sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Stressinhallintaa – riittääkö värikynät?


Täällä stressataan! En juurikaan kirjoita vähäisistä työkuvioistani täällä alunperin harmittomaksi harrastusblogiksi nimeämässäni Liioliissa. Suomentamani kirjan käsikirjoitus on kuitenkin nyt jätetty taittajalle. Meikäläinen aloitti sen kunniaksi aivan käsittämättömän jännittämisen, panikoimisen, ennakoinnin ja stressaamisen. Koska julkistustilaisuus on vasta huhtikuun puolivälissä, joudun kestämään tärinää, kurkun kuristusta ja mahan kärventelyä vielä ainakin reilut kaksi kuukautta. Paitsi, etten tule kestämään. Siispä tulta päin ja stressiä hallitsemaan uusin ja vanhoin niksein!

Ensiksikin yritän hoitaa aina kaikki sähköpostit ja käytännön jutut alta pois heti kuin mahdollista. Tunnen itseni välillä jonglööriksi, joka heittelee kuutta palloa yhtä aikaa ilmaan. Oikeasti hoidettavien asioiden työmäärä ei ole edes suuren suuri, mutta tilanteessani ihan riittävä aiheuttamaan kuormitusta.

Yritän luopua asioiden liiallisesta kontrolloinnista ja ennakoinnista. Tämä on minulle henkilökohtaisesti yksi suurimmista haasteista. Olen aika vaativa, saatan myös painostaa muita ripeämpään toimintaan. Kaikki ei hallinnassani, se on ihan ok. Tämän jos sisäistäisin myös käytännössä, niin paljon energiaa vapautuisi.

Pyrin helpottamaan stressiä joko rauhoittumalla tai aktivoimalla itseäni. Pitää vain tunnistaa rittääkö värityskirja, tuo ihanan aivoton puuhailu, vai kannattaako paremminkin lähteä rivakammalle kävelylle merenrantaan tai kuurata kylpyhuoneen kaakelit. Tällä hetkellä koen, että aktiivinen ja vähän fyysisesti rasittavakin juttu vie stressioireita tehokkaammin pois kuin mikään taiteilu tai meditointi.

Niin, ne hengitysjutut. Olen niiden kanssa aika hukassa. Äänenkäytönopettajani on antanut minulle mm. sihinäharjoituksen ja ohjeita oikeaoppiseen palleahengitykseen. Taidan kuitenkin hengittää yhä aika pinnallisesti, keuhkojen yläosalla. Treenausta, treenausta.

Unen laadun parantaminen on yksi tavoitteistani. Minulle suositeltiin painopeittoa. Apuvälineliikkeissä ne ovat hirmuisen kalliita, mutta löysin edullisemman version yllättäen Hemtexiltä. Cura of Sweden -merkin viiden kilon peitto maksoi 165 €. Kannattiko hankinta? Cura Pearl -peittoa mainostettiin viileänä, mutta se on yllättäen niin kylmä, että joudun käyttämään sen päällä villahuopaa. Paino tuntuu miellyttävältä, peitto saisi olla jopa hieman painavampi, mutta toisaalta yöllä olen herännyt tukalaan apua-en-pysty-liikkumaan -tunteeseen kääntyessäni. Vähitellen painopeitto tuntuu siirtyvän käytössäni rentoutushetkiin illalla ennen nukkumaanmenoa ja joskus päivälläkin esimerkiksi sohvalla. Vähän ristiriitaiset tunteet siis kyseistä peittoa kohtaan.

Tällä hetkellä herään joka yö pikkutunneilla, mikä ei ole mitenkään hauskaa. Alitajuntani tarjoilee minulle unessa meheviä ja aika radikaalejakin ratkaisuja stressaavien asioiden selättämiseen, tyyliin "hei, perutaan koko hemmetin kirjan julkaisu".

Meditaatiota vai halonhakkuuta? Jakakaapa parhaat keinonne stressinhallintaan! Jos joku osaa kertoa vastauksen siihen, miten kontrollifriikkeydestä pääsee eroon, kuulen sen mielelläni. Siihen asti: Ommmmm...

16 kommenttia:

  1. Tuttua kontrolli-friikkiys ja stressaaminen :( Mulla auttaa käsityöt, varsikin mielenkiintoinen (kierrätys)ompelu...koska siihen keskittyy ajatukset hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, puuha, johon saa ajatukset, toimii parhaiten. Itse tein juuri kierrätysjuttuja myös, en ommellut, vaan tein leikekirjaa vanhasta kuvalehdestä.

      Poista
  2. Erilaiseen stressiin aina erilaiset avut. Tosiaankin joskus auttaa rauhoittuminen joskus vaikka se halonhakkuu. Tuo painopeitto. Itse käytän pahimpina unettomuuden jaksoina päiväpeittoa täkin päällä ja se jonkin verran helpottaa olo. tulee rauhallinen olo, kun on painoa päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painon tunne on kyllä rauhoittava. Olin joskus töissä autismikuntoutusyksikössä, jossa lepohuoneessa oli mm. painopeitto. Se on tuttu jo sitä kautta mulle, mutta nyt siis omassakin käytössä. Ainakin ajoittain.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä, itselläni se toimii silloin, kun en ole liian stressaantunut. Nyt olen onneksi saanut tässä välissä stressiä purettua tekemällä yhden radikaalin (?) päätöksen, jonka myötä olo helpottui kummasti.

