sä maalasit sen tukkoon!" Aika suoraa tekstiä tuli, mutta kritiikkiähän sinne ollaan menty hakemaan, oppimaan uutta. Tai sitten ei. Minä haluaisin kai vain jotain terapiamaalaamista, ei ole erityisiä himoja kehittyä muuta kuin itsetutkiskelussa. Saas nyt kattoo. Opettaja on kyllä muuten tosi kivan tuntuinen. Siihen mitä sain tänään aikaan (lähinnä hiekkapaperilla ja vesivärillä) olen ihan tyytyväinen itse.

Origameja

2012-01-12T17:01:00.004+02:00

No arvatkaa olinko kirkossa ja museossa? En tietenkään. Uusi yritys viikonloppuna... Ehkä. Tein kuitenkin jotain tositosi hyödyllistä tai ainakin hauskaa, nimittäin taittelin origameja. Kurki on ollut ainoa malli, jonka olen osannut. Palautin sen taas mieleeni; suunnittelen kurki-mobilen taittelua. Sitten googlailin hieman ja opettelin pari uutta mallia. Ensin helppoja perhosia. Käytin kokeilutöihin rumimman väriset paperit, mikä olikin ihan hyvä, sillä roskakori sai myös täytettä. Aina ei "easy" malli olekaan niin iisi, kun ei hahmota suuntia tai muuten vaan tajua...

Sitten taittelin pari lehtikalaa. Tämä on oikein mukava malli, jota aion varmasti jatkossakin tehdä. Näistäkin saattaisi tulla kivannäköinen mobile. Lehtikalan kuvallinen ohje löytyy täältä.

Into piukea

2012-01-11T22:19:00.002+02:00

Kishu sinkoilee pitkin asuntoa iltahepulin kourissa. Minulla on iloinen olo, koska tein The Päätöksen. Aion nimittäin sittenkin pitää kurssin, johon minua pyydettiin opettajaksi. Mieli on ihan tyyni, ei kauhistuta. Kyllä se hoituu. I can do it! Sitä paitsi epäilen, ettei kurssille tule tarpeeksi porukkaa, jotta se voitaisiin pitää. Mutta se on sen ajan murhe (tai helpotus). Nyt vain suunnittelen kurssia innoissani. Suunnittelustakin saa laskuttaa tällä kertaa, luksusta. Lähetin jo kurssiohjelman eteenpäin, joten ei enää mitään katumisia ja kelkan käännöksiä.

Aikomus mennä museoon siirtyi huomiselle. Menen ensin liturgiaan ja sitten ehkä hetkeksi kirkon käsityökerhoon, jos se kokoontuu huomenna, ja sitten sinne WeeGeehen. Eniten kiinnostaa lelumuseo, vähiten kellomuseo. Avoimin mielin kuitenkin tutustumaan paikkaan.

Minua onnisti tänään arvonnassa. Osallistuin nimittäin jokin aika sitten Kehitysvammaliiton nettisivujen kävijäkyselyyn ja voitin vapaavalintaisen kirjan Opikkeesta. Valitsin uuden kirjan (ja DVD:n) Voimauttava vuorovaikutus, joka esittelee menetelmän vaikeasti kehitysvammaisen tai autistisen henkilön kohtaamiseen. Mielenkiintoista.

Kiva kauppapaikka, Hakaniemen halli. Täällä kävin vähän aikaa sitten kiertelemässä.

Design-vuoden muumimuki

2012-01-10T20:39:00.002+02:00

Päivän toinen postaus, tällä kertaa ilman sarkasmia ja paljastuksia. Paitsi että onhan tämäkin ehkä joillekin paljastus: Arabialta on tullut ihan vaivihkaa uusi muumimuki nimeltään Hurraa! Se liittyy Helsingin design-pääkaupunkivuoteen ja on siis myynnissä vain tämän vuoden. Mukin kuva-aihe on kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä. Stockalta ainakin saa.

Kuva täältä.

Haluaisin tehdä museovierailun. Ajattelin, että jos saisin itseni huomenna Espooseen WeeGeehen. Siellä on Espoon modernin taiteen museo, Helinä Rautavaaran museo, Lelumuseo, Kellomuseo ja Espoon kaupunginmuseo samassa talossa. Unohdinkohan jonkun? Kannattaa varmaan ostaa kuukauden voimassa oleva kolmen päivän lippu, tulee museoähky muuten, jos yrittää kiertää kaikki kohteet yhdellä kertaa. WeeGeen nettisivuilla sanotaan, että kaikkien museoiden kiertämiseen ilman opastusta menee noin neljä tuntia, huh!

Kurssin muutos

2012-01-10T18:02:00.000+02:00

Nuori eläkeläinen makaa sohvalla, kun Kunnon Ihmiset käyvät töissä.

Minua pyydettiin ohjaamaan eräs kurssi. Innostuin kovasti, sillä pidän opettamisesta. Idea tuntui ihan toteuttamiskelpoiselta vielä aamulla, kunnes... se ei sitten enää tuntunutkaan yhtään mahdolliselta. Taas kävi näin, en vaan pysty. Tic-oireetkin ovat olleet voimakkaita, tulevat nyt 3-4 kertaa minuutissa. Minulla on tällainen keskenkasvuisille poikalapsille ominaisempi vaiva, tahattomia äkkinäisiä käsien liikkeitä ja sanoja. Pystyn kontrolloimaan niitä seurassa ollessani, mutta yksin ollessa en. Eikä ole tarviskaan. Lapsilla vaiva on yleensä ohimenevä, minulla tämä on kestänyt ainakin kuusi vuotta. Kyllä sitä ihminen voi olla kummallinen olento, ei voi kuin ihmetellä itseänsä.

Taidekurssia en ole kuitenkaan perunut (hyvä minä!), helpompi ilmeisesti mennä itse kurssilaiseksi kuin opettajaksi. Olen valinnut muutamia ottamiani valokuvia, joita aion muokata avoimessa ateljeessa kollaasin osiksi. Hiekkapaperia ensin kuvan pintaan ja sitten väriä päälle. Olisipa jo perjantai!

Aarrepallo

2012-01-09T15:50:00.000+02:00

Pilvitehtaamon Tiltä saamani taikapallo on täällä! Oikea aarrepallo! Ihanasti pakattu koko juttu, niin kauniisti ja huolella...

Tin origameja olen ihastellut hänen blogissaan; nyt sain kourallisen kukkasia paperista taiteltuna. (Aion itsekin elvyttää taitteluharrastustani. Palautan mieleeen miten kurki tehdään ja taittelen origamimobilen.)

Ja pallon auki kerimällä löysin vaikka mitä mukavaa. Kisu seuraili kerimistä kiinnostuneena. Virkattu kukka on rintaneula - se on nyt villakangastakkini rinnuksissa. Lankoja kirjailua varten vaikka kuinka paljon... ja nappeja ja nauhoja ja vaikka mitä käsitöitä varten! Itse villalanka oli myös mieleistä, siispä iso iso kiitos Ti! Katsokaa vielä, miten kauniisti napit ja nauhat oli pakattu paperista taiteltuun rasiaan, päällä silkkipaperista leikattu lumihiutale.

Kirjoista ja lukemisesta

2012-01-02T23:57:00.003+02:00

Marja Leena Toukosen blogista nappasin meemin, joka käsittelee kirjoja ja lukemista.

Mitä kirjoja on tällä hetkellä yöpöydälläsi?

Yöpöydällä on tällä hetkellä värityskirja, jossa on mandaloita. En lue sängyssä, mutta unta odotellessa saatan värittää mandalaa, se tuo unen lempeästi.
Millaista kaunokirjallisuutta luet?

Luen nykyään todella vähän kaunokirjallisuutta. Torey Haydenin kirjat luen sitä mukaa kun ne ilmestyvät, alkukielellä englanniksi. Luen runoja, joita minulla on kotona kokonainen kirjasto (arvostelukappaleita). Pentti Saarikoski, Helvi Hämäläinen, Sirkka Turkka ja Jaan Kaplinski ovat muutamia suosikkejani.
Miksi et kirjoita lukemistasi kirjoista?

Kirjoitan kyllä, mutta yleensä vain ympäripyöreän maininnan. Johtunee laiskuudesta ja toisaalta siitä, että haluan pitää hyvän kirjan synnyttämän elämyksen omana aarteenani. Pitää ehkä ryhdistäytyä ja kirjoittaa syvällisemmin lukukokemuksista, hmmm...
Mitä olet lukenut viimeksi?

Sain tänään Elo Viidingin uuden proosarunoteoksen Kestmine. Se on vasta selailuvaiheessa. En oikeasti muista, mitä olen viimeksi lukenut - siis jos kyse on kokonaisesta kirjasta. Keskittymiskyky ei nyt riitä juonen seuraamiseen.
Mitä noloa löytyy kirjahyllystäsi?

Tarot-oppaita ja muuta hörhö-kirjallisuutta. Onko noloa omistaa koko Torey Haydenin tuotanto, ei kai? Heti tänään -antologia, jossa on pari 16-vuotiaana kirjoittamaani runoa.
Millaista tietokirjallisuutta luet?

Oi, rakastan tietokirjoja! Luen niitä paljon enemmän kuin kaunoa. Haluaisin kirjan Tieto on kaunista. Luen käsityökirjoja (englanniksi tai viroksi), ortodoksista teologiaa, kielitiedettä, kansatiedettä ja folkloristiikkaa. Taidekirjoja, joissa on kuvia/ohjeita kollaasista ja sekatekniikasta. Nyt olen selaillut Käsikirurgia-nimistä opusta sillä ajatuksella, että jos kuitenkin joskus palaisin töihin ja vaihtaisin psykehommat käsihommiin enhalua enhalua enhalua.
Missä säilytät kirjojasi?

Olohuoneessa on kaksi kirjahyllyä. Toisessa on ortodoksiaiheiset kirjat, toisessa käsityökirjat, kielitiede ja valikoima romaaneja. Makuuhuoneessa on hyllyllinen pelkkää runoutta ja toinen sekalaisia kirjoja, mm. nämä folkit ja kirjallisuustieteet ja muu entinen/nykyinen ammattikirjallisuus sekä lastenkirjoja ja romskuja.

Jos nappaatte meemin, laittakaa kommenttilaatikkoon merkintä, niin tulen vakoilemaan!

Olipahan vuosi

2012-01-01T21:14:00.002+02:00

Ei tule kyllä ikävä. Parasta viime vuodessa oli yllättäväkin tätiytyminen ja mahtava elokuu pienine reissuineen sinne sun tänne. Elokuu, joka oli kuin levähdyspaikka kaiken kurjan keskellä. Sitä nyt tuskin täällä blogissa on kauheasti näkynyt, mutta vuosi oli todella raskas. Ei ole kauhean mukavaa lukea FB:stä miten opiskelukaverit ovat vakiinnuttamassa paikkansa työelämässä samalla kun itse on työkyvytön aina ja aina vaan... En enää käy opiskeluaikaisten kavereiden tapaamisissakaan ihan tuosta syystä.

Siispä 2012 ei voi olla muuta kuin parempi vuosi, luulisin. Osallistun Flickrissä kahteen eri kuvahaasteeseen, joissa otetaan vuoden aikana kuvia annetuista teemoista. Menen työväenopiston taidekursseille. Jos statukseni muuttuu työttömäksi, aion hakea kuntouttavaan työtoimintaan taidetekstiilejä valmistamaan. Aion saada alkuvuodesta myös toisen apurahatyön valmiiksi, pois roikkumasta.

Juon glögiä. Äsken tein hapankaalisalaattia. Pari päivää elin edellispostauksessa mainitulla Lauran perunasalaatilla, se oli taivaallista. Lettujakin tein eilen. Kokkaaminen sujuu, imurointikin joten kuten, mutta tiskaaminen on tervanjuontia ainiaan. Käytännössä kaikki astiani ovat nyt tiskissä. Tiski-Himalaja odottaa keittiössä.

Kaikille hyvää ja entistä parempaa lohikäärmeen vuotta 2012!

Sisäinen Martta pääsi irti, varokaa!

2011-12-28T23:23:00.000+02:00

Pakkopakko kirjoittaa, kun olen niin innoissani löydettyäni taas sisäisen Marttani. Aah, missä olitkaan! Elikkäs tein harkitun ruokalistan viikoksi eteenpäin ja laadin samalla myös pienen budjetin kauppalistan. Wohou! Ei niin jokapäiväistä puuhaa tässä sinkkutaloudessa. Suunnitelmallisuus olkoon nyt Päivän Sana. Kävin myös kuivatavarakaapin läpi ja tsekkasin päiväykset ja muut.

Pavut ovat likoamassa huomista varten. Aion nimittäin tehdä tosi hyvää perunasalaattia. Sen nimi on Lauran perunasalaatti ja sen resepti löytyy maailman parhaasta keittokirjasta (Saara Törmä: Keittokomero ja huone). Pienen kauniin retrohenkisen kirjan kaikki ohjeet ovat kasvissyöjälle sopivia, hyvin edullisia ja simppeleitä. Kirjan sapuskat valmistetaan juureksista, vihanneksista, linsseistä ja pavuista - ei siis eksoottisista aineksista, joista et ole ennen kuullutkaan.

Vielä kun saisi marttailun laajentumaan tiski-innostukseksi. Pikkusiukun joululahjapaketista paljastui mm. muumitiskirättejä ja Marimekon Lappuliisa-keittiöpyyhkeitä (kiitos!), jotka kyllä innostavat osaltaan tarttumaan siihen tiskiharjan varteen... Mutta nyt hyviä öitä ja kauniita unia.

Tulis joulu, että sais yöllä syyvä!

