tiistai 19. syyskuuta 2017

Miltä syyskuu näyttää?

Entä miltä se tuoksuu, kuulostaa? Ainakin se maistuu kirpeiltä pihlajanmarjoilta. Niitä on nyt paljon. Tuoksuu mätänevältä rannalta, märältä maalta ja välillä yllättäen ruusuilta. Kuulostaa aika hiljaiselta, sateelta ja variksilta. Olen tehnyt joitakin kuvausretkiä pienen tauon jälkeen. Ruska tulee Helsinkiin vasta lokakuussa, mutta heinikossa ja vähän puissakin, ainakin koivuissa, on jo syksyn sävyjä. Alla olevassa kuvassa näkyvä kelo ja kuihtuneet maitohorsmat ovat tästä läheltä kirkonmäeltä. Sää muuttui nopeasti pilviseksi ja alkoi rankkasade, kun ehdin kotiin.


Kesän viimeisiä perhosia. Neitoperhonen oli jo vähän kohmeinen, joten sain kuvata sitä hyvän tovin. Se kohtasi kimalaisen pietaryrtin kukinnossa. Keskityin kuvaamiseen intensiivisesti (perhoset tekevät sen aina), pyyhin valuvaa nokkaa huoletta hihaan ja jatkoin räpsimistä. Ohikulkija kommentoi vähän edempää: "Täällä olis joku jännä rantakaali, ota siitä kuva."


Sunnuntairetki saaren eteläkärkeen. Oli melkein tyyntä. Joutsenia näkyy kuvassakin pieninä pisteinä, minun vaatimattomalla kuvauskalustolla niitä ei saa ikuistettua. Vesi oli korkealla. Olisin mielinyt Sisä-Hattuun, jossa kävin vuosi sitten, mutta ilman pitkävartisia kumi- tai ehkä jopa kahluusaappaita sinne ei ole nyt mitään asiaa.


Lätäkkö jos toinenkin katkaisi polun. Oli lämpimämpi päivä, perhosia enemmänkin liikkeellä, ainakin kaaliperhosia ja yksi amiraali, mutta en saanut niistä kuvaa.


Eilen kuvausretki jäi lyhyeksi. Aina ei tarvitse mennä omaa pihaa edemmäs sieneen... Tosin näitä kärpässieniä en toki poiminut, ihailin ja kuvailin vaan, ennen kuin huoltoyhtiö ajaa niiden yli ruohonleikkurilla.


Tulevat kirjastonäyttelyt pitävät minut jos ei kiireisenä niin ainakin osa-aikaisesti työllistettynä. Villa-allergiaan taipuvaiset käpälät ovat toistaiseksi kestäneet märkähuovutuksen ihan hyvin. Pitää vaan pestä ja rasvata kädet aina työskentelyn jälkeen. Olen opetellut uusia kirjontapistoja, joita olen sitten pistellyt huovutettuihin kiviin. Uusin oppimani pisto on ranskalainen solmupisto. Sillä saa luotua mukavasti struktuuria. Laitan kuvia kivistä tänne lähempänä ensimmäistä näyttelyä.

Joskus kauan sitten aloitetulle elämäntaparemontille kuuluu hyvää. Olen käynyt lenkkeilemässä ja onnistunut pudottamaan painoa noin 17 kg ja vyötäröltäkin on lähtenyt 22 cm. Hitaassa tahdissa toki. Kävin tänään labrassa ja nyt jännään tuloksia: onko esimerkiksi kolesterolin laskusuunta pysynyt. Sydänterveys ennen kaikkea, ulkonäköseikat ovat toissijaisia.

18 kommenttia:

  1. Huippukuvia! Jos olen kade kuvista, niin vielä enemmän kilojen pudotuksesta.
    Mulla ei onnistu millään. Hyvä Sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! Minullakaan ei meinannut aluksi paino pudota eikä varsinkaan epäterveelliset vyötärösentit haihtua, mutta jotain tapahtui ja hyvin hitaasti edeten tavoite saavutettiin. No, ainakin vaihdoin jättisipsi- ja -karkkipussit pienempiin.

      Poista
  2. Kiva kuvausreissu, ainakin näin lukijan ja katsojan näkökulmasta, kun ei tarvi palella eikä kastua sateesta:) Mukava nähdä niitä huovutettuja kiviäkin sitten, kun voit laittaa niitä kuvia. Mutta sinähän olet pudottanut rutkasti kiloja! Se on tosi hyin, sillä minun mielestäni pienikin pudotus on kovin vaikeaa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi ehdin ennen sadetta kotiin sillä pelkään kameran kastumista ihan hulluna. Vaikka sateellakin voisi saada hienoja kuvia. Märkää kyllä oli, ja kyykistellessä kameran kanssa pusikoissa onnistuin likaamaan takkini helman.

      Poista
  3. Very very nice post to read!!! And your images are just amazing!!! Thanks for sharing.
    Henry

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia. Varsinkin nuo kivet on ihanan raikas. Mukava kuulla että elämäntaparemontti on onnistunut. Juuri pohdin mitä sinulle mahtaa kuulua. Jään odottelemaan kuvia kivistä :)

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! On pitänyt kirjoitella tänne kuulumisia jo aiemmin, mutta olen (taas) ollut vähän epävarma blogin suhteen. Että mitä tänne oikeasti haluan kirjoittaa. Ideatkin välillä vähän hukassa. No kai se tästä taas lähtee, ja kirjoitusinto palailee.

      Poista
  5. Hitaasti hyvä tulee. Onnittelut painon pudotuksesta. Minä pudotin 22 kg ja TOOOOSI HITAASTI. Nyt ei ole ollut samanlaista heiluriliiketä kuin aikaisemmin ja paino on pysynyt hallinnassa.
    Oletpa ottanut aivan huikean ihanat kuvat. Syksy on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep, noin olen käsittänyt, että nimenomaan hidas muutos on pysyvämpi kuin nopea, joka voi johtaa jojoiluun.

      Poista
  6. No voi vitsit...hieno painonpudotus. Kyllä munkin pitäisi saada AINAKIN 10 kiloa pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltilla vaan, vähän kerrallaan... ^____^

      Poista
  7. Kaunista luontoa! Onnittelut myös elämäntaparemontista! Itsekin olen taas joogakurssilla, joka tekee istumatyöläisen selälle hyvää. Ja saa ajatukset nollattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Liikunta kyllä tekee yllättävän hyvää, tulee tukkoinen olo, jos röhnöttää sisällä tai liikkumatta koko päivän. Elämäntaparemontistani olen muuten tyytyväinen, mutta sain nyt labratