keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Koskettavaa kirjallisuutta, kirjaimellisesti

Dovretunturin iso kissa -koskettelukirjan työstäminen on lähtenyt aika kivasti vauhtiin. Kirjaan on tulossa kansi ja kuusi sivua. Nyt valmiina on kansi sekä sivut viisi ja kuusi. Kannessa on kirjan nimen lisäksi jonkin verran koristeluja, vaikka koskettelukirjassa kannen tärkein tehtävä onkin suojata itse kirjaa. Laitoin siihen kuitenkin lumihiutalekangasta, joka on kullatuista kohdista hieman röpelöpintaista. Ompelin vielä muovitimantit jokaisen lumihiutaleen keskustaan. Kulkunen tuo joulutunnelmaa (kyseessä joulusatu) – tai sitten sen kilinä vie hermot. Itse asiassa jouduin teippaamaan kulkusen hiljaiseksi ommellessani sitä kiinni kirjaan. Siinä on yllättävän kova ääni.



Nyt eivät sivut tule oikeassa järjestyksessä. Tässä alla on kirjan viimeinen sivu, ärhäkkä karhu. Olen kyllä tyytyväinen siihen, etten toteuttanut alkuperäistä suunnitelmaa, jossa olisi ollut seitsemän karhunpäätä kuvaamassa tarinan seitsemää karhunpentua. Kokeilin, mutta kuva meni ihan "tukkoon", oli täyteenahdettu ja kaoottinen. Muutin kuvan niin, että laitoinkin vain yhden ison karhunpään ja korostin sen hurjuutta. Tarinassa Dovretuntunturin Halvorin mökissä majaileva valkoinen karhu, jota peikot luulevat isoksi kissaksi, saa siis seitsemän pentua, jotka ovat vielä isompia ja ilkeämpiä kuin se itse. Tämän kuultuaan peikot jättävät Dovretunturin Halvorin talon iäksi rauhaan. 

Laitoin apurahahakemuksen (selkokirjallisuuden valtiontuki) kuvasuunnitelmaan ne seitsemän karhua – toivottavasti ei tule ongelmia, jos apuraha myönnetään, ja olenkin muuttanut kuvaa näin radikaalisti alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna. Ei kai, koska tämä muutos on ehdottomasti parempaan suuntaan. Aika usein vasta toteutusvaiheessa huomaa, mikä toimii ja mikä ei.


Kylläpä pohjakankaan kuprut näkyvät ikävästi. Valokuva ei anna yhtään armoa! Noista karhun hampaista tykkään kovasti, ne ovat helmiä. Karhun korvat ja kieli ovat sormien väliin otettavia. Kielen sisällä on sellofaania tuomassa pientä ääntä. Tuo iso musta puuhelmi nenänä on mielestäni tosi herkullinen. Kiinnitin sen tositosi tiukkaan, se kun on juuri sen kokoinen, että tukkisi henkitorven, huh... Silmät ovat ns. turvasilmät, mutta mitään 100% turvallista ei ole olemassakaan, aina kaiken voi jollain tavalla saada irti. Siksi aikuisen pitäisi valvoa lapsen lukuhetkeä. Muutenkin näkövammainen lapsi tarvitsee aikuista "avaamaan kuvaa", lukemaan ja keskustelemaan koskettelukirjasta yhdessä. 


Sitten sivu viisi, jossa Dovretunturin Halvor hakkaa halkoja jouluaattoiltana. Tässä on toiminnallinen juttu: pieni männystä veistetty kirves, jolla voi oikeasti nakutella halkoja. Kirveen ovat valmistaneet taitavat nuoret tekijät, veljekset Valo Maahinen ja Noel Maahinen, kiitos vielä heille. Harmittaa, kun kiinnitin nuo halot liiman lisäksi valkoisella nailonlangalla, olisi pitänyt valita ruskea tai harmaa tai läpinäkyvä lanka. Muutenkin tämän kirjan kohdalla olen oppinut, että paras tehdä kerralla kunnolla, ettei tarvitse seuraavana päivänä tyytymättömänä heittää isoa työtä roskiin. Osa ehkä näki Instan tarinoissa vilauksen tekemästäni "karhusta" maanantaina. Se oli oikeasti kuin jokin karitsan ja Bichon frise -koiran risteytys, ja lensi kaaressa roskiin tiistaina. Ja olin väkertänyt sitä sivua koko päivän! Tekeillä on nyt uusi sivu, kokokuva karhusta, ja se on paljon paljon parempi kuin ensimmäinen kuvatus.



Dovretunturin valmistus jäänee loppuviikosta noin viikon tauolle, sillä minun pitäisi saada pian käsiini isohko ja luultavasti vaativa käännöstyö, joka vie aikani 24/7. Nopealla tahdilla pitää tehdä hyvää jälkeä, stressiä pukkaa luonnollisesti taas. Huomenna kuitenkin virkistäytymään Ateneumiin ystävän kanssa.

8 kommenttia:

  1. Niiiiiiiin hieno! Tuo kirvestämisen mahdollisuus on ihan mahtava idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Susanna! <3 Kirvestäminen, hauska sana. Mutta kyllä, jotain toiminnallista jippoa näissä kirjoissa pitää aina olla, avattavia luukkuja, solmittavia nauhoja tai sitten vaikka kirvestämistä. ^____^

      Poista
  2. Aivan mielettömän hieno! Ja upeaa, että tällaisia tehdään. Toivottavasti apuraha myönnetään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Apurahojen myönnöstä ilmoitetaan muistaakseni ensi kuussa. Toivon saavani jotain edes toiseen koskettelukirjoistani.

      Poista
  3. Hieno kirja tulee. :) Tsemppiä käännöshommiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on käännöksestä päästetty irti, no can do -tilanne, hurjaa ja ihanaa yhtä aikaa. :D

      Poista
  4. Aivan mahtavan hieno kirja! Hienoja ideoita kauniisti työstettyinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uutar! Nyt taistelen yhden sivun kanssa, jossa käsinompeleet jäävät ikävästi näkyviin. Mutta kivaa puuhaa tämä enimmäkseen on.

      Poista

Kokeilen ainakin toistaiseksi kommenttien valvontaa Bloggerin ongelmien takia. Kiitos kommentistasi!