2011-12-26T21:09:00.002+02:00

Jouluruokien kanssa kävi sillä tavalla hassusti, että huomasin pyhinä jääkaapin olevan maitolitraa ja margariinirasiaa lukuunottamatta tyhjä. Olin suunnittelemattomasti sinkoillut pitkin kauppaa jouluangstissa ja kasannut ostoskorin täyteen karkkia ja naksuja ja muuta ei-ruokaa. Mutta kävin eilen isosiskon luona jouluatrialla ja pelailemassa eläinpyramidia ja tänään, nyt, melkein yöllä, uunissa tekeytyy maanmainio joulupuuro siitä maitolitrasta ja margariinista ja suolasta ja ohraryyneistä. Päivällä nukuin monta tuntia, kun myrskysi pelottavasti ja viranomaistiedote suositteli sisällä pysyttelyä.

Puhtaat lakanat ja uusi joululahjayöpaita - niistä on joulutunnelma tehty. Yöpuuro valmistuu noin klo 22, siihen asti väritän mandalaa Stabiloilla. Värikästä joulunjatkoa, yhä edelleen! Huomennako ne alennusmyynnit jo alkavat?

Pallovaihtoidea - sano hep!

2011-12-24T19:58:00.000+02:00

Hei ihanaiset! Oletteko joululahjaähkyssä? Minä olen ilmeisesti ollut kiltti, kun pukilla oli niin kivoja tuomisia. Kiitos! Kuitenkin haluaisin antaa vielä yhden lahjan jollekin teistä. Eli ehdotan Magic Yarn Ball -vaihtoa. Idean löysin Ikomi-blogista. Tarkoituksena on siis kieputtaa pieniä yllätyksiä piiloon lankakerän sisälle. Jos haluat osallistua, sano hep kommenttilaatikossa ja laita minulle s-postissa vaikkapa lempivärisi, millaisesta langasta ja jutuista erityisesti pidät ja onko jotain mitä et missään nimessä haluaisi saada. Ja postiosoitteesi laita mukaan tietysti myös. Lähetän sitten sinulle omat toiveeni, jotka tosiaan ovat vain suuntaa-antavia, eivät mitään vaatimuksia. Langasta sen verran, että minulle käy oikein hyvin seiskaveikka tai muu peruskerä. Osoitteeni on siis: astuvan_akka (miau) yahoo.com

EDIT. Pallonvaihtokaveri on löytynyt!

Mukavaa postia ja rasittava kissa

2011-12-19T17:18:00.001+02:00

Hyvä postipäivä tänään, jos puhelinlaskua ei oteta lukuun. Postcrossingista tuli minulle ensimmäistä kertaa muutakin kuin postikortti - nimittäin kuoressa useampi joulukortti Hollannista sekä sivu paikallisesta sanomalehdestä. Kiitos Paul, thank you Paul!

Ilonaltakin tuli tänään ihana kuori - itsetehtyjä kortteja, kiitos oikein paljon!

Sylvi oli viime yönä todella rasittava. Juuri kun nukahdin, kissa aloitti yöharrastuksensa, akvaariokaapin oven rynkyttämisen ja nojatuolin raapimisen. En jaksanut nousta sängystä, vaikka kuulinkin monia epäilyttäviä ääniä, tyydyin vain naapureiden iloksi kiljumaan tehottomia käskyjä vällyjen välistä. Aamu paljasti sitten tappiot: roskakori levitelty lattialle, kissanlelut samoin heitelty ympärinsä, joululahjasäkki revitty rikki, yksi joululahja raastettu papereistaan, yksi postikortti jyrsitty reikäiseksi. Harvoin Sylvillä on näin vauhdikas yö. Mutta onneksi tuo on nyt terve ja oma itsensä.

Wannabe-taiteilijaksi

2011-12-18T15:22:00.001+02:00

Mukavaa, kun olette kommentoineet, vaikka en aina jaksa erikseen jokaiseen viestiin vastata. Kommentit ovat bloggauksen suola!

Olen ilmoittautunut Työväenopiston kevään kursseille. Tulen tekemään kollaasia kankaasta sekä paperista. Haluaisin tehdä kankaasta seinävaatteen, jossa olisi Yggdrasil-maailmanpuu. Skandinaavinen mytologia on kiehtonut minua pienestä pitäen. Ilmoittauduin myös avoimeen ateljeehen, jossa voi tehdä omia töitä itsenäisesti. Kotona ei tule ryhdyttyä taiteilemaan, mutta kun on tietty aika viikosta ja paikka johon mennä väreineen ja vielä seuraakin (toivottavasti jonkinlaista vuorovaikutusta syntyy porukan kesken), on helpompi päästä säännölliseen työskentelyrytmiin kiinni. Aion keskittyä myös avoimessa ateljeessa kollaasiin ja sekatekniikkaan.

Tässä on vain pieni mutta - en ole (vielä) mikään kursseja käynyt vakavasti otettava taideharrastaja, joille ateljee on ilmeisesti tarkoitettu. Työni tulevat olemaan varmasti muista aika paljon poikkeavia - pohjana on paperin sijasta peilinkehys tai ehkä tulitikkulaatikko. Pelkään, että minun räpellyksiäni katsotaan jotenkin karsaasti. Ja eniten kammoan, että oma pelko alkaa rajoittaa luovuuttani. Opettaja ei ole joka kerta paikalla avoimessa ateljeessa - oikeastaan ihan hyvä. En ole tottunut saamaan kritiikkiä töistäni, jotka ovat lähinnä olleet "taide"paperinukkeja, ATC-kortteja ym. No, menen ateljeehen ihan pokkana akryyliväreineni ja tulitikkulaatikoineni, katsotaan mitä käy. Lupaan raportoida blogissa sitten. Nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn, ettei tule Force Major eli massiivinen ahdist estämään hyviä aikeitani.

Serafit, kerubit, voimat, valtaistuimet...

2011-12-15T18:38:00.001+02:00

Jouluasioita taas. Virveriikka esitteli blogissaan hänen kotiaan joka joulu koristavat enkelit. Minä ripustan tämän ison ja jo vähän ruttaantuneen enkelikiiltokuvan vaatekomeron oveen joka jouluksi. Nämä ovat minusta tällaisia "satuenkeleitä".

Tätä ikonin enkeliä pidän enemmän oikeaa enkeliä kuvaavana. (En ole kyllä ikinä nähnyt oikeaa enkeliä. Rukoilin pienenä ekaluokkalaisena kaverini Heidin kanssa, että Jumala tai enkeli ilmestyisi meille. Puhuisi korvin kuultavalla äänellä. Kertomus nuoresta profeetta Samuelista oli tehnyt vaikutuksen molempiin. Illalla alkoi kuitenkin mahdollinen ilmestys pelottaa ja rukoilin ankarasti, ettei mitään tapahtuisikaan. No, rukous ilmeisesti kuultiin, sillä en ole saanut nähdä jumalallisia ilmestyksiä enkä enkeleitä.) Tämä ikoni minulla on esillä ympäri vuoden ikoni"nurkassani". Ortodoksisen kirkon opetusta enkeleistä voi lukea täältä. Siellä on mm. enkeleiden hierarkia, johon otsikossa viittaan.

En voi lakata ihastelemasta tätä lumisadepalloa. Punarinnat joutuvat aikamoiseen tuiskuun, kun palloa heiluttaa.

Kärpässienipuusta tuli joulukorttipuu. Tiedoksi niille, jotka tulevat blogiini hakusanoilla "mistä koristeoksia" - noita saa kukkakaupoista. Haa, myöhäinen posti toi juuri yhden uuden joulukortin ripustettavaksi oksaan.

Sylvi voi hyvin! Aamulla kissa oli vielä vähän vaisu ja maukui hassulla vauvaäänellä, mutta nyt ruoka kiinnostaa, samoin komeroon kätkeytyminen ja leikki. Ohimenevää huonovointisuutta siis vain, onneksi!

Kissahuoli ja inspiraatio

2011-12-14T15:38:00.000+02:00

Tämä päivä alkoi vähän ikävästi. Olin valvonut taas kahteen-kolmeen, joten nukuin melkein puoleen päivään. Heti herättyäni tajusin, ettei Sylvi ollut tullut herättelemään minua aamupalalle. Todella outoa. Huhuilin Sylviä sängystä, mutta kissaa ei näkynyt. Menin olohuoneeseen ja siellä se raukka oli juuri ykäämässä matolle. Sylvi on kipeä. Ruoka ei maistu, kehrätä ei jaksa. Nyt kisu makaa sohvalla kummallisen hankalan näköisessä asennossa silmät puoliavoinna. Kävin kotikadun eläinlääkäriasemalla kysymässä neuvoa. Pitää tarkkailla tilannetta ja tulla ennen viikonloppua vastaanotolle, jos tilanne ei muutu. Ja heti, jos tilanne huononee. Minusta tuo on kyllä mennyt parissa tunnissa vaisummaksi. Suuri huoli...

Keri Smith on inspiroinut minua edelleen. Hänen kirjassaan Living out loud ehdotetaan majan rakentamista. Tee vilteistä maja, pehmusta tyynyillä, ota mukaasi naposteltavaa ja laita itämaista musiikkia soimaan, Keri neuvoo. Huomasin hymyileväni, kun luin tuota. Haluan viettää jurttaillan! Ihan kuin lapsena! Mutta sitten mieleen hiipi ajatus, että olen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä vuotta, en voi tehdä vilttimajaa, ei käy aikuiselle moinen hullutus. Juuri tällaisia luovuutta ja leikkimielisyyttä rajoittavia ajatuksia vastaan Keri Smith kehottaa kapinoimaan. Ja minähän vielä teen oman jurtan olohuoneeseen!

Sitä ennen kuitenkin väritän mandaloita...

...ja kuvailen Blythejä, jos vain aurinko muistaa paistaa meille.

Olen aikuinen, joten minulla on Oma Lupa Leikkiä!

Jos vielä hidastan, pysähdyn kokonaan

2011-12-11T16:53:00.001+02:00

Päivän saavutus oli sängystä nouseminen. Olin ajatellut leipovani joulupiparit tänään, mutta vuosituhannen mahatauti iski. Ihan kamala. Nyt en voi syyttää laiskuutta siitä, että vain oleskelen ja seikkailen netissä. Vähän hys-hys-tonttupuuhia sain tehtyä. Pukinkonttiin tulee täytettä.

Ihmiset ovat muuttuneet hirveän töykeiksi. Onko tämä uusi ilmiö vai havaitsenko vain nyt asioita tarkemmin? Askartelukaupassa kysyn myyjältä, onko lakka kiiltävää vai mattaa. "No lue siitä purkin kyljestä!" Just joo. Ja postissa, kun tulee minun asiointivuoroni, mummo hyökkää viereisestä jonosta eteeni tiskille sanoen, että hän on jonottanut jo ihan tarpeeksi. S-marketissa takanani jonottava mummo komentaa lappamaan tavarat nopeammin liukuhihnalle. Mistä näitä sikiää? Valitettavasti olen huono kääntämään toisenkin posken, mutta näissä tapauksissa sain kuin sainkin pidettyä sanaisen arkkuni kiinni. Pointsit Liioliille. Johtui kyllä ihan vain siitä, että olen nyt joka asiassa niin h-i-d-a-s, etten ehtinyt sorvata mitään nokkelaa sanallista vastaiskua.

Nyt menen hidastamaan sohvalle.

Joululaulukausi on korkattu

2011-12-10T16:15:00.000+02:00

Ortodokseillakin on joululauluja (jumalanpalveluksissa laulettavien kirkkoveisujen lisäksi), tämä on niistä ihan suosikkini. Kivan kepeä ja iloinen koljada. Tarttuu myös soimaan päässä tunti- ja päiväkausiksi. Mutta se ei haittaa, sillä laulu ja sanoma on kaunis.

Viikon viritykset

2011-12-10T14:46:00.001+02:00

Olen siivonnut työpöydän (ja sotkenut sen uudestaan)...

...poltellut tuoksukynttilöitä, joihin olen hurahtanut (enpä olisi tätäkään itsestäni uskonut)...

...ja ihastellut Ifolorin painamaa kuvakirjaa, josta tuli oikein hieno.

Olen myös toteuttanut Keri Smithin sataa ideaa...

...ja katsellut kissan kanssa miten räntäsade muuttuu vesisateeksi...

...sekä harrastanut taas eskapismia eli taantunut leikki-ikään.

Apurahatyö ykkösen luovutin käsistäni eilen. Tuntuu oikein hyvältä, että se on valmis. Nyt haluan kirjoitella postia ihmisille, jotka eivät osaa sitä odottaa. Harrastan myös vähän joulutonttuilua pajassani, eli maalausvehkeet pitää ottaa esille. Kuvia tekeleistäni tulee aaton jälkeen. Katsotaan, mitä saan aikaan.

Joulupallon ohje

2011-12-03T23:18:00.001+02:00

Askarteluja! Näitä joulupalloja olen teettänyt lapsiryhmissäkin, helppo tehdä siis, tässä ohje tosin vähän summittaisesti selitettynä.

Tarvikkeet

- styrox- tai paperimassapallo
- silkkipaperia, ainakin kahta eri väriä
- silkkinauhaa
- liimapuikko
- kimalleliimaa

Ohje

Revi eri värisiä silkkipapereita postimerkin kokoisiksi paloiksi. Levitä puikkoliimaa styroxpallon pintaan ja liimaa paperisilppu kiinni palloon limittäin ja lomittain. Voit pyöritellä lopuksi palloa käsissä, jotta paperisilppu muodostaa tasaisen pinnan pallon päälle.

Liimaa silkkinauha pallon ympäri. Tee silkkinauhasta myös ripustuslenkki ja solmi rusetti pallon päälle. Levitä vielä lopuksi kimalleliimaa pallon pintaan. Suosikkini kimalleliimoista on ehdottomasti Stickles ja sitä saa mm. Sinellistä. (Älkää ostako sitä Tiimarin kamalaa kimalleliimaa.)

