perjantai 20. heinäkuuta 2018

Ortodoksisen hautausmaan historiakierroksella

Tänään on vietetty profeetta Elian päivää. Praasniekkajuhlaansa eli temppelipyhäänsä viettävä Helsingin ortodoksisen hautausmaan Elian kirkko järjesti eilen opastetun historiakierroksen, jolle osallistuin. Hautausmaan uudempi, tänä vuonna kuusikymppisiään viettävä kirkko, on mielestäni Helsingin seudun kaunein ortodoksinen pyhäkkö. Harmonien kokonaisuus sekä sisältä että ulkoa. 


Kirkko oli juhlan aattona koristeltu kukin. Profeetta Elian ikoni oli nostettu analogipöydälle keskelle kirkkoa. Tässä kirkossa on taidokkaasti ja perinteiseen tyyliin maalatut ikonit. Puuleikkauksin koristeltu ikonostaasikin on tosi hieno. Oppaamme kertoi, että lattiassa analogin takana oleva neliö on arkkuhissi.


Kirkon itäpäädyn ulkoseinän mosaiikki-ikonin on tehnyt kuvataiteilija Ina Colliander, kirjailija Tito Collianderin vaimo. Ikonin aiheena on Kristuksen ylösnousemus. Opas näytti meille Collianderien haudan.


Pääsimme käymään myös vanhassa, 1850-luvulla rakennetussa, profeetta Elian kappelissa. Pieni kappeli on vain harvoin auki. Kappelin ikonostaasi on aikansa tuote, rappioromanttinen, jos vähän rumasti sanotaan, ja kenties isommasta kirkosta tuotu, sillä se ei oikein istu paikoilleen.



Kiertelimme helteisellä hautausmaalla ja tutustuimme tarkemmin muutamaan hautaan. Hautausmaa on perustettu 1815. Siellä on myös maanalaisia katakombeja. Hautausmaatyöntekijä oli iskenyt rautakangen maahan ja kanki oli hulahtanut maan sisään katakombiin. Maan päällä on isompaa ja pienempää hautamuistomerkkiä, myös yksi karjalaistyylinen hirsinen grobu, mutta aika vähän meistä loppujen lopuksi jäljelle jää...


Joistakin muistetaan ainakin nimi. Kauppaneuvos Feodor Kiseleff (1772-1847) soittaa helsinkiläisille heti kelloja Senaatintorin reunalla sijaitsevan Kiseleffin talon takia. Alla on kuva Kiseleffien haudasta. Feodorin vierelle haudattu vaimo ei rististä päätellyn ollut ortodoksi.


Kiseleffiä vielä tutumpi nimi taitaa olla Nikolai Sinebrychoff (1789-1848), jonka haudan katkennut pylväs kuvaa maallisen elämän äkillistä päättymistä. Pohjoismaiden vanhimman panimon perustaja oli hän, Koffin oluen tietävät kaikki.


Kävimme myös Anna Vyrubovan (1884-1964) haudalla. Hän oli Venäjän viimeisen keisarinnan hovineiti, joka eli monivaiheisen ja erikoisen elämän. Hyllyssäni on hänen elämäkertansa, pitääkin lukea uudestaan. Sattumalta löysin myös erään kahdeksan vuotta sitten kuolleen tutun "kirkkomummon" haudan, jonka sijaintia en ollut tähän mennessä tiennyt. Yritin painaa sen mieleeni, mutta hautausmaat ovat eksyttäviä enkä yleensä osaa niillä suunnistaa.

Ainahan Lapinlahden hautausmaalla käydessä tulee mieleen, että jos nyt kuolla kupsahdan, tulee oma leposijani olemaan myös tuolla. Vähän ristiriitaiset fiilikset. Mitä lähempänä kirkkoa hautausmaalla ollaan, sitä rauhallisempaa siellä on, mutta aidan vieressä kulkee kunnon monikaistainen valtatie ja liikenteen melu on oikeasti raastava. Ja sinne reunaanhan ne uudet haudat taidetaan tehdä... Toivottavasti seurakunta saisi rakennettua kunnon aidan tien varteen melu- ja näkösuojaksi.

Elian päivään eli Iljan päivään, kuten Karjalassa sanotaan, on kansanperinteessä yhdistetty ukonilmat. ”Iljan ukkoset hyvän viljan kasvattaa ja Iljan salamat niihin hyvän terän tekevät”, ”mitä enemmän on Iljan ukkosia, sitä enemmän on syksyllä laareissa jyviä”, ”ukkoseton Iljan viikko purnut tyhjäksi jättää”. Täällä Helsingissä ei taideta tänään ukkosia saadakaan, mutta sadetta tuli aamulla ja tukala trooppinen kosteus valtasi nurkat.

