sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Virboi varboi

"Liiolii!" "Liioliitä näkee harvoin!" Iloisia huudahduksia kirkossa ennen jumalanpalveluksen alkua, halaamaan tulevia vanhoja tuttuja. Nolo totuus tosiaan on, että kirkossa minua näkee nykyään paljon harvemmin kuin ennen. Lisäksi olen "jakaantunut" kolmen eri kirkon tai kappelin välille, eikä vanhassa kotikirkossa tule enää usein käytyä. Nyt tuli kuitenkin sellainen ikävä vanhaa kotikirkkoani ja sen porukkaa kohtaan, että aion jatkossa taas käydä siellä useammin. Siitäkin huolimatta, että on matkustettava metrolla (ennen pääsi bussilla lähes oven eteen, nyt Tapiolan metroasemalla hilattava itsensä kolmissa rullaportaissa ylös ja sitten ulkona kivuttava käsittämättömät loputtoman pitkät rappuset, tosin hissikin löytyy) plus maksettava mennen tullen seutulippu. Mutta oli taas sen arvoista. Sain kirkosta kauniin virpovitsan, punaruusuisen.



Kotona olen odottanut virpojia, mutta vielä ainakaan ei ole yhtään käynyt. Yllätysmunia olisi kyllä monta korissa. Alaoven lukitus taitaa pitää virpojat tiessään. Ikkunasta olen nähnyt lapsia (ja kaksi aikuistakin) trullitamineissa kadulla. Meillä kirkolla opetataan lapsia, että virpomassa käydään juhlavaatteissa eikä noitana, mutta itse entisenä sivuainefolkloristina ja -uskontotieteilijänä suhtaudun tiedenaisen tyyneydellä läntisen ja itäisen perinteen sekoittumiseen. Itse pienenä kävin virpomassa noitana. Muistan, että yhdessä talossa meille ei annettu virpopalkkaa, vaan talon isäntä sanoi, että tulkaa sitten pääsiäisenä hakemaan palkka. Muistan miten hämmentyneitä me lapset olimme. Kyse oli vain siitä, niin kuin sen nyt aikuisena tajuan, että olimme soittaneet jonkun karjalaisen ovikelloa: karjalais-ortodoksisen perinteen mukaan virpopalkka annetaan pääsiäisenä, ei palmusunnuntaina. Mahtoi tämä karjalaismies olla yhtä hämmentynyt ja ehkä pettynytkin, kun emme pääsiäispäivänä menneet palkkaa hakemaan.

14 kommenttia:

  1. Ei ole käynyt meilläkään enää virpojia. Ja alaovi on tosiaan myös lukossa.
    Niin ne eri perinteet sekoittuvat yhdeksi uudeksi. Hyvää palmusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei taida olla omassa rapussa sen ikäisiä lapsia, että kävisivät vielä/enää virpomassa. Hyvää palmusunnuntaita!

      Poista
  2. Ei ole virpojia käynyt tänä vuonna.
    Ihanaa Palmusunnuntaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, näyttää ettei tule ainuttakaan. Viime vuonna kävi kyllä, joten varauduin tänä vuonna hyvin. Palmusunnuntain paistetta toivottelen!

      Poista
  3. Suvussani on ortodokseja ja he tekivät just tuollaisia ihania ruusuja virpomisvitsoihin. Hyvää pääsiäistä!☀️☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Nämä virpovitsaruusut opitaan tekemään usein esim. ruusutalkoissa kirkolla ennen palmusunnuntaita. Tai vanhemmat opettavat lapsilleen. Itse en osaa tehdä tuota mallia joka on kuvissa, varsinkaan noin pientä ja somaa, mutta yhden toisen kukkamallin olen aiemmin esitellyt täällä blogissakin.

      Poista
  4. Kaiholla muistelen, kun lapset oli pieniä ja kävivät virpoamassa. Nyt ei ole vuosiin käynyt enää kukaan virpoja. Harmi sinänsä, että perinteet häviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tänne ei tosiaan tullut sitten ketään virpomaan, en usko että enää näin myöhään tuleekaan. Jää suklaamunat sitten visiin itselle ja mahdollisille vieraille pääsiäiseksi.

      Poista
  5. Upeat ruusukoristeet. :) En tuollaisista tiennytkään! Ortodoksisuuteen olen niin vähän perehtynyt. Mutta tuo virpomavitsojen siunaaminen on minusta kaunis perinne. Kyllä sitä näyttää luterilaisissakin kirkoissa siellä täällä harjoitettavan, ainakin johonkin jumalanpalvelukseen täällä lähiseudulla kehotettiin tänään tuomaan pajunoksat mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä ruusuperinne on kiva, jokainen tekee vähän omalla tavallaan kukkaset oksiin. Tähän liittyy monenlaista hurskasta kansanperinnettä, jota en itse niin hyvin tunne. Mutta sen tiedän, ettei violetteja ruusuja yleensä tehdä, kun se on paaston väri. Punaisia taidetaan tehdä eniten, se on pääsiäisväri. :)

      Poista
  6. Oli varmaan ihanaa huomata olevansa niin odotettu kirkossakävijä:) Itsekin tulee kovin harvoin käytyä. Meillä teki lapset virpomavitsoja koulussa ja ortodoksipappi kävi ne siunaamassa. Kun länsirannikolla asuin, kuvittelin virpomaoksien olevan pelkkiä koristeita ilman mitään sen kummempaa merkitystä. Oikein hyvää pääsiäisaikaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Tosi mukava vastaanotto kirkossa. :) Kannustaa taas useammin menemään sinne. Hyvää hiljaista viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Iloinen vastaanotto on kyllä varmasti ollut vaivan arvoinen, ja ihan tietysti kirkonmenot itsessäänkin.

    Minulle virpomisperinne on vieras. Tai siis toki olen aina ollut tietoinen siitä, mutta meillä päin virpoivat lapsuudessani vain harvat. Se on kyllä aika mielenkiintoinen perinne tänä päivänä, kun siinä sekoittuvat niin vahvasti erilaiset perinteet ja ajatukset. Harva varmaan edes tajuaa, miksi pukeutuvat noidiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä perinteissä on kyllä tosi paljon alueellista vaihtelua. Minulle on taas esim. pääsiäiskokot uppo-outoja. Käsittääkseni niitä kyllä poltetaan Helsingissäkin Seurasaaren museoalueella.

      Poista