Piparimuottivaihto

2011-12-02T17:42:00.001+02:00

Osallistuin piparimuottivaihtoon Postcrossing-foorumilla ja sain tänään tällaisen hauskan lähetyksen Susyq:lta. Kiitos oikein paljon!

Valmis kirja ja pieni pettymyskin

2011-12-01T21:22:00.001+02:00

Tuntui juhlalliselta laittaa vanha Singer takaisin laatikkoonsa. Työpöydälle tuli paljon tilaa. Singer on ollut esillä monta kuukautta. Apurahatyössä ei ole enää koneommeltavaa. Käsin pääteltäviä lankoja on kyllä, ja muutama nappi, mutta saan ne paikalleen varmasti nopsaan. Kissa oli imeskellyt kirjan lenksuja viime yönä, joudun ne valitettavasti uusimaan. Luovutan työn ensi viikon perjantaina ortodoksiselle seurakunnalle. Sitten pidän vähän taukoa ennen kuin ryhdyn apurahatyö kakkosen työstämiseen. Sen yksityiskohdat ovat jo valmiita melkein kokonaan, mutta kokoaminen kirjan muotoon on tekemättä. Olen taistellut jo vuoden tämän projektin kanssa ja olen suoraan sanottuna kypsä. Pieni loma pakko-ompelusta on nyt paikallaan. Sen sijaan haluan huovuttaa, kirjoa, piirtää ja maalata ihan omaksi iloksi.

Löysin hyvän paikan mihin voisin mennä kuntouttavaan työtoimintaan*. Oikeiden (taide)käsitöiden tekemistä, ei mitään ruuvien pussittamista. Soittelin koko päivän ympärinsä, mutta ei, en pääse sinne vaikka seisoisin päälläni, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Paja on tarkoitettu vain pitkäaikaistyöttömille. Sitten löysin toisen käsityöpajan, joka kuulosti myös melko hyvältä. Soitin sinnekin, mutta selvisi, että olen liian vanha (!) sinne. Jatkan siis kotona nyhjäämistä ainakin kesäkuuhun asti. Kerran viikossa näen psykologia, that's it. Ihminen yrittää kuntoutua, mutta tukea ei heru. Tekisi mieli luovuttaa, pyytää pysyvää eläkettä... Argh! Olen pettynyt ja vähän vihainen.

*Kauheaa, näin syvällä sitä jo ollaan. Mutta ajatuskin "oikeista töistä" tuntuu ylivoimaiselta, pakko lähteä siis liikkelle jostain iisimmästä.

Peikkokirja

2011-11-29T13:27:00.001+02:00

Apurahatyön loppuunsaattaminen jäi eiliseksi tauolle, kun päätin tehdä kuvakirjan peikoista siskon lapsille. Latasin Ifolorilta kirjanteko-ohjelman Macille ja kävin ottamassa ulkona kuvia. Meidän kotisaarellapa on tällaisia peikkoja! Oli kiva ulkoilla, vaikka kastelin housunpolvet ja huomasin taas, miten kunto on huonontunut. Lisää kuvausprojekteja vaan, ja ryömimistä pusikoissa, niin kunto kohenee. Nakuttelin kirjaan aika simppelin tarinan. Kuvat ja taitto näyttivät esikatselussa tosi hyvältä, vaikka itse sanonkin. Tässä muutamia kuvapaloja.

Tinja-peikko poimii puolukoita.

Peikkojen koti. Tämä on vuosia sitten tekemäni roombox eli pienoishuone.

Leivät on tehty taikataikinasta.

Tinja ihailee auringonlaskua.

Nuuskamuikkunen on Tinja-peikon kaveri.

Kirjan tuotantoaika näkyy olevan yhdeksän arkipäivää, aika kauan. Tilasin kaksi kappaletta, sillä tahdon itselleni oman kirjan. Kirjan koko on A4 vaakatasossa. Olen aiemmin tilannut Ifolorilta pienikokoisia kuvakirjoja ja ollut painojälkeen tyytyväinen. Nyt siis vähän isompi projekti kovissa kansissa.

Lopuksi pakollinen Huippis-kommentti. Olin iloinen, että Anna-Sofia voitti, vaikka tosiaan Minna olikin suosikkini. Arvasin siis väärin, olin nimittäin aika varma Helenin voitosta.

Nyt ompelemaan siitä hiiskatin apurahatyötä. Ei ole tosiaan paljon jäljellä, kun miettii miten paljon työtä on jo sen eteen tehty vuoden aikana.

Eksyin, unessa

2011-11-28T06:07:00.001+02:00

Univaroitus. Varoitus siksi, että toisten unien kuunteleminen on monien mielestä äärimmäisen tylsää. Itseäni varten lähinnä kirjaan ylös unen, josta äsken, kuudelta aamulla, heräsin.

Olin laivalla, Pietarin edustalla, kun alus upposi. Uin kauemmas laivasta, etten joutuisi uppoavan laivan pyörteeseen. Siinä jouduin eroon muista ihmisistä ja tuli yö, säkkipimeää. Koko ajan odotin, että venäläiset pelastajat tulisivat, ajattelin avaruuspeitteen lämpöä, vaikka minulla ei ollutkaan kylmä.

Unen maailmassa siirryin mökkijärvellemme Savoon. Oli edelleen pimeä yö. Olinkin lähtenyt rannasta ehkä saunan jälkeen uimaan. Kelluin vedessä, torkuin, nautin raukeasta olostani, kunnes tajusin, että on aika uida takaisin. Mutta mökkijärvessä on monta syvää lahtea, olin menettänyt pimeässä suuntavaiston enkä tiennyt enää missä lahdessa olin. Lähdin uimaan, mutta järvi oli mennyt jäähän. Jää oli kuitenkin niin haurasta, että pystyin murtamaan sitä puoliksi uidessani, puoliksi ryömiessäni eteenpäin. Eteneminen muuttui kuitenkin hyvin hitaaksi ja vaivalloiseksi.

Näin siellä täällä mökkien valoja ja voimalinja hehkui punaisena, mutta en saanut niistä suuntaa, en tiennyt missä olin. Ajattelin, että pian kotona huolestutaan ja toivoin, että äiti ja isä sytyttäisivät mökillä kaikki valot ja huhuilisivat rannasta suuntaa. Mutta oli vain pimeää ja pehmeän lumista ja täysin äänetöntä. Kylmä minulla ei ollut. Vain kova ikävä kotiin ja pieni aavistus, etten sinne enää pääsisi.

Äkkiä ryömin jään reunan yli, putosin, putosin... Järkeilin tippuvani avoveteen, mutta putosinkin maahan, kivikkoon. Ajattelin, että nyt minä kuolen, mutta en satuttanut itseäni. En kuitenkaan enää ymmärtänyt yhtään missä olin. Jossakin rotkossa mustan kuusikon keskellä kai. Se oli jo niin lohdutonta, että minun oli pakko herätä.

Sitten nousin ylös ja kirjoitin unen muistiin, sillä unilla on paha tapa haalistua ja unohtua hyvin nopeasti. Löytyykö lukijoista unenselittäjiä?

Singer on laulanut taas

2011-11-27T23:53:00.001+02:00

Vauhtiin pääseminen on minulle vaikeaa, ompelemisessakin. Tänään meni aika myöhään ennen kuin pääsin apurahatyön kimppuun, mutta kun viimein pääsin alkuun, en olisi malttanut lopettaa. Kello tuli kuitenkin 23 ja ompelukoneeni pitää aika hurjaa ääntä, joten annoin naapureille yörauhan. Työ ei valmistu tänään, siirrän deadlinea vielä kerran. Marraskuun viimeisenä päivänä kirja* numero 1 on valmis, teksteineen, se on ainakin realistista. Kolme kuukautta aikataulusta jäljessä, mutta se on ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että olen työkyvytön virallisesti tällä hetkellä.

Kissalle ei kannata hankkia kalliita kissansänkyjä, sillä huovalla pehmustettu pahvilaatikko on paljon mukavampi. Särkee kyllä silmääni tuo rötiskö. Sylvi tykkää.

Tuuli humisee ulkona, sade ropisee ikkunalautaan. Vuorokausirytmini on pimeyden takia mennyt taas sekaisin. Keitän iltatsaijun, kun en kuitenkaan saa vielä nukutuksi.

* Apurahatyöni on näkö- ja kehitysvammaisille lapsille tarkoitettu koskettelukirja, kankaasta ja muista materiaaleista valmistettu teos, joita valmistan kaksi lähes samanlaista kappaletta.

Kotia on koristeltu

2011-11-26T20:48:00.001+02:00

Koristaminen on viron kielessä siivoamista. Ma koristasin. Siis, siivosin. No, tein vähän sitäkin tänään, mutta suurimmaksi osaksi kaivelin joulukoristelaatikkoja ja löysin monia juttuja, joiden olemassaoloa en edes muistanut. On hyvä, että joulu on vain kerran vuodessa. Kunnon ortodoksi varmaan ripustaisi koristeet 24.12. eikä adventtina, ja ottaisi ne pois joulun päättäjäisjuhlana eikä loppiaisena, teofaniana. Mutta en ole "kunnon se ja se" juuri millään osa-alueella, joten teen juuri niin kuin minua huvittaa.

Blythe-nukke Alissa tuli kotiin ja hän on kovin hurmaava. Ensimmäistä kertaa näin Blythen luonnossa ja hämmästyin nuken suurta kokoa, varsinkin pään kokoa, vaikka tiesinhän toki etukäteen, että mittasuhteet ovat kaukana luonnollisesta. Ihana se typy kyllä on kaikessa omalaatuisuudessaan. Blythejen silmät kääntyvät ja vaihtavat väriä takaraivoon kiinnitetystä narusta vetämällä. Alissalla on siniset, vihreät, oranssit ja vaalaeanpunaiset silmät. Ihme kyllä vaaleanpunaiset ja oranssit ovat suosikkini.

Nyt taas ompelemaan ennen kuin nukkumatti tulee. Olen ollut tänään laiska, hyi minua.

P.S. Miten nuo isoimmat kuvat toimivat? Onko astetta pienempi koko kuitenkin parempi?

Nimipäivä

2011-11-24T19:49:00.000+02:00

Harmittaa, kun en saanut itseäni aamulla kahdeksaksi Pappilatalon kirkon praasniekkaan. On suurmarttyyri Katariinan päivä, ja huomenna myös. Itse olen tottunut juhlistamaan sitä 25.11. Nimipäiväni, kuten myös Vaeltajan ja kenenkäs muiden vielä?

~~Joulu~~kaamosvalot palavat. Entisenä luterilaisena laitan muut jouluvalot ja härpäkkeet esille tuttuun tapaan ensi sunnuntaina, kun on 1. adventti. Adventtia ei ole ortodoksisessa kirkossa. Joulua kyllä odotellaan muuten, paastoten (hmm... ai niin, paasto) muun muassa.

Koska blogiini tullaan jatkuvasti haulla "Suomen huippis", sanotaan nyt sananen siitäkin aiheesta. Minna oli ehdoton suosikkini ja hän sitten tipahti, kopsis. Petyin! Minnan kuva Kalevala Korun kuvauksissa oli u-pe-a. Kävin sitä ihailemassa tänään Kalevala Korun myymälän seinällä. Hieno on. Nyt mulle on melkein sama kumpi kisan voittaa. Olen aika varma, että Helen.

Olen ommellut apurahatyötä nro 1 ja päättänyt saada sen valmiiksi viikonloppuna. PAKKO! Se on niin myöhässä kuin olla voi. Ompelin myös tosi simppelin hameen kauniista vaaleansinisestä brodyyristä Blythe-nukelle. En ole koskaan nähnyt Blytheä "livenä", joten voi olla, että tuli väärän kokoinen. Pian se nähdään. Toivon saavani nuken ensi viikolla.

Iltasoitto

2011-11-18T22:26:00.000+02:00

Tässäpä vielä kaunis vanha saksalainen laulu. Hyvää yötä, lumenodotusta!

Waiting for Alissa

2011-11-18T20:15:00.000+02:00

Hän on tulossa kotiin lähiaikoina, Blythe-nukke Casual Affair, nimeltään Alissa. Leena Krohn kirjoitti joskus jossain, että aikuisten nukkeleikit ovat eskapismia, todellisuudesta pakenemista. Voi hyvinkin olla oikeassa, mutta en jaksa välittää.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota sisäiseen puheeseen, siihen mitä ja miten puhun itselleni mielessäni. Olen todella julma itseäni kohtaan, kenellekään muulle en voisi olla niin ankara. Kannattaa pysähtyä välillä kuuntelemaan tuota sisäistä ääntä. Osaatko sinä puhua itsellesi ystävällisesti?

Kun tuoli kaatuu alta...

2011-11-17T19:46:00.004+02:00

...löytyy ihminen lattialta. Niin kävi äsken, satutin vähän kumpaakin kättä ja vasenta jalkaa. En onneksi pahasti.

Marraskuinen viileys tunkeutuu asuntooni. Kissa etsiytyy lämpöisimpiin paikkoihin. Monta kertaa olen löytänyt sen sängystä peittojen alta. Juuri nyt kissa tosin on jääkaappikylmässä vaatekomerossa tutkimusmatkalla. Komero on sen ehtymättömän mielenkiinnon kohde, koska sinne se pääsee vain harvoin.

Täällä alkoi joulun odutus virallisesti. Joulupaasto on ortodoksisessa kirkossa 15.11.-24.12. Hiljentymisen aikaa ennen iloista juhlaa.

Olen leikkinyt väreillä...

...ja kuunnellut lempibändiäni von Hertzen Brothersia, pieninä annoksina.

Ja juuri äsken järjestin ompelutarvikkeet uuteen ihanaan laatikostoon. Otin ennen-kuvan vanhasta pienestä ompelurasiastani, mutta deletoin sen vahingossa. Rasia oli pelkkää sotkua, irrallisia neuloja ja takussa olevia lankoja. Toivon, että uusi siisti ompelulaatikko innostaa minua ompelemaan apurahatyön vihdoinkin valmiiksi. Ei se tosiaan paljoa vaatisi.