      Poista
  4. Tuttua ja meille herkille. En itse edes tiedä mistä saada apua jännittämiseen tai murehtimiseen ja yöunet jäävät sitten huonoiksi. Jutteleminen toki aina auttaa ja juuri, että kirjoittaa stressinsä ulos.

    Aina mietin tätä oravanpyörää ja sitä, että miksi ihminen murehtii niin kovin.

    Voimia ja haleja Liiolii ja kaikki menee hyvin, vaikka tuo onkin ärsyttävää kuulla. Jotkut asiat eivät ole enää käsissä ja jotenkin tulisi luovuttaa kontrollista, mutta miten. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Tää on niin tätä. Jutteleminen ja asioiden purkaminen auttaa. Eilen tuli vollotettua kaksi tuntia yhtä ystävän mielipidettä, joka oli ehkä vähän turhan suoraan ilmaistu. Sitten lähetin yhden sähköpostin ja selvittelin yhtä mieltä painanutta asiaa, ja kun se selvisi, stressistä 85% ainakin lähti pois. :) Kaikkea ei tosiaan voi hallita, se hurjaa, ja toisaalta aika onnellistakin, ehkä?

      Poista
  5. Minä olen ihan krooninen stressaaja. Lukemalla pääsen pakoon omien asioiden vatvomista. Sopiva musiikkikin piristää ja vie "jonnekin muualle". Kaikkein parasta rentoutusta on kyllä luonnossa liikkuminen ja retkeily. Aivan liian harvoin vain tulee lähdettyä...

    Unettomuus on tosi kurjaa. Toivottavasti löydät sopivia rentoutuskeinoja ja saat yöunesi takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole pystynyt viime päivinä edes keskittymään lukemiseen, mutta nyt tuntuu jo paremmalta stressin suhteen, kun vähän järjestelin asioitani. Unikin tulee (ja pysyy) jo paremmin, kun en kuumottele kaikkia mahdollisia katastrofiajatuksia mielessäni. Jee.

      Poista
  6. Minulla sudokuitten tekeminen vähentää stressiä, se on numeroiden vääntöä ja ei pysty ajattelemaan mitään muuta niitä tehdessä. Toivotaan kirjallesi suurta suosiota sekä levollisia yöunia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja tervetuloa lukijakuntaan! :) Sudokut tai ristisanat tai muut ajatustyötä vaativat toimii just hyvin. Väritellessä tai virkatessa ajatukset ovat jouten ja pääsevät laukkaamaan liiankin villisti. Mutta joskus sellaisellekin puuhalle on paikkansa. Vähän jännittää tuo kirjajuttu kyllä, siis sen vastaanotto, kiitos toivotuksesta! Toivon tosiaan, ettei sitä niitata maanrakoon.

      Poista
  7. Jaa a! Mielenkiinnolla jään seuraamaan. Ommm...
    T. krooninen murehtija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, toinen samanmoinen! :) Tartuin härkää sarvista ja siivosin eniten stressaavan yksityiskohdan pois päiväjärjestyksestä. Oli aikamoinen kynnys tehdä se, mutta nyt on aika vapautunut olo. Kivaa.

      Poista
  8. Mun ainoa toimiva keinoni tuntuu nyt olevan hemmetin lääkepurkki. Kun stressi menee niin pahaksi, että vatsa kouristelee, mikään muu ei enää auta.

    Alkoi tehdä mieli punnita oma peittoni. Nukun kahden peiton alla, molemmat vanhoja ja puuvillatäytteisiä. Voisin kuvitella niiden painavan yhdessä useamman kilon. Nykyiset hattarapeitot ovat hiostavia ja liian kevyitä, joten niiden alla on ihan turhaa kuvitellakaan saavansa unta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, joskus se lääkepurkki tosiaan on ainoa vaihtoehto, kun muu ei auta. Ihan niin kuin päänsärkyynkin otetaan lääkettä, jos ei auta muu.

      Virossa maaseudulla (Setomaalla) oli sellaisia tosi painavia täkkejä, niiden alla oli ihana nukkua. Nyt oli pari yötä kun nukuin ilman painopeittoa, mutta palasin sen käyttöön taas. Ainoa huono puoli on se, että herään välillä paniikin tuntemukseen, etten voi liikuttaa jalkojani sen painon takia. Paino tuntuu rajoittavalta vain jalkojen kohdalla, muulle kropalle se tuntuu jopa liian kevyeltä, outoa.

      Poista

Kokeilen ainakin toistaiseksi kommenttien valvontaa Bloggerin ongelmien takia. Kiitos kommentistasi!