tiistai 12. joulukuuta 2017

Lottapuvun huolto ja muita tosi vanhoja vaatteita

Äidin komeroista löytyi mielenkiintoisia vaatteita, joiden olemassaolosta kyllä tiesin, mutta nyt näin ne omin silmin. Äidin äidin eli mummani vanha lottapuku oli hurjassa kunnossa, ihan ryppyinen ja komerolta löyhkäävä. Pesin harmaan mekon varovasti ja silittelin minkä taisin. Ryppyiseksi jäi kyllä edelleen, mutta nyt se on vähän siistimpi sentään. Puku ei ole täydellinen; siitä puuttuu mm. kalvosimet ja lottamerkit. Hameen värinen kangasvyö on olemassa, mutta ei näy kuvassa. Puvussa on pieniä reikiä ja nappeja puuttuu, mutta en lähde pukua korjailemaan – saa olla sellainen kuin se nyt on. Lottapuvun käytöstä on suositukset, puvun käyttö vaatii tarkkaa harkintaa. Itse pussitan nyt puhtaan puvun ja varustan sen tietolappusella, johon laitan infoa jälkipolville (lähinnä siskon lapsille) puvun käyttäjästä ja tarkoituksesta.


Lottapuvun vasemmassa hihassa on violetti jaostonauha. Google vei minut blogitoveri Hurmioituneen blogiin, josta selvisi, että violetti nauha on tarkoittanut jatkosodan aikaan toimisto- ja viestijaostoa. Mumma oli ammatiltaan kansakoulunopettaja ja oli taitava kirjoittamaan. Kyseisessä jaostossa hän varmasti pystyi hyödyntämään kykyjään.


Sitten mennään äitilinjaa taaksepäin. Mumman äidin eli äitini äidin äidin Olgan aluspaita on ehkä 1900-luvun alkuvuosilta. Joka tapauksessa varmasti vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Olga syntyi vuonna 1884 Kivennavalla, Karjalan kannaksella.


Aluspaidassa on sievä nimikointi OK ristipistoilla ja hienot rypytykset miehustassa.


Nämä Amalian (s. 1882) alushousut ovat legendaariset meidän perheessä. Amalia oli Olgan isosisko. Varmasti nämäkin sieltä vuosisadan vaihteesta. Huomatkaa kauniit leveät virkatut pitsit pumpulipöksyjen lahkeensuissa! Amalia työskenteli kunnankätilönä.


Housut on nimikoitu AP, joten jälkipolville selviää niiden oikea omistaja.


Näiden vaatteiden lisäksi komerosta löytyi myös pitkä valkoinen yöpaita, jossa ei ollut nimikointia, mutta uskoisin senkin kuuluneen joko Olgalle tai Amalialle. Pesin kaikki vaatteet nyrkkipyykissä ja sitten silitin. Siinä tunsi kyllä yhteenkuuluvuutta näiden aika kauan sitten eläneiden sukulaisnaisten ja esiäitien kanssa. Montakohan kertaa mummani, Olga ja Amalia ovatkaan näitä vaatteita kuuranneet ja silittäneet, ja minkälaisissa oloissa, millaisilla välineillä?

22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Onneksi äiti talletti ne! Ja äidin äiti ennen häntä.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, että nämä on kyllä aikamoisia aarteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin motto oli "mitään ei saa heittää pois (sitä voi vielä tarvita)". Se on minusta vähän hämmenentävä ajatus, mutta nyt oli onni, että nämä vaatteet oli talletettu.

      Poista
  3. Ompa vanhoja vaatteita tallella! Noissa sitä on jo historiaa.

    VastaaPoista
  4. Oi, mitä aarteita! Hienon työn olet tehnyt, kun olet huoltanut ne tulevillekin polville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli kiva huoltaa näitä, vaikka yleensä käsipyykki ja silittäminen ei olekaan niitä lempikotitöitäni. :)

      Poista
  5. Mistähän naiset ennen saivat lisää aikaa päiväänsä? Kun miettii töiden määrää, koneiden vähyyttä ja sitä, että paljon tehtiin itse, ei voi kuin ihmetellä
    Nuo alusvaatteet ovat hienoja. Ja mikä vaiva niiden tekemisessä on nähty.

    Jos pitäisi alkaa värkkään pitsipöksyjä ja kirjailtuja paitoja, kulkisin kyllä persus vilkkuen. Mistä aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Ruokakin tehtiin hyvin pitkälle itse, ihan alkuraaka-aineista lähtien, plus kaikki muut kotityöt päälle. Ilmeisesti varsinaista vapaa-aikaa oli niukasti, tai "vapaa-aikana" seurusteltiin ja samalla tehtiin käsitöitä, virkattiin noita pitsejä pöksynsuihin.

      Poista
  6. Vanhat vaatteet ovat kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan! Onni, että nämä on nimikoitu, niin yhdistyvät henkilöihin, joista on olemassa joitakin tietoja ja valokuviakin.

      Poista
  7. Ihania vaatteita, kestävät ikuisuuden hyvinä. Upeaa, että ovat tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lottapuku oli tosi likainen ennen pesua, ja jonkin verran kangas haurastunuttakin, mutta alusvaatteiden puuvilla on hurjan vahvaa, ei uskoisi niin vanhaksi kuin mitä se on.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Ihan totta, meiltä löytyi myös mm. isän isän saamia ikivanhoja kirjeitä, ennen kansalaissodan aikaa! :o

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinullekin ihanaa joulua!

      Poista
  10. Ihan uskomattoman hienoa että nuo vaatekappaleet ovat säilyneet. Lottamuseossa kävi tosiaan ilmi eri jaostot mutta myös se, että lottapuvun säilyminen ei ole mitenkään tavallista. Upeat aarteet tuleville sukupolville! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan! Onni tässä tapauksessa, että äiti säilöi suunnilleen kaiken mahdollisen... Löytyi myös muutama äidin ja äidin äidin vanha mekko 60-luvulta, kotimaista tuotantoa, aika vinkeitä!

      Poista

Kokeilen ainakin toistaiseksi kommenttien valvontaa Bloggerin ongelmien takia. Kiitos kommentistasi!