Puuropäivä

2011-11-14T21:39:00.003+02:00

Rakas päiväkirja, tänään oli ruokana ohrauunipuuroa. Itse tein ja hyvää oli. Helpompaa ruokaa en tiedä, enkä juuri parempaakaan. Puuroihin minulla on viha-rakkaus-suhde. Ohrauunipuuro taivaallista, tattaripuuro nostalgista, kaurapuuro siedettävän rajoissa, riisipuuro hyvää kerran vuodessa, neljänviljanpuuro kamalinta ikinä. Vaikein tehtävä on vielä edessä - puurovuoka pitää kuurata. Kisu on kovin kiinnostunut astiasta, olisikohan sille maistunut raksujen sijasta puuro?

Kaikki kalat ovat hengissä ja hyvinvoivia, myös taistelukala. Mutta partamonni on syönyt miekkakasvin lehdet poikki viime yönä! Hankin kohta muovikasvit akvaan. Vaikka syötän partamonnille välillä tuoretta kurkkua, se jyrsii silti akvaariokasveja. Toivoton syöppö!

Kotoilua

2011-11-12T16:00:00.005+02:00

Hankin joulupuun! Siis kolme koristeoksan käkkyrää kukkakaupasta. Tuohon sohvapöydälle ne ovat kyllä vähän liian kookkaita ja Tiimarin lasimaljakko liian kevyt, matala ja kiikkerä. Ehkä sahaan oksia hitusen lyhyemmiksi. Kissa teki kerran tuttavuutta oksiin ja totesi, että ne hyökkäävät (kaatuvat) pelottavasti kimppuun, paras pysytellä etäällä.

Tein historiaa, sain otettua silitysraudan esiin. Nyt on keittiössäkin suht sileä pöytäliina, tai oikeastaan kaksi päällekkäin.

Iloisenvärinen keittiöpyyhe tekee tiskaamisesta hitusen mukavampaa. Tiskejä nolla!

Kotoilu on sana, joka vähän ärsyttää ja tuntuu silti niin omalta yhtä aikaa. Olen sataprosenttinen kotihiiri. Haluan, että koti on turvallinen ja mukava pesä, sillä vietän täällä niin paljon aikaa. Käytännössä kyllä koti on usein rempallaan, siis tosi kaoottinen paikka. Tiskit ovat se inhottavin kotityö, jostain syystä. Ne kasaantuvat ja siitä ei hyvä seuraa... Mutta juuri nyt kotona on harvinaisen siistiä ja kivaa. Olisipa näin aina.

Kaloja, valoa, teetäkin tarjolla

2011-11-09T12:57:00.010+02:00

Nerokkaasta otsikostakin voi päätellä, että tulossa on sekatavarapostaus. Ensiksi akvaarioasiaa. Täydensin satalitraisen tankkini asujaimistoa muutamalla uudella kalalla. Kolme juovaperhosnuoliaista pohjalle. Liimautuvatkohan ne käteen kiinni vedenvaihdon yhteydessä? Toivottavasti eivät! Ainakin kaupan kuljetuspussin muoviin ne imeytyivät kiinni todella tiukasti... Hauskoja ja aktiivisia kaloja. Minusta niillä on kauniit silmät.

Sininen liehupyrstöinen taistelukalakoiras akvaarion valtiaaksi. Punaiset taistelukalat ovat suosikkejani, mutta kauppa tarjosi tällä kertaa vain sinistä ja violettia. Olen hieman huolissani kalan voinnista. Se on ollut nyt vuorokauden akvassani ja voinut hyvin, mutta viimeisen tunnin aikana se on minusta jotenkin "hyytynyt". Voi voi, toivotaan kalalle kuitenkin pitkää ikää. Akvaariossani on siis tällä hetkellä kaksitoista hehkutetraa, kolme juovaperhosnuoliaista, taistelukala ja partamonni.

Koruharakasta saapui toisenlainen kala, aika näyttävä iso kultakalariipus. Ketjusta en oikein tykkää, se voisi olla parempilaatuinen. Muuten oikein kiva vonkale kaulaan killumaan.

Sitten sitä valoa. Eilen illalla sytytin taas itämaiset lyhdyt. Havin tuikku palaa uskollisesti nelisen tuntia, joten minulla on mukava tunnelmointihetki joka ilta. Tällä kertaa tunnelmaa loi myös kuu - onko se täysi? Nappasin allaolevan kuvan ikkunastani, minusta se vangitsi marraskuisen tunnelman oikein hyvin. Kuuletteko ihmissusien ulvonnan?

Lopuksi vielä teetä, olkaa hyvä! Olen tehnyt huvittavat mittasuhteet saanutta hinta- ja laatuvertailua teepussilaatikoista viimeisen viikon aikana. Nyt on teepussit järjestyksessä. Muumeja taas, tai siis Mörkö koristamassa rasian kantta. Laatikko on Anttilasta ja sen huono puoli on siinä, että Nordqvistin teepussit ovat rasiaan hieman liian korkeita. Mutta passaa kyllä. Tykkään siitä, että teetä on tarjolla useita eri laatuja. Mustaa teetä vain ja mieluiten maustamatonta. Kuvaan mukaan päässyt pieni Hattivattirasia on lahja siskolta.

Aurinko paistaa ihanasti. Kannatti herätä aikaisin, vaikka tiukkaa teki huonosti nukutun yön jälkeen. Näin muuten unta Pupulandian Jennistä, sovittelimme hattuja... Blogimaailma tunkee tajuntaan unessakin, huolestuako pitäisi?

Lukumuisto: Tasanko 967

2011-11-04T15:55:00.002+02:00

Oi! Vuonna 1991 menin lukioon, olin wannabe-runoilija, Viro itsenäistyi (uudelleen) ja Kari Aronpurolta ilmestyi mahtava runoelma, Tasanko 967. Kirja päätyi Finlandia-palkintoehdokkaaksikin. Se on yksi minuun eniten kolahtaneista kokonaisista runoteoksista. Monessa kirjassa on yksi tai kaksi tai kolme hyvää runoa, mutta tässä on kokonainen, upea teos. Ostin kirjan... ei, nyt tuntuu siltä, että sain sen sittenkin lahjaksi, ja hullaannuin Aronpuron tavasta leikkiä kielellä. Kirjassa yksityinen vauva-arki lomittuu yhteiskunnan tapahtumiin; näin kirja alkaa:

Nautin lukion ensimmäisestä syksystä, mutta sitten pulpetinkuluttaminen muuttui vastenmielisemmäksi, pelkäksi poispääsyn odottamiseksi. Koko lukioajan olin kirjoittajaryhmässä, maalasin ja kävin tuhannessa ja yhdessä taidenäyttelyssä. Kiasmaa ei vielä ollut, olisin pitänyt siitä jo silloin. Ihailin kaukaa Nuori Voima -lehden päätoimittajia Jyrki Kiiskistä ja Jukka Koskelaista ja meinasin pyörtyä, kun sain suomennoksiani The Lehteen. Sellaista. Niimoodi.

Työpaikkamuki

2011-11-04T13:35:00.006+02:00

Muhun kirjonnan nettikurssilaisena sain tällaisen ison mukin, joka on kuvitettu ns. vanhantyylisellä Muhun kirjonnalla. Kiva muki, mutta kotikäyttöön en osaa sitä ottaa. Kotona on muumimukit ja Pip Studion lintukupit. Tuo on ihan selvä työpaikkamuki. Jos (ja aina-optimistinen lääkärini sanoisi kun) palaan joskus työelämään, minulla on muki valmiina. Työ on mutkikas asia. Nyt on väläytetty sellaista vaihtoehtoa hoitavalta taholta, että paluu vanhaan ammattiin ei ehkä ole hyvä asia. Pitäisi tehdä jotain kevyttä hanttihommaa. Just juu. Minulle työ on lapsesta asti ollut Se Juttu. En ole koskaan haaveillut perheestä tai matkustelusta tai isosta palkasta, vaan mielekkäästä työstä. Jopa sellaisesta, jossa työn ja vapaa-ajan rajaa olisi mahdoton ihan tarkkaan vetää. Ornitologi, tutkija, joku tieteilijä-käsityöläinen... Kassatyö tai vastaava polttaisi minut loppuun päivässä. En tiedä mitä tehdä.

Astioista edelleen... Netin syövereistä löysin hiukan tietoa ensi kesän muumimukista. Kesän sesonkimuki ei ole enää raidallinen, jihuu! En voi sietää niitä raidallisia muumimukeja. Päinvastoin, tämä tulevan suven muki näyttäisi olevan oikein kiva, värimaailmaltaan lähinnä sinikeltainen.

Ja kun astialinjalle lähdettiin, niin jatketaan lautasasialla. Haluaisin jossain vaiheessa hankkia kunnon ruokalautaset, jotain suomalaista klassikkosarjaa. Teemaan olen päätymässä, mutta valkoinen vai musta? Mitä mieltä olette, kummassa mahtaa ruoka näyttää paremmalta? Tarvitsisin (alkuun) vain kaksi lautasta, koska ruokapöytäänkään ei mahdu enempää syöjiä eikä täällä muutenkaan vieraile ikinä ketään. (Hah.) Sitten himottaisi kahvilautasiksi värittömät Kastehelmet. Lapsuudenkodissani on Kastehelmi-lasikupit, niistä tulee mieleen hyviä muistoja.

Maalaiselämää

2011-11-02T13:11:00.004+02:00

Vein aamulla roinaa läheiselle kirpputorille. Jotain tarttui mukaankin, 1,5 € maksanut puinen rikkinäinen palapeli. Liimasin palojen taakse magneetit. Kuumaliimaaja olisi jo valmis, Erikeeper ei tahdo kuivua kovin nopeasti...

Lopputuloksena kymmenen maalaistalo-aiheista jääkaappimagneettia!

Maalaiselämään pääsen tutustumaan puolentoista viikon päästä. Messukeskuksessa on silloin ELMA-maaseutumessut, joille sain vapaalipun. Myös metsä-, kädentaito- ja lemmikkimessut ovat samassa paikassa samaan aikaan, joten nähtävää ja koettavaa riittänee.

Omakuvanukkeja

2011-10-31T10:18:00.007+02:00

Askartelin eilen illalla minätilamaatuskoita. Ne ovat omakuvia, näköisnukkeja, mutta eivät ihan tavanomaisia. Askartelukaupasta löytyi jo aikaa sitten tuollainen viiden puuvalmiin maatuskan sarja. Mietin kauan miten ne koristelisin. Alusta asti tiesin, ettei niistä ihan perinteisiä tule, mutta lopputulos yllätti itseni silti. Jokaisella maatuskanukella on tarinansa, mutta ne ovat niin henkilökohtaisia, etten voi avata niitä tässä.

Kisu yrittää pyydystää putoavia vaahteranlehtiä ikkunalasin läpi. Aamu aamulta lehtiä on puussa jäljellä yhä vähemmän.

Ihana syysauringon paiste ulkona!

Mitä minulla on

2011-10-29T19:05:00.004+03:00

Minulla on paperikasseja rakastava Sylvi-kissa, joka herättää joka aamu hönkimällä naamalle.
Minulla on liikaa Muumi-mukeja.
Hurjasti kynttilöitä - tulkoon sähkökatko!
Luovuutta.
Värityskirjoja.
Kaksi siukkua.
Kiva käsiala.
Ikivanha Singer.

Yritän karkottaa katkeruutta ja keksiä positiivisia asioita. Toki olisi helppo luetella, että minulla on tyhjä jääkaappi, inha diagnoosi ja tekemättömiä hommia. Tai mitä minulla ei ole, siitä vasta lista tulisikin.

Kävin pikkusiukkulassa ihastelemassa vaaveja. Pidin toista sylissä ensimmäistä kertaa, ihanuus!

En kyennyt menemään tänään työväenopiston kurssille. Ahdist. Kotisairaanhoidon kanssa on suunnittelutapaaminen ensi viikolla, katsotaan mitä tapahtuu, luultavasti ei ihmeitä. Kes elab, see näeb.

Himotuksia

2011-10-27T16:29:00.003+03:00

Olen jäänyt jostain syystä koukkuun Huippikseen, Suomen Huippumalliin haussa. Sitä tulee tiirailtua netitse, TV:tä kun ei ole. Vähän aikaa sitten Huippiksen mallikokelaat esittelivät Kalevala Korun My SAAGA -korua. Siis tätä nahkanauhaa, johon voi keräillä erilaisia hopeaheloja. Himo. Iso himo. Vähän tökkii kyllä tuon nahkanauhan hinta - olisiko järkevämpää kerätä helat esim. Kalevala Korun hopeiseen verkkoketjuun? Kaksi lempihelaani ovat tämä ja tämä. Terveisiä vaan joulupukille...

Sekalaisia syysmiettehiä

2011-10-27T12:57:00.007+03:00

Iltaisin juon teetä Niistä Paremmista Kupeista. Eilen oli vielä sydänpiparia ja marenkia teen kanssa.

Ulkona on vielä hetken aikaa keltaista.

Avasin olohuoneen pohjoispuoleiset verhot ensimmäisen kerran noin kuukauteen. Laitan joulu- tai siis kaamosvalot tähän itäikkunaan kun vaahterassa ei ole enää lehtiä. Lehtipeite on jo kovasti harventunut.

Ihan kohta on marraskuu. Apurahatöiden deadlinet ovat paukkuneet jo monta kertaa, olen auttamattomasti myöhässä, niin paljon, ettei enää ole mitään väliä, melkein.

Minusta tuli täti viime viikolla! Kävin katsomassa kaksosia synnytyslaitoksella, suloisia ovat!

