perjantai 27. lokakuuta 2017

Sienimetsässä ja vapaaehtoistöissä

Mihin päivät rientävät? Tästä metsäretkestä on kulunut kohta jo kaksi viikkoa. Entisten työkavereiden kanssa mentiin Porvoon metsiin poimimaan suppilovahveroita. Oli pilvinen, viileä päivä, joka kirkastui iltaa kohti. Metsä oli tuttu edellisestä retkeltämme, ihana tuoksuva kuusikkoinen rinne, jonka alla virtaa soliseva puro. Kaverit keskittyivät suppisten poimimiseen, minä taas kuvaamiseen, sillä en välitä oikeastaan muista sienistä kuin kantarelleista. Suppilovahveroita oli aivan hurjasti, piti oikein varoa, ettei olisi tallonut niiden päälle. Valitettavasti hurjasti oli myös hirvikärpäsiä! Vielä pari päivää retken jälkeen niitä tipahteli takkini uumenista, onneksi silloin jo elottomina. Kyllä osaavatkin olla ällöttäviä otuksia.




Metsäretkemme mukavaksi päätökseksi menimme lähellä olevalle laavulle, jossa teimme tulet ja söimme makkaraa (minäkin, kasvissyöjä!) ja joimme kahvia (minäkin, teenjuoja!). Suunnittelimme jo samalla porukalla retkeä jouluiseen Porvooseen ostoksille ja kahviloihin loppuvuodesta. Porvoo on ihana ja tunnelmallinen kaupunki joulun aikaan.


Olen miettinyt pitkään mikä olisi omin tapani toimia seurakunnassa. Keskeisintä pitäisi olla jumalanpalveluksissa käyminen, mutta mitä muuta? Pääsin kokeilemaan vapaaehtoistyötä seurakuntamme kehitysvammaisten kerhossa. Myllypuron kappelilla kokoontuvaan kerhoon tuli ehkä kymmenkunta kerholaista sekä "vierailevaa tähteä". Aluksi toimitettiin lyhyt rukouspalvelus. Pappi esitteli kappelin ikoneita ja suitsutusta. Tuohus kiersi kädestä käteen, jokainen sai nuuhkia mehiläisvahan hunajantuoksua. Sitten siirryttiin vapaaehtoisten valmistamaan kahvipöytään. Tarjoilujen jälkeen oli ohjelmassa korttiaskartelua, jossa auttelin. Sovin jo diakonian kanssa, että voin jatkossakin osallistua kerhon ohjaukseen vapaaehtoisena, jos tarvitaan. Tuntui kyllä mielekkäältä puuhalta.

Syklaamista vielä sananen. Jos joku veikkasi kukan eliniäksi neljää päivää, niin täältä tulee palkinnoksi kottikärryllinen mainetta ja kunniaa. En olisi itsekään uskonut, että onnistun tappamaan syklaamin niin nopeasti. Ilmeisesti sisäkasviksi siitä ei ole, vaan se menestyy parhaiten esimerkiksi viileällä verannalla. Kukat nuupahtivat neljässä päivässä, nyt kellastuvat jo lehdetkin. Kilpipiilea sen sijaan voi oikein hyvin. En ole ehkä ihan toivoton viherpeukalo.

6 kommenttia:

  1. Minäkin niin inhoan hirvikärpäsiä ja siksi en mielelläni mene metsään juuri silloin, kun esiintymät ovat pahimmat. Nyt ne taitavat jo taintua, kun on ollut pakkasöitä. Suppikset ovat herkkuani, samoin myös kanttarellit.
    Oma vapaaehtoisuuteni seurakunnassa on vaihdellut vuosien kuluessa. Poikieni ollessa pieniä pidin pyhäkoulua lähes kymmenen vuotta, sittemmin olen laulanut erilaisissa kuoroissa (sitäkin toistakymmentä vuotta), osallistunut myyjäisiin, hartauskirjoittaja ja tällä hetkellä tiedotustoimikunnan jäsen. Silloin tällöin saan kutsun ehtoollisavustajaksi ja tekstien lukijaksi kirkossa. Seurakunnan jokaista jäsentä tarvitaan erilaisiin tehtäviin, mutta ehkä liian vähän meitä maallikkoja huomataan kutsua toimintaan mukaan. Tietty itsekin voisi ilmaista halunsa vapaaehtoistyöhön.
    Siunausta viikonloppuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin ollut monipuolisia vapaaehtoistehtäviä. Meillä oli pienet vapaaehtoistoiminnan esittelymessut seurakunnassa, sieltä jäi kyllä yhtä ja toista mieleen. Sen unohdin, että olenhan toiminut vapaaehtoisena ortodoksisessa lähetysjärjestössä Filantropiassa Maailma kylässä -festareilla. Lähetystyö on ollut sydäntä lähellä, varsinkin lapsena. Kun liityin kirkkoon, aloitin vapaaehtoistoiminnan keittiöstä. :) Tiskasin kirkkokahvien jälkeen. Sillä tavoin tutustuin ihmisiin. Siunattua viikonloppua, nyt jo seuraavaa! (Olen nolon hidas vastaamaan kommentteihin.)

      Poista
  2. Varmasti aivan ihanaa niille ihmisille joille vapaaehtoistyötä teet! Nyt kun kovasti puhutaan katsomuskasvatuksesta niin kirkkoon voisi tuoda esim musiikkiesityksiä joihin voisi kaikki osallistua. Mukavaa viikonloppua!🌼🌼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, ja hyvä idea nuo musiikkiesitykset. Kotisaaren luterilaisessa srk:ssa on itsenäisyyspäivä'n aattona pihalla nuotio ja grillausta, se kuulostaa tosi kivalta. Ehkä menen mukaan, vaikken kuulu siihen seurakuntaan. Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  3. Kauniin sienikuvan olet napannut!
    Metsäretki kiva, mutta hirvikärpäset kauhistus.
    Vapaaehtoistyösi vaikuttaa mukavalta.
    Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! Unohdin kirjoittaa, että metsäkävely pehmeillä ja upottavilla mättäillä oli kunnon reisilihastreeniä. Varsinkin tuon sienikuvan vuoksi kyykistelin oikein urakalla. Seuraavana päivänä tunsi jaloissa, että oli liikkunut. Kivaa viikonloppua, lämmintä säätä lupailevat!

      Poista

Kokeilen ainakin toistaiseksi kommenttien valvontaa Bloggerin ongelmien takia. Kiitos kommentistasi!