20 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus, jälleen kerran. Siitä kiitos!
    Täällä sinun koti-kotinurkilla sataa, ukkostaa ja salamoi. Ei lopu leipä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit jutusta! Kuulinkin siskoltani ja isältäni, että siellä päin oli ukkonen ihan päällä. Raikastaisi ilmaa täälläkin, nyt nimittäin paistaa taas ilta-aurinko.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus. Tuolla hautausmaalla olisi kiva joskus käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa vierailla ehdottomasti. Laulaja Kirka on myös sinne haudattu ja moni muu oman aikansa "julkkis". Mutta hautausmaan tunnelma on parasta, liikennemelusta huolimatta.

      Poista
  3. Kiitos tästä virtuaalikierroksesta. :) Hautausmaat ovat kiehtovia paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ovat! Hietaniemen hautausmaan vanha puoli on yksi suosikeistani. Käyn aina kirjailija Aino Kallaksen haudalla, jos vain löydän sen.

      Poista
  4. Kiitos virtuaalikierroksesta! Ja Elianpäivän sanonnoista! Täällä Länsirintamalla on kärsitty kuivuudesta, tänään sataa pitkästä aikaa ja kunnolla. Ukkosia luvassa ensiyöksi. Rukousnauha (!!) kädessä levolle käyn. Että tulisi sopivasti pelloille vettä ja ettei salamat enää metsiä sytyttäisi palamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivomme ja rukoilemme, sopivasti lämpöä ja vettä! <3 Viikonloppuna ainakin tänne etelärannikolle on luvattu sateita. Katselin viime viikonloppuna miten kottaraiset kylpivät vesilammikoissa pitkän kuivan kauden jälkeen. Nyt ne lammikot ovat jo kuivuneet.

      Poista
  5. Kiitos kiinnostavasta postauksesta! Hautausmaissa ja vanhoissa hautakivissä on kyllä jotain tosi kiehtovaa ja kaunistakin. Erityisesti minua viehättää se, miten kauniisti vanhat kivet on valmistettu, ja se miten vanhoihin hautakiviin on yleensä kirjoitettu ko. henkilön ammattikin - ja niiden työnkuvien joukosta löytyy niin paljon sellaisia, joita nykyään ei paljon enää olekaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Vanhat hautaristit ja -kivet ovat kiehtovia. Lasten hautoja on aika paljon... monet kuolivat nuorina tauteihin. Sydäntäraastavaa aina löytää nuorena kuolleen hauta. Rippi-isälläni on tapana viedä pääsiäisen aikaan pieni suklaamuna lasten haudoille.

      Poista
  6. Olipa mukava ja aurinkoinen kierros kirkkomaalla. Teen tällä hetkellä kartoitusta ortodoksisista kulttuurihistoriallisesti merkittävistä kirkoista ja rukoushuoneista. Saisinko kopioida nuo ottamasi kuvat profeetta Elian kappelista omaan muistikansiooni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuuma kierros, myös, huh hellettä! Täytyy tunnustaa, että skippasin itse praasniekkajuhlan palveluksineen ihan vain helteen takia. En voinut kuvitellakaan meneväni sisään kirkkoon tungokseen. Rispektit papistolle paksuissa jumalanpalveluspuvuissaan! :0

      Toki saat kopioida kuvat! Harmittaa vain, että otin ne pikkupokkarilla ja varsinkin tuon kappelin sisäkuvan vähän kiireessä räpsäisten.

      Poista
  7. Vanhat hautausmaat kautta maailman ovat kiehtovia, kiinnostavia ja opettavaisiakin. On jo vuosia kulunut siitä, kun viimeksi kävin tuolla Helsingin ort. hautausmaalla - jos vielä joskus uudestaan... Kiitos kierroksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen menossa Viroon Tarttoon syksyllä, siellä on yksi tosi vanha ja mielenkiintoinen hautausmaa. Voisin käydä siellä taas ja tällä kertaa kameran kanssa.

      Poista
    2. Oi, tee niin, jos mahdollista! Olisi tosi mielenkiintoista.

      Poista
    3. Olen 2 viikkoa Tartossa, joten Tartosta tulee varmasti esiteltyä monia paikkoja. Harmittaa vain, kun näyttää siltä, että järkkärikamera ei millään mahdu matkatavaroihini. Pokkarilla ja kännykameralla mennään.

      Poista
  8. Kiitos taas mielenkiintoisesta matkaseurasta! Tässä sinun toimistossa on minun mieleiset matkat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Joo. :D Kohta taas mennään, kun keksin jonkun kivan kohteen.

      Poista

Kokeilen ainakin toistaiseksi kommenttien valvontaa Bloggerin ongelmien takia. Kiitos kommentistasi!