Olisin halunnut ostaa taistelukalakoiraan, punaisen, akvaariooni, mutta Stockan eläinosastolla oli vain yksi sellainen ja sekin oli sairas. Silmässä kasvoi jotain hometta. Sanoin asiasta myyjälle, joka lupasi laittaa kalan karanteeniin ja lääkitä sen. Yleensä en ostakaan Stockalta kaloja, vaan melkein kaikki akvaariojuttuni hankin Helsingin Akvaariokeskuksesta.

Kelasta tuli juuri postia, ettei saikkutodistukseni olekaan tullut perille, vaikka lääkärini sanoo toimittaneensa sen sinne. Hakemustani ei pystytä siis ottamaan käsittelyyn ennen todistuksen tuloa, ja käsittelyaika on yksi kuukausi. Lääkäri ei vastaa puhelimeen. Minulla on parisataa euroa enää tilillä... Kalat saa nyt jäädä ostamatta. Argh. Olipa ikävää postia.

Viisi sanaa

2011-10-23T12:18:00.003+03:00

Sain Heliltä viisi sanaa, joita pohtia täällä blogissani.

Leipä
Pidän leivästä, melkein kaikenlaisesta. Itäsuomalainen ruislimppu, rasvaa tirsuva nepalilainen naan-leipä... Valitettavasti silloin, kun olen heikossa hapessa enkä jaksa huolehtia itsestäni tarpeeksi, elän käytännössä pelkällä leivällä. Olen tehnyt viimeksi lämmintä ruokaa muistaakseni elokuussa. Eilen söin leipää ja omenan. Leivästä tulee mieleen myös työ, elanto. Se on iso kysymysmerkki. Sain juuri Kelasta työkyvyttömyyseläkehakemuksen täytettäväksi.

Ilta
Ilta on minun aikaani, vaikka ahdistukseni lisääntyykin iltaa kohden. Olen aina ollut iltavirkku, aamutorkku. Iltaisin en osaa enää mennä minnekään kotoa. Istun mielelläni kynttilän valossa ja puuhailen jotakin.

Valo
Kynttilän valo tulikin jo mainittua. Elävä valo on kauneinta valoa. Akvaarion vihreä valo ja muu tunnelmavalo. Minulla on aika huono valaistus kotona, mutta en osaa tehdä asialle mitään. Talvi on vaikea, kun valoa on niin vähän.

Katse
Viime aikoina olen liikkunut ulkona vältellen muiden katseita. Kissani katse on joskus hämmentävä, jokainen kissanomistaja varmasti tietää miten kissan tunnetilat voi lukea sen silmistä.

Kaipaus
En kaipaa menneitä, paitsi joitakin ihmisiä, joita ei ole enää elämässäni. Kaipaan nykyhetkeen ja tulevaan jotain sisältöä, syytä nousta sängystä.

Jos haluat minulta omat viisi sanaasi pohdittavaksi, jätä pieni pyyntö kommenttilaatikkoon.

Liiolii nousee haudasta

2011-10-20T18:50:00.004+03:00

Jaahas, aikaa on vierähtänyt edellisestä avautumisesta. Tuon elokuisen Tampereen matkan jälkeen meni reilu viikko ja uusin masennus-ahdistus -jakso pamahti päälle. Toimintakyky romahti pakkasen puolelle. Pahimmillaan makasin päiväkausia sängyssä syömättä ja peseytymättä. 22 tuntia sängyssä, 2 tuntia katsellen DVD:itä tai jotain Huippumalli haussa -jaksoja. En ole jaksanut vastailla kaikkiin sähköposteihin enkä puheluihinkaan. Saikulla olen näillä näkymin vuoden loppuun.

Nyt olen jo vähän piristynyt, jaksan lukea ja kommentoidakin muiden blogeja, kierrellä kaupoissa (vaikka se on välillä ahdistavaa) ja jopa siivota. Siivosin eilen "vaate"komeroa, josta vein energiajätteeseen kolme pussillista ryönää. Kirpparille on menossa kaksi isoa kassia, mutta ongelmana on valtaisa olohuoneen lattialla oleva kasa "ongelmajätettä", jota ei käsittääkseni saa laittaa taloyhtiön roska-astioihin, mm. kaksi rikkinäistä kameraa, risa CD-soitin, risa MP3-soitin ja edesmennyt hiustenkuivain. Lisäksi kaikkea muuta kaatopaikkaroinaa.

Tavaraa pitää silti haalia lisää. Muumimuki Myy-aiheella oli niin hyvässä Plussa-kortti-alessa Anttilassa, että mukaan läks. Nuo pikkuiset muumimukit sopivat vaikka...nukeille?

Paras hankinta - tämän ostamista olen harkinnut liian pitkään. Piikkimatto on tosi hyvä keksintö. Matolle makuulle asettuminen on tuskaa, mutta muutaman minuutin päästä kipu muuttuu lämmöksi ja rentouden tunteeksi.

Kävin tutustumassa myös uudistettuun Kluuvin kauppakeskukseen, joka oli kyllä tyylikäs. Eat & Joy "kauppahalli" luomutuotteineen oli hieno. Ostin sairaan kalliin mutta hyvän makuisen ruislimpun ja tuubillisen hunajaa. Etukäteen intoilemani teehuone Chaya olikin ihan köpö, pieni kuin mikä.

Nyt kokeilen vähän maalata vesiväreillä. On hitusen luova vire päällä. Jos hyvin käy, saatan saada tehtyä masennuksen takia rästiin jääneitä apurahaompeluksiakin viikonloppuna.

Eläimellistä menoa ja matka Tampereelle

2011-08-28T14:11:00.011+03:00

Hei kaikki uudet ja vanhat lukijat. Viikko vierähti edellispostauksesta. Olen rajoittanut netin käyttöä, jotta saisin tehtyä apurahahommat valmiiksi. Paljon muutakin kuin ompelua on tapahtunut, joten nyt seuraa pitkä kuvapainotteinen raportti viime päiviltä. Tärkeimmät tapahtumat olivat Eläimet kylässä -kulkue Taiteiden yössä ja Tampereen retki.

Perjantai-iltana siis hipsin keskustaan merikotkapäähineeni kanssa. Löysin ihmisjoukosta sattumalta isosiskon miehen, jonka kanssa sitten taivallettiin eläinkulkueen mukana Lasipalatsilta Senaatintorille. Aika iso joukko olikin mukana.

Senaatintorilla näin rakastuneen hirven.

Ja kuvasin israelilaisen Airan Bergin, joka oli toinen mies tapahtuman takana.

Eilen lähdin sitten päiväksi Tampereelle. Sain nimittäin eräältä ystävälliseltä postcrossaajaalta elämysavaimen Särkänniemeen. Sää oli hieno.

Kävin ensimmäiseksi Särkänniemen akvaariossa pällistelemässä kaloja. Akvaario olisi saanut olla isompikin. Tällainen sympaattinen matelija tervehti sisääntulijaa ensimmäisenä.

Nämä kotimaan kalat olivat suosikkejani. Vähän häiritsee vaan tuolla pohjalla kuolemaa tekevä kalaparka...

Tämä "sarvekas" kala oli myös mielenkiintoinen.

Sitten Näsinneulaan, hissi kulki 6 metriä/s, joten korvat menivät lukkoon. Maisemia oli kiva ihastella.

Sijoitin rahani Pinkki Pingviini -nimiseen herkkujäätelöannokseen Näsinneulan kahvilassa.

Delfinaarioiden vastustaja kävi kuitenkin delfinaariossa. Säälitti kyllä, että hienot viisaat eläimet joutuvat olemaan vangittuina. Ohjelma oli joka tapauksessa mainio, oli mielenkiintoista seurata delfiinien ja kouluttajien välistä yhteistyötä. Stellon blogissa pääsee ihastelemaan delfiinien kisailua luonnossa, Irlannissa.

Sitten Sara Hildénin taidemuseoon toteamaan, että modernismi on tylsää. Samaa mieltä oli ilmeisesti muutama muukin tyyppi - olin museon ainoa asiakas... Ja lopuksi hurvittelemaan. Tämä ilmaveivi-karuselli oli hurjempi kuin miltä maasta käsin vaikutti. Selvisin kuitenkin hengissä.

Tarkoitus oli mennä vielä Muumimuseoon ja Finlaysonin alueelle, mutta piut paut - ei sitä yhdessä päivässä ehdi eikä varsinkaan jaksa. Kiva reissu oli, kiitos vielä paljon lahjakortin antajalle!

Arkisia toiveita

2011-08-21T21:06:00.004+03:00

Kaisa on miettinyt blogissaan omia tämän syksyn toiveitaan. Itsekin laitan toiveitani tähän ylös.

1. Työväenopiston kirjontakurssille. Olen muistaakseni 4. varasijalla.
2. Koti siistiksi ja viihtyisäksi. Ikuinen projekti.
3. Käsityöprojektit, joihin olen saanut apurahat, nopeaan ja hyvään päätökseen. Senkus ompelet!
4. Taiteiden yöhön Eläimet kylässä -kulkueeseen. Tämä toteutuu varmasti.
5. Martin markkinoille, Suomen suurimpaan Viro-tapahtumaan marraskuussa. Ei näy olevan esteitä tämänkään toteutumiselle.
6. Työpaikka. Haussa.
7. Aktiivinen ja iloinen mieli. On nyt ja toivottavasti on jatkossakin.

I made some wishes for this autumn. The biggest wish is to get a new job.

Puuhakas päivä

2011-08-21T12:31:00.004+03:00

Eilinen oli aktiivinen päivä. Menin ensin Tervasaareen Helsingin Juhlaviikkoihin liittyvään Eläimet kylässä -työpajaan.

Meininki oli hyvä.

Rakensin solumuovista kontaktiliiman avulla tällaisen merikotkapäähineen. Taiteiden yönä on tarkoitus mennä kulkueeseen, jossa kaikki työpajoissa rakennetut eläimet ovat mukana. Karhut, hirvet, hauet, sudet ja muut.

Kävin pikkusiukkulassa näyttämässä aikaansaannostani ja sitten riensin penkkiurheilemaan kotikulmille. Helsinki City Marathon juostiin 31. kerran.

Kuvasin kotitalon kulmalla Leena Puotiniemen, joka johti ylivoimaisesti naisten joukkoa ainakin 17,5 km kohdalla. Askel näytti kovin keveältä. Hän voittikin sitten naisten sarjan juosten Lontoon olympialaisiin oikeuttavan hienon ajan 2.38.05.

Iltasella vielä vähän Muhun kirjonnan opiskelua. Olen ommellut varmaan seitsemän mansikkaa häivepistolla. Ensimmäisestä tuli niin kamala, että työ lensi heti roskiin. Toinen oli melkein yhtä ruma. Viides jo tyydyttävä omasta mielestäni, mutta sitten kuudes taas tökeröäkin tökerömpi. Kuvia en vielä kehtaa laittaa, katsotaan jos saan jotain kuvauskelpoista aikaan. Mutta mukavaa Muhun kirjonta kyllä on, kuin langoilla maalaamista.

Maailman parhaita keksintöjä

2011-08-18T11:09:00.002+03:00

Yksi maailman parhaimmista keksinnöistä on varmasti magneettinen neulatyyny. Aivan yksinkertainen idea, mutta toimii loistavasti. Minulla ei ollut aiemmin neulatyynyä ollenkaan, vaan nupparit olivat sikin sokin ompelurasian pohjalla - todella hankalaa.

Olen tehnyt isoa käsityöprojektiani, josta en taida tässä blogissa sen tarkemmin hiiskua. Taisteluväsymys alkaa jo tuntua, vaikka ompelemista on vielä loputtomasti, sekä käsin että koneella. Haluaisin niin kovasti jo keskittyä vaihteeksi kirjontaan ja virkkaukseen. Olen Muhun kirjonnan nettikurssilla, se on todella mainio tapa oppia sekä viroa että perinteistä kirjontatapaa.

What a handy item - a magnetic needle holder! I have been busy - still a lot of to do before my big sewing project is done.

Tallinnasta ja kirjonnasta vielä

2011-08-12T20:23:00.012+03:00

Olen vain selaillut tänään Tallinnasta tuomiani kirjoja ja huokaillut ihastuksesta. Ja välillä hipelöinyt lankakeriä. Leida Kirstin kirjan (kuvassa) kun ostaa, saa samalla salasanan, jolla taas netistä löytyy lisää opastusta kaupanpäälle. Mikä jää kirjassa selittämättä, selviää näiltä Muhun kirjontaan keskittyneiltä nettisivuilta, jotka ovat myös Leida-rouvan ja hänen sukulaistensa laatimia. Nyt pitäisi huovuttaa muutama muna, että saan villapohjan, jolle kokeilla Muhun kirjontaa. Loppukuu tulee kyllä olemaan ilman kirjomistakin erittäin käsityöpainotteinen ja työteliäs, sillä minulla on kesken kaksi isoa käsityöprojektia, joihin sain apurahatkin. Deadline lähestyy, se on aina ollut paras muusani!

Huomasin Tallinnassa, että aktiivista viron kielitaitoa, kuullun ymmärtämistä ja varsinkin puhumista tulisi harjoitella paljon lisää. Yhdessä pikkukaupassa sanoin myyjälle että "onpas täällä monenlaista roinaa" kun piti ihastella suunnilleen niin, että onpa monipuolisesti tavaraa... Joo... Nolotti hieman, enkä ehtinyt korjata mokaani ennen kuin tilanne oli jo ohi. Suu käy nopeammin kuin ajatus kulkee. *huokaus*

P.S. Joku on ehkä huomannut, että heitin 30 päivän haasteen sikseen... Alkoi tuntua rasittavalta ja päästin irti moisesta kiviriipasta.

The deadline is the greatest muse. I have two weeks time to finish a big sewing project (or two). So, I have to stop blogging just now and continue working with needles and fabrics! See you tomorrow!

Kuvareportaasi Tallinnasta

2011-08-12T12:05:00.007+03:00

Nyt kun on Tallinnan tuliaiset esitelty, päästään itse matkaan. Päiväristeily Tallinnaan päämääränä mm. kirja- ja lankakaupat. Matkustin Tallinkin M/S Superstarilla, jossa keulassa oli hieno näköalabaari. Söin siellä elämäni ehkä hirveimmän pullan, joten se siitä hienoudesta toisaalta... Mutta merimaisemaa kelpasi katsella.

Sitten alkoikin varsinainen turistiosuus, eli Vanhan kaupungin kiertely. Suomalaiset turistit eivät ottaneet kuvia (kaikki nähty ja kuvattu jo edellisillä matkoilla?), mutta japanilaiset ja saksalaiset sitäkin enemmän. Aurinko paistoi aluksi.

Tämä lyhty on yhdestä lempikahvilastani, sisäpihalta. Itse asiassa väsyin kävelemisestä todella pahasti, joten kävin varmaan kymmenessä kahvilassa istumassa ja lepuuttamassa jalkoja. Hyvä että pääsin satamaan lopuksi. Cokis-pullot olivat muuten hämmentävän pieniä kahviloissa, 0,25 dl.

Löysin kauniinvärisen talon. Tuonne voisin muuttaa.

Kas, mikäs tuossa onkaan! Sataman lähellä on ortodoksinen pyhän Simeonin ja naisprofeetta Hannan kirkko. Mukava nuorimies esitteli kirkkoa, joka neuvostoaikana toimi liikuntasalina ja myöhemmin varastona.

Tässä kirkossa on ainakin paljon tuoleja, jos väsy yllättää kesken seisomisen. Taitaa olla kreikkalainen tapa. Venäläisissä kirkoissa on yleensä vain jokunen jakkara...

Kaunis kirkko, jossa huomionarvioista on etenkin puusta kaiverrettu taidokas ikonostaasi pienine yksityiskohtineen. Kirkon yhteydessä on myös pieni kauppa, jossa on kirjoja ja kirkollisia esineitä myynnissä.

Kirkosta sitten toisenlaiseen maailmaan, Viru Keskukseen. Ihmettelin mm. Swarovskin kristallikauppaa. Ja kylläpä oli Kaubamaja muuttunut siitä kun siellä viimeksi kävin, vuonna 1991! Shoppailuparatiisi tai -helvetti, miten sen kukakin ottaa...

Lopuksi alkoi sataa, mutta se ei haitannut... Kylläpä väsytti ja vähän harmitti, kun puhelin ei toiminut Virossa enkä saanut tallinnalaiseen ystävään yhteyttä... Tänään huomasin, ettei puhelin toimi luotettevasti näköjään Suomessakaan. Muuten oli tosi kiva reissu, vaikka aikaa oli vähän ja näkemättä jäi edelleen mm. KUMU-taidemuseo. Toisella kertaa sitten. Tarttoonkin tuli kova ikävä.

I made a day cruise to Tallinn, Estonia yesterday. I visited book and yarn stores - and an Orthodox church of course!

Tuliaisia Virosta

2011-08-12T10:24:00.009+03:00

Nyt silmät kiinni ne joita kauhistuttaa turmiollinen rahan raiskaaminen... Tallinnassa pysyin hyvin etukäteen laatimassani ostoslistassa. Kengät jätin ostamatta, koska en yksinkertaisesti jaksanut enää kävellä Tartu maanteelle tänne etno-tavaroiden kauppaan. Rahaa meni kyllä siihen malliin, että loppukuu syödään makaroonia, ja mitään en tarvitse joululahjaksi... Ei ollut kovin edullista shoppailu!

Tässäpä ensimmäiset neljä painotuotetta. Isä Sakarias Leppikin päiväkirja Kyprokselta Kikkoksen munkkiluostarista. Ehkä voisin suomentaa sen? Teologisen aikakauslehden Usk ja elu ostin lähinnä kannatuksen vuoksi - kovin ovat artikkelit syvämietteistä ortodoksista teologiaa, vaikeaa tällaisen tallukan ymmärtää. Sitten on kirja, jossa esitellään miten voi tehdä 30 korua kansanomaiseen tyyliin, niin huovuttamalla, polymeerimassasta, virkkaamalla kuin muutenkin. Ja vielä 101 virolaista pyhää paikkaa. Ihana kirja! Siellä on muutama paikka, joissa minäkin olen käynyt, kuten Tamme-Laurin pyhä tammi.

Kolme mallivihkosta Muhun kirjontamalleja täynnä. Nämä olivat onneksi edullisia.

Ihanaihanaihana kirja, 80-vuotiaan Leida Kirstin värikäs opas Muhun kirjontaan. Oli todella mielenkiintoista lukea (eilen illalla unta odotellessa) Leidan kertomusta lapsuudestaan ja kasvustaan käsityön ja perinteisen kirjonnan mestariksi. Kirjassa on paljon malleja ja kolme irrallista mallilehteä. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia.

Kansanomaiset virkkausmallit. Aika paljon ruutuvirkkausta. Juuri sanoin äidille, etten ruutuvirkkausta kyllä rupea tekemään. Kai nyt sitten kuitenkin...

Virolainen kirjonta 2. Ykkösosa on myyty loppuun. Tämä kakkonen sisältää arkaaisia, geometrisiä kirjontamalleja, ihan erilaisia kuin nuo Muhun kukat ja mansikat. Pakkauksessa on kirja ja montamontamonta mallilehteä. Voi hurja! Aivan ihana tämäkin.

Sitten niitä lankoja... Pronksin lankakauppa ja Eesti Käsitöömaja (Pikk 22) olivat paikat, joista sai ohuenohutta villaista kirjontalankaa Muhun kirjontaa varten. Unohdin ostaa keltaista!

Ja vielä muutamat katajanapit... Sileitä ja tuoksuvia!

Kaikessa lähtökohtana oli siis virolaisuus, kansanomaisuus, folklore. Ei ole mielestäni yhtään kivaa mennä ostamaan Virosta esim. brittiläisiä käsityöopuksia. Virossa on mielettömän rikas käsityöperinne ja heikäläisten käsityöblogit ovat täynnä todella taidokkaita töitä. Tallinnassa käteeni lyötiin myös käsityökartta, johon oli merkitty kaikki tärkeimmät käsityötuotteiden myyjät Tallinnan alueella. Harmi kyllä vain valmiiden tuotteiden, ei materiaalien myyjät. Tehdastekoisen matkamuistokrääsän lisäksi Tallinnasta voi löytää upeita käsitöitä tuomisiksi, mutta senhän varmaan kaikki Tallinnassa käyneet tietävätkin...

Wonderful Estonian craft books and other stuff from Tallinn... I don't need any presents from Santa!!!

Kuvareportaasi Herman Alaskalaisen praasniekasta

2011-08-09T17:06:00.005+03:00

Pyhittäjä Herman Alaskalainen oli Vanhan Valamon luostarin munkki, joka lähti Alaskan aleuttien pariin tekemään lähetystyötä. Tänäkin päivänä aleutit ovat ortodokseja. Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Hermania 9.8. Tapiolan kirkko Espoossa on omistettu pyhittäjä Herman Alaskalaiselle, joten tänään (ja eilen illalla) vietetään tuon kirkon praasniekkaa eli nimipäiväjuhlaa. Tässä kuvia kirkosta eilisillan juhlasta. Kirkkokuoro laulaa:

Ikonostaasi ja kuninkaanportit, diakoni rukoilee:

Metropoliitta Ambrosius ja papisto toimittivat vedenpyhityksen Otsonlahden rannassa:

Ponomari eli alttariapulainen kantaa suitsutusastiaa ristisaatossa:

Kirkkokansa kiertää kirkkoa ristisaatossa:

Iltapalaa ja seurustelua kirkonmäellä:

Lapsikuoro Venäjän Hatsinasta esiintyy:

Joyous feast of St. Herman of Alaska! Here are some photos from the feast of St. Herman Alaska church from Espoo, Finland.

Muhun kirjontaa

2011-08-07T12:53:00.002+03:00

Laitan tämän videon blogiini lähinnä itseäni varten talteen, mutta katsokaa muutkin, jos olette kiinnostuneita Muhun kirjonnasta. Videolla kirjotaan perinteisellä tavalla herkullinen mansikka-kuvio 12 minuutissa. Torstaina (pian, ihanaa!) kun menen Tallinnaan, aion suunnata Viru Keskukseen ja siellä Baltian suurimpaan kirjakauppaan Rahva Raamat. Tein ostoslistan (josta tuli pelottavan pitkä) etukäteen seikkailemalla virolaisissa nettikaupoissa. Kirjojen hinnat ovat aika kovia, ei juuri eroa Suomeen... Tällä kertaa aion keskittyä virolaisiin käsityökirjoihin ja jättää väliin mm. käsityötukku Karnaluksin, sillä materiaaleja on nyt ihan riittävästi ilmankin. Tosin villakirjontalankoja tarvitsisin...

This video is in Estonian and it presents traditional embroidery from Muhu island - how to stitch a strawberry pattern. When I "found" Muhu embroidery, just a couple of days ago, I fell immediately in love. There is a new (2010) book about Muhu embroidery and I will buy it on Thursday when I travel to Tallinn. I have studied Estonian, so the foreign language is not a problem for me.

Giveaway!

2011-08-06T19:22:00.005+03:00

Hei, tarjoan ensimmäiselle halukkaalle tätä korttiaskarteluun keskittyvää lehteä, jonka sain Sinellistä. En itse harrasta tämäntyyppistä paperiaskartelua. Lehden mukana on muutama söpö leimasin, eivät myöskään minun tyylisiäni. Ilmoittaudu kommenttilaatikkoon ja laita osoitteesi minulle astuvan_akka (at) yahoo.com jos mielit saada lehden. EDIT. Lehti löysi uuden kodin!

If you want to get this magazine with stamps leave a comment and drop your snail-mail address to astuvan_akka (at) yahoo.com. I have only one copy. EDIT. Gone!

Have a Coke

2011-08-02T20:32:00.006+03:00

Kuvahaaste ja samalla blogin päivitys on jäänyt hetkeksi hunningolle, sillä kamerani todellakin lopetti yhteistyön kanssani. Hypin puuttuvat päivät haasteessa yli ja siirryn kohtaan "Tästä olen riippuvainen". No... Cokisesta, esimerkiksi, tai Pepsi Maxista. Kuva on arkistoistani, kuka tunnistaa kahvilan?

Tänään pyykinpesua, huomenna radanvarsikaupunkiin vanhempien luokse, torstaina Postcrossing-miittiin Suomenlinnaan. Ensi viikolla Hermanin praasniekkaan Espooseen ja sitten päiväksi Tallinnaan. Hei, elämää, tapahtumia! Hätäpätkäisty tukkakin saa uuden vähemmän tylsän kuosin ja värin toivottavasti lähiaikoina.

Next week I'll travel to Tallinn, Estonia. Can't wait!

Täällä minä asun

2011-07-30T20:19:00.008+03:00

"Täällä minä asun" - se on haasteen tämänpäiväinen aihe. Eilinen haastepostaus tunteista jäi paheellisesti tekemättä. Nyt esittelen keväällä otetun kuvan kotini ehkä kivoimmasta paikasta, olohuoneen sohvanurkasta. Ruutusohva ei ehkä ole sellainen, minkä nyt valitsisin sisustukseeni, mutta hyvin se on palvellut kaikki nämä aikuisvuodet toimien myös kahden hengen vuodesohvana. Seinällä oleva batiikkikangas on muuten kietaisuhame, joka ei pysynyt ollenkaan päälläni, ylensin sen siis seinävaatekäyttöön.

Some photos from my home: living room, view from balcony and bookshelf.

Hetki

2011-07-28T20:22:00.004+03:00

Kamerani simahti, toivottavasti saan sen elpymään. Tuoreita kuvia ei ole tarjolla, joten esittelen vanhan otoksen Stockmannin karppialtaan ääreltä. Teemana haasteessa on tänään "hetki". Kuva valehtelee, ei tuo pieni tyttö syventynyt kalaan kuin ohikiitävän hetken, sen jonka sain ikuistettua. Sitten juoksi pois...

Tänään olen nauttinut sateesta ja ukkosesta. Sateen aikaan viileni viisi astetta, mutta kuuron mentyä ohi oli taas +25°C. Kohta pitää silittää, vaikka se kuumentaakin asuntoa lisää. Kankaat käsityöprojektiani varten ovat ihan rytyssä. Ompelen vanhoista pellavahousuistani kirkkoleipiä, kyllä, luit oikein, salaperäinen proggis jatkuu vielä kuukauden.

At last thunder here in Helsinki! I didn't sleep last night, it was too hot and I had too fun with a secret sewing project. ;)

Leppoisa päivä

2011-07-27T21:33:00.006+03:00

Voi ei, taas haasteessa on omakuva-päivä, nyt mustavalkoinen. Esiintykööt jalat tällä kertaa kuvassa. Tämä otos toimisi kyllä paremmin värillisenä. Minulla on melkein aina pitkä hame. Joskus myös huivi päässä. Kerran vanhahko mies pysäytti minut kadulla ja sanoi, että näytän itsemurhapommittajalta. Yritin ottaa sen kohteliaisuutena.

Kissa ottaa rennosti, oli leppoisa päivä. Ihanainen voimakortti on Runotalon Sarin tuotantoa.

Luin kokonaisen kirjan tänään enkä edes harpponut kauheasti kuten tapanani on. Seija Vilénin Mangopuun alla on kertomus elämästä Hare Krishna -liikeessä. Ja paljon muutakin. Tykkäsin.

Ai niin. Minulle soitettiin paikasta X ja tarjottiin työtä hoitajana. "Vuoteeseen hoidettavien" hoitoa. Aika kamala työvoimapula täytyy olla, kun minua kysyvät - en ole saanut mitään hoitoalan koulutusta! Kerran tein seitsemän päivää töitä kehitysvammalaitoksessa hoitajana, ruokin lapsosia PEG-letkulla ja imin limaa hengitysteistä - sellaisen kädestäpitäen -opastuksen jälkeen. Ja juoksin hakemaan apua aina grand mal -kohtauksen pitkittyessä. Ei ollut minun hommaani, ilman koulutusta, hui kauhistus. Viikko riitti. Nytkin kieltäydyin kohteliaasti.

Cosy day. Reading a book is more satisfying than Net surfing.

Ruma sana?

2011-07-26T22:24:00.003+03:00

Haasteessa päivän teemana on rakkaus. Siitä tulee mieleen aina parisuhde ja se ettei sellaista ole ollut tässä osoitteessa oikeastaan lukion jälkeen, 17 vuoteen. Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana - kuka näin lauloikaan?

Rakkaus = love. "If one man can show so much hate, think how much love we could show together." - Stine Renate Håheim

Huurretta kesän keskelle

2011-07-25T22:02:00.006+03:00

Serkku laittoi Naamakirjaan kuvia Uudesta Seelannista - siellä on talvi ja lunta oli satanut ihan kunnolla. Tässä 30 päivän haasteeseen liittyvä talvikuva Helsingin ortodoksiselta hautausmaalta, tarkemmin sanottuna yksityiskohta profeetta Elian kirkon ulkoseinässä olevasta rististä. Toivottavasti enkelin varpaat eivät palele.

A little bit frost to the heat of summer. You can find this little angel at Helsinki Orthodox cemetery.

Kesän valoa

2011-07-24T20:29:00.004+03:00

Teemana haasteessa on tänään valo. Tässä kuvassa kuu paistaa myöhään kesäkuisena iltana eikä aurinkokaan ole vielä laskenut. Nyt heinäkuun lopulla illat alkavat jo olla pimeitä silloin, kun menen nukkumaan. Paitsi tänään, jolloin menen aikaisin petiin, ihan kohta.

Photo challege's theme of the day is "light". The photo is taken from my balcony in the middle of June. Summer nights are light and long in Finland.

Arkeni

2011-07-23T21:54:00.005+03:00

Olin laiska ja skippasin eilisen haasteen. Aiheena olisi ollut "hullua". En keksinyt mitään hullumpaa kuin Norjan tapahtumat, joten annoin olla. Tänään aiheena on arkeni, johon kuuluu tällä hetkellä muun muassa korujen tekoa ja muita käsitöitä. Minulla on tuollainen koruntekoalusta, jossa on urat helmiä varten. Helpottaa korun suunnittelua aika paljon.

Greetings from tropical Finland! It's hot and rainy here! I'm trying to relax with beads after the terrible news from Norway.

Värit ilostuttavat

2011-07-21T20:16:00.003+03:00

Haasteessa on tänään aiheena "Tämä tekee minut iloiseksi". Kirkkaat, kauniit värit ja pitkästä aikaa herännyt innostus tehdä koruja tekevät minut iloiseksi. Pujottelin tänään kaksi helminauhaa soikeista puuhelmistä. Metallirinkulassa on teksti usko - toivo - rakkaus.

Beautiful, bright colors and making jewelry make me happy. The text on a round charm says "Faith, hope, love".

Paperisia päivän asuja

2011-07-20T20:36:00.005+03:00

Yhä hullummaksi käyvät haasteen kuva-aiheet. Tänään "päivän asu". Pam-paperinukke saa poseerata puolestani. Ja kun tälle linjalle kerran lähdettiin, kuvaan vielä muutaman muunkin paperinuken asuineen. Lotta-Svärd -nukke kuuluu kokoelmani erikoisuuksiin; minulla on myös Pikku-Lotta -nukke.

Photo challege's theme is "Dress of the Day". I don't want show my dress (long reddish skirt & batik tunic), let the paperdolls be models tonight!

Päivä 8, jaksaa jaksaa!

2011-07-19T22:49:00.006+03:00

Haasteen kanssa alkoi tänään tympiä, mutta kun leikkiin on lähdetty, jatketaan loppuun asti. Päivän aiheena on suosikkikuva. Se on otettu kotisaarella helmikuussa pari vuotta sitten. Teetätin tästä muutaman postikortinkin aikoinaan. Jään pinta ja valo puiden takaa - siinä elementit, joista tässä kuvassa pidän. Sitä paitsi se on otettu lempipaikassani.

Photo challege continues. This time the theme is "Favorite photo". The photo is taken in my favorite place few years ago. I like the winter sunlight and texture of ice. I'm glad I live near the seashore.

Kummallinen kuvauspaikka

2011-07-18T17:16:00.004+03:00

Seitsemäs päivä, aiheena "Kuva jota en koskaan julkaissut". No eipä tämä ole ehtinyt monta päivää koneellani vanheta. Kuvan otsikkona voisi olla myös "Miksi tämä kuva ylipäänsä on otettu?" Siispä Espoon bussin ikkunasta Kampin linja-autoasemalla räpsäisty kuva. Rumaa harmaata betonia. Oli kai tylsää odottaa bussin lähtöä.

Theme of the day is "Photo I never published". This is taken through the bus window. No idea why I took that kind of photo. :D

Uusi akatistoshymni

2011-07-18T13:07:00.010+03:00

Sain tänään postia Lintulan luostarista; tilaamani uusi akatistos Jumalansynnyttäjälle konevitsalaisen ikonin kunniaksi saapui kahtena kappaleena. Toinen on ystävä J:lle, jonka kanssa 1996 syksyllä kävimme talkoo- ja pyhiinvaellusmatkalla Konevitsan luostarissa Laatokalla. Akatistoksen on kirjoittanut Lintulassa kilvoitteleva nunna Ksenia. Tässä pieni videonpätkä Lintulan luostarista, kuvan laatu ei valitettavasti ole paras mahdollinen.

I got mail from Lintula convent today, the new akathist hymn to the Theotokos at the icon of Konevits. I ordered two booklets - another one is for my friend J with whom I made a pilgrimage to Konevits Monastery in 1996. The short film about Lintula convent has texts in English.

Teemana vihreä

2011-07-17T19:30:00.012+03:00

Tuota vihreää teemaväriä löytyy tällä hetkellä varmaankin naamastani, sillä voin aika huonosti. Uuh, joku tauti iskemässä... Kuvassa kuitenkin vastapäinen vihreä talonseinä, johon tuli aikaa sitten lommo. Laastia päälle, ja vihreää maalia - mutta ihan väärää sävyä! Silmääni särki tuo vaaleanvihreä läntti, kunnes männäviikolla se maalattiin lopultakin tummanvihreäksi. Itse asiassa sävy ei ole vieläkään ihan oikea, mutta parempi kuitenkin. On se tarkkaa.

Päivä ei mennyt ihan niin kuin piti. Nukuin pommiin, myöhästyin liturgiasta ja sitten olen vain möllöttänyt tekemättä mitään, ja nyt tämä huimaus-kuvotus-päänsärky. Keskiviikkona on Elian kirkon praasniekka, sinne aion mennä!

Theme of the day is "Green". At last they painted the light green spot on the wall to dark green. Oh, what a day - I decided go to the Liturgy in the morning but slept in. I woke up at 11 AM when the bells of the Lutheran church started to ring. I was so disappointed... It's the feast of Prophet Elia on Wednesday and then I'll go to the Liturgy to the church of Elia which is located in our Orthodox cemetery in Helsinki.

Kauan sitten Lapissa

2011-07-16T20:26:00.006+03:00

Päivä viisi, teemana "vanha kuva". Kuvissa ollaan Lapin matkalla ruska-aikaan 1979, jos muistan oikein. Ajettiin äidin ja isän kanssa autolla Käsivarteen, sieltä mentiin rajan yli Ruotsin ja Norjan Lappiin, aina Jäämeren rantaan saakka. Olikohan Peugeot lainattu reissuun äidin vanhemmilta? Matka ja nimenomaan koettu luonto teki minuun suuren vaikutuksen. Olen käynyt vähän isompana kaksi kertaa Lapissa. Upea paikka.

Day 5: "Old photo". These are from 1979 when I travelled to Lapland with my parents. Awesome place! I have been there three times.

Harrastukseni

2011-07-15T21:57:00.004+03:00

30 päivän teemassa on tänään aiheena harrastus. Harrastuksiinhan tämä blogi pääasiassa yrittää keskittyä. Tulee useampi kuva, mutta valitsen vain yhden harrastuksen, jota en ole vielä kuin sivunnut blogissa: keräilyn. Olen auttamattomasti koukussa kaikkeen kauniiseen ja kivaan. Kuten muumimukeihin. En suinkaan hamstraa niitä kaikkia, vaan ostan vain itseäni miellyttävät. Esimerkiksi ne raidalliset kesäsesonkimukit eivät ole mieleeni. Mukeja alkaa olla kyllä sen verran, että yhtään uutta ei tarvittaisi tähän talouteen...

Varsinainen keräilykohteeni on sitten postikorttipuolella. Kulkeneet ja kulkemattomat ikoni- ja ortodoksikirkkokortit. Näitä on jo kokoelmassani satoja, sillä ystävälliset ihmiset ympäri maailman (ja lähinnä Venäjänmaan) lähettelevät täydennystä kokoelmaani.

Sitten tulevat vielä paperinukkearkit. Näitä on ehkä parisenkymmentä kokoelmassani. Leikin pienenä paperinukeilla ja myös piirsin itse nukkeja. Itse asiassa teen sitä vieläkin, mutta nykyiset paperinukkeni ovat aika erikoisia, usein ihmisen ja eläimen sekamuotoja. Pitääpä joskus esitellä niitäkin täällä blogissani. Onko muita keräilyyn hurahtaneita?

The theme of the day is "Hobby". I have many hobbies but I chose only one - collecting. I collect Moomin mugs, paperdolls and postcards showing icons and Orthodox churches.

Mary Oljen kauheim... kauneimmat pitsit ja muuta luettavaa

2011-07-15T11:32:00.005+03:00

Perehtymisvuorossa on kaksi käsityökirjaa, joista ensimmäinen, Mary Oljen Kauneimmat pitsit sisältää 1959 ja 1966 ilmestyneet klassikkovirkkausoppaat. Voi kauhia! Pitsit ovat kauniita ja teksti hauskan vanhahtavaa, mutta missä ovat ohjeet? Ei tietenkään mallipiirroksia, mutta en kyllä löydä sanallisiakaan ohjeita kuin murto-osaan malleista. Onko idea vain se, että valmiin mallin valokuvaa tutkailemalla näppärä emäntä päättelee, kuinka kyseinen pitsi on virkattu? Argh. Jos jollain on linkkejä piirrettyihin virkkausmalleihin, etenkin pitseihin ja pikkuliinoihin, tai sitten kirjavinkkejä, niin laittakaa kommenttia.

Merja Hollin Vohvelikirjonta taas on nykyaikainen käsityökirja, jossa on paljon kuvia ja ala-asteelta tutun vohvelikirjonnan uusia käyttömahdollisuuksia. Minulla on ripale sinertävää vohvelikangasta varastossa, voisin kokeilla jotain mallia, kunhan muilta puuhiltani ehdin.

Two Finnish craft books. The first is written by Mary Olki and it's originally published in 1959 and 1966. Crocheting patterns are beautiful but tutorials are sketchy - if there are any... This is not a book for a beginner!

Perheenjäsen

2011-07-14T22:04:00.007+03:00

Päivän teemana on tällä kertaa perheenjäsen. Sinkkuna ja lapsettomana julkaisen kissani kuvan. Onhan se tavallaan perheenjäsen. Toki minulla on kaksi siskoa ja vanhemmat, mutta en laita heidän kuviaan blogiini.

Huomenna lupaan kirjoittaa enemmän kuin pari lausetta.

Photo challege's theme is "Family member". I'm single, I don't have kids - so I publish a photo of my cat. Actually, I have parents and two sisters, but I don't publish their photos in my blog. I promise to write more tomorrow.

Suosikkitavara

2011-07-13T16:08:00.003+03:00

30 päivän haasteen teemana on tänään suosikkitavara. Se on tällä hetkellä ehdottomasti virkkuukoukku. Pieni, kätevä kuljettaa mukana, taikasauva, jolla saa loihdittua kaikenlaista kaunista ja karkotettua tylsistymistä ja ahdistusta pois. Vielä parempi, jos koukku on värikäs ja kimalteella koristeltu, kuten nämä Novitan koukut. Minäkö harakka?

Photo challege's theme today is "Favorite stuff". It's a crocheting hook!

Matala ranta

2011-07-13T14:48:00.002+03:00

Edith Södergranin kaunis runo Pentti Saaritsan suomennoksena ja Elisa Laihon esittämänä. Tykkään kovasti.

Elisa Laiho sings a poem of Edith Södergran. I really like this.

Vaaleanpunainen teehetki

2011-07-12T19:05:00.004+03:00

Olen virkkaajana näköjään tylsimys - kun löydän kivan (ja helpon) mallin, toistan sitä loputtomiin. Mutta kun näiden rinkuloiden tekeminen on niin hauskaa! Tänään valmistui vaaleanpunainen yksilö Novitan Virkkauslangasta. Sopii muumimukin aluseksi. Teehen tulee nykyään taas pistettyä sokeria, vaikkakin vain yksi pala, tai hunajaa.

The newest doily is ready. I'm totally in love with this simple pattern. This pink doily matches perfectly to my favorite Moomin mug. It's tea time!

30 päivän haaste alkaa

2011-07-12T18:00:00.007+03:00

Kajushan blogista nappasin mukaani haasteen, jossa 30 päivän ajan esitellään listan mukainen kuva (ja ainakin minä ajattelin kirjoittaa myös aatoksia kyseisestä aiheesta). Tässä ovat 30 päivän teemat:

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Tässäpä siis haasteen ensimmäinen etappi, omakuva. Vanha kuva, joka paljastaa ainakin kiinnostukseni valokuvan käyttöön terapiamenetelmänä. On vaikeaa, vastenmielistäkin olla kuvattavana. En ole tottunut siihen. Tämän kuvan nappasin itse. Ei enempää sanottavaa tästä tällä kertaa.

30 days, 30 photos! Theme of today is a "self portrait". This is old photo, taken in winter 2010. I'm holding a book about photo therapy. I love to take photos but don't like to be photographed.

Liinaostos

2011-07-11T18:08:00.006+03:00

Kaikki liinat eivät sentään ole itsetehtyjä, vaikka alankin jo hukkua virkattuihin pitsipyörylöihin... Tiimarista löytyi fuksian punainen kaitaliina -70% alennuksesta. Lempiväri! Laitoin liinan kotialttaripöydälle. Jos kuvan klikkaa isommaksi, näkee paremmin kolme savi-ikonia, jotka ovat Raija Luukkosen tekemiä.

I found a new table cloth in my favorite color for sale -70%!

Jumalanäidin Konevitsalainen ikoni

2011-07-10T14:17:00.007+03:00

Tänään on minulle rakkaaan Jumalanäidin Konevitsan ikonin juhla. Alkuperäinen ihmeitätekevä ikoni on matkannut Athos-vuorelta Konevitsan luostariin Laatokalle ja sieltä sodan alkaessa Uuteen Valamoon Heinävedelle. Tarina on tarkemmin luettavissa täällä. Ikonista on maalattu ja painettu lukemattomia kopioita. Minullakin on kotialttarin keskusikonina juuri Konevitsan Jumalanäiti, jonka tunnistaa mm. kyyhkysestä, jota Jeesus-lapsi pitää kuvassa kädessään. Sain ikonin naurettavan edullisesti, oikeastaan lahjaksi, eräältä ikonimaalarilta - kiitos vielä hirmuisesti!

Today is the feast of icon of the Mother of God of Konevits. St. Arsenius of Konevits brought the original miracle-working icon from Mount Athos to Konevits island, Lake Ladoga. When the II World War started, the icon was evacuated to Heinävesi New Valaam (Valamo) Monastery. You recognize this type of icon from a white dove which baby Jesus is holding in His hand. You can find more information about St. Arsenius and the icon here.

Iltatunnelmointia

2011-07-09T22:21:00.006+03:00

Oli kuuma päivä, hulluutta imuroida, mutta oli pakko, kun kissanhiekkaa oli joka puolella. Nyt poltan tuikkua värikkäässä Indiskan kynttilälyhdyssä, kissa nukkuu sohvan selkänojalla. Kuuluisi juoda teetä, mutta ei pysty, kun on niin kuuma muutenkin; juon siis vettä. Virkkaan Novitan virkkauslangasta vaaleanpunaista liinaa tutulla mallilla. Rippi-isä soitti iltasella. Tässä päivän tärkeimmät kuulumiset.

It was a hot day. Now I'm sitting in the candlelight, crocheting a pink doily and drinking cold water. My father confessor called me in the evening.

Päiväkirjoista

2011-07-08T18:38:00.006+03:00

Luin Aila Meriluodon uusimman julkaistun päiväkirjan loppuun. Täytyy sanoa, että oikeasti luin vain parisataa ensimmäistä sivua, sitten pompin kursorisesti loput läpi. Yliopistossa opin silmäilevän, nopean lukutavan, siitä on sekä hyötyä että haittaa - jälkimmäistä silloin, kun lukee kaunokirjallista tms. teosta. Pysyn juonessa kiinni, mutta hukkaan vivahteet.

Joka tapauksessa kirja innosti minua kaivamaan vanhat päiväkirjani esille. Olen kirjoittanut päiväkirjaa yhtäjaksoisesti 1982-2001. Sitten tuli stoppi. Tänään puhuin erään henkilön kanssa, että voisin aloittaa "tilityspäiväkirjan" kirjoittamisen. Blogini ei ole todellakaan enää anonyymi, joten en voi avautua täällä kaikesta. Minua vaan hirvittää jättää jälkipolville (kenelle?!) kirjallisia dokumentteja omasta todellisesta minästäni. Mutta mitä väliä toisaalta muiden ajatuksista sitten, kun on jo itse kuollut... Kaivelin laatikoita ja löysin kaksi tyhjää kirjaa. Viivallista - en osaa kirjoittaa ilman viivoja! Toiseen olen näköjään yrittänytkin joskus pitää päiväkirjaa, pari ensimmäistä sivua on revitty irti. Taidan aloittaa tuohon mustavalkokantiseen kirjoittamisen. Käsi on kyllä tottumaton pitelemään kynää, kipeytyy nopeasti. Olen tottuneempi näppäimistön näpyttelijä nykyään.

Tässä ovat kaikki päiväkirjani, jotka löysin. Olen säilyttänyt myös kaikki kalenterini ala-asteajoilta lähtien tähän päivään.

Ja tässä on elämäni ensimmäisen päiväkirjan ensimmäinen sivu. Enempää en paljasta. Blogin pito toki jatkuu edelleen.

I have written diary 1982-2001. I deciced to start again today. I continue blogging, of course, but will write the most personal things in a diary - only for myself.

Lintukupit

2011-07-07T15:43:00.003+03:00

JenniKen blogista sain vinkin, että Stockalla on näitä Pip Studion kauniita lintuaiheisia kahviastioita ja vielä varsin edullisesti (verrattuna esim. Greengateen). Sinne siis. Ostin sinisen kuppiparin ja lintulautaset ns. paremmiksi astioiksi. (Arkena täällä on sitten muumimukeja.) Nyt tarvitsen teevieraita! Kuppi on oikeasti cappuccinokuppi, mutta sopii kokonsa puolesta minusta sekä teelle että kahville. Ihania!

New pair of cups - now I need to organize a tea party!

Liinat numero 2 ja 3

2011-07-05T19:57:00.005+03:00

Jatkoin harjoittelua ja virkkasin Kotiväestä vielä kaksi pyöreää pikkuliinaa. Jälki on jo vähän siistimpää, mutta liinan keskus on edelleen syherö verrattuna mallikappaleeseen. Ei jummarra mikä on vialla. En ole pingottanut liinoja vielä, viimeistely vaikuttanee ulkonäköön? Seuraavat liinat - kyllä, sama malli edelleen - aion virkata ohuemmasta Novitan virkkauslangasta. Sitä minulla on neljässä eri sävyssä.

Kävin tänään kampaajalla pätkäisemässä hiukset aika lyhyiksi, leukaan asti. Takkulatvat ovat vihdoin poissa, mutta peilistä katsoo vieras tyyppi.

Round table clothes n:o 2 and 3 are ready. Next I'll try the same pattern using thinner yarn - pink, yellow, white and green.

Kissa ja kassi - lyömätön yhdistelmä

2011-07-03T11:43:00.002+03:00

Sylvi tunki äsken itsensä Juju-kirjakerhon liittymislahjana tulleeseen käsityökassiin. Oli niin hupaisan näköistä, että nappasin pari kuvaa.

Sylvi is lying in my craft bag. :)

Harjoituskappale

2011-07-03T10:25:00.009+03:00

Löysin Pelagian blogista ihania pieniä virkattuja liinoja. Malli löytyi Ravelryn kautta, se on Amikomo3-13. Rohkeasti tartuin Kotiväki-lankaan sekä koukkuun ja virkkasin elämäni ensimmäisen liinan. Alku oli tuskaa, en ymmärrä miten "magic ring" tehdään, vaikka katsoin Youtubesta ohjevideon. Tumpelo mikä tumpelo. Liina muistutti hyvin pitkälle kesähattua, mutta se alkoi lopulta litistyä enemmän liinan näköiseksi. No, virkkaaminen oli todella mukavaa, eikä harjoittelu jää tähän yhteen liinaan (jolle en en edes keksi käyttöä). Laitan kuvan liinastani tähän, vaikka tuhat ja yksi virhettä nolottavatkin. Salaa olen kuitenkin ylpeä tekeleestäni.

I'm a bit confused... This is the first tiny table cloth I have ever crochet. I made thousends of mistakes, especially in the beginning. It's just a mess! Anyway, crocheting was so fun that I'll continue exercises. Next cloth will be blue.

Kotialttari

2011-06-30T20:36:00.007+03:00

Kotialttari, ikoninurkka, tsuppu... Minulla ikonit eivät ole karjalais-venäläisittäin nurkassa, vaan kreikkalaiseen tyyliin suoralla seinällä. Kotialttarille olen hankkinut minulle läheisimipien pyhien ikonit.

Ylhäällä vasemmalla pyhittäjä Herman Alaskalainen - tärkeä, koska kotikirkkoni on omistettu juuri hänelle. Vieressä Valamon luostarin perustajat, pyhittäjät Sergei ja Herman. Alhaalla vasemmalla pyhittäjä Serafim Sarovilainen - ihan ensimmäinen pyhä johon tutustuin. Oikealla alhaalla on pyhä palkattaparantaja Panteleimon.

Tässä kuvassa pieni "kultainen" ikoni ylhäällä vasemmalla kuvaa pyhittäjä Arseni Konevitsalaista. Supertärkeä pyhä minulle! Arsenin alla on Kristuksen tähden houkka autuas Ksenia Pietarilainen ja hänen vieressään teilipyörän kanssa nimikkopyhäni suurmarttyyri Katariina Aleksandrialainen. Katariinan yllä on pikkuinen Jumalanäidin ikoni ja suojelusenkeli. Keskusikonina on lahjaksi saaatu Konevitsan Jumalainädin ikoni. Konevitsa on minulle tärkeä paikka, sillä siellä vierailtuani syyskuussa 1996 alkoi matkani kohti ortodoksista kirkkoa. Lampukka palaa ikonien edessä pyhäisin ja rukousten aikana - ja muulloinkin, kuten juuri nyt.

Here is my home altar with icons of saints who are close to me. St. Catherine of Alexandria is my patron saint. St. Herman of Alaska is important, because I used to go to St. Herman of Alaska church in Espoo. St. Xenia of St. Petersburg, St. Herman and Sergius of Valaam, St. Panteleimon... and last but not least St. Arsenius of Konevits. I made a pilgrimage to Konevits monastery at Lake Ladoga in 1996 and that was the beginning to my path to the Orthodox Church.

Blogikissa Sylvi esittäytyy

2011-06-29T22:28:00.006+03:00

Hei uudet ja vanhat tutut! Tässä Sylvi, laiskanpulskea kotikissa.

Sylvillä on ikää seitsemän vuotta. Yhteistä taipaletta kanssani on takana pian pyöreä vuosi. Sylvi muutti luokseni perheestä, johon tuli allergiaa.

Sylvi rakastaa paperikasseja - ja ruokaa! Painon kanssa on ollut ongelmaa ja Sylvi onkin erikoisruokavaliolla (Royal Caninin Obesity Management -raksut). Ensi viikolla mennään eläinlääkäriin, jossa mm. poistetaan hammaskiveä. Sylvi "tainnutetaan" toimenpiteen ajaksi ja emäntää jännittää...

Niin saiskos sitä ruokaa?

Short post in English for my international readers and visitors. This is my lovely cat Sylvi, 7 years old. She loves paper bags and eating food. Sylvi has to lose weight (about 1 kg) so she's on a special diet.

Kesäistä Helsinkiä

2011-06-28T14:05:00.009+03:00

Olin eilen pienellä kävelyllä isosiskon kanssa. Käytiin mm. syömässä nepalilaista Annapurnassa (en suosittele, hyytävä palvelu) ja istumassa hetki Sinebrychoffin puistossa. Punavuoresta löytyi kukkamaljakko ruusuineen postilaatikon päältä.

Tällä viimeisellä kuvalla osallistun uudestaan Runotalon Sarin peilikuva-haasteeseen. Taideteoksen nimi on Olo n:o 22 ja se koostuu lukuisista kiiltävistä metallipalloista, joita on ripoteltu pitkin Hietalahtea ja Ruoholahtea.

Vesijuoksusta

2011-06-27T11:47:00.004+03:00

Vakiouimahallini meni kesätauolle. Harmittaa, kun olisi kova himo kokeilla tämän tänään kirjastosta lainaamani Vesijuoksijan käsikirjan oppeja käytännössä. Aiemmin kävin uimassa ja vesijuoksemassa jopa joka toinen päivä ja se auttoi kyllä selkäkipuihin. Nyt tarkoituksena olisi kohottaa kuntoa ja pudottaa painoa ainakin 5 kg. Halli aukeaa elokuussa ja siihen asti pitää kärvistellä kuivalla maalla tai mennä mereen...

Sittenkin takaisin Bloggeriin

2011-06-25T19:28:00.007+03:00

Ei tullut Wordpressissä bloggaamisesta yhtään mitään. Liian monimutkainen blogipohja, johon kuvia en saanut asettumaan millään kivasti. Jatkan siis täällä vanhalla rikospaikalla keskittyen harmittomiin harrasteisiini: kädentaitoihin, kissaan ja akvaarioon, ehkä Postcrossingiin ja kaikenlaiseen keräilyyn. Kirjoittamattakaan en osaa olla, kun olen pitänyt Liiolii-blogia jo vuosia, ihan aluksi Vuodatuksessa. Tänään muuten liityin Ravelryyn, kiitos Ikolan Kaisan neuleromaanin, jonka luin yhdeltä istumalta. Täällä on tietoa siitä, miten romaanin saa lunastettua itselleen.

Wordpressin blogissa ehdin jo esitellä sateenkaariponcon alun. Työ on edennyt varsin hitaasti sen jälkeen kun tajusin, että poncho saattaa sittenkin jäädä lastenkokoiseksi. Ja onhan siinä ainakin kaksi muutakin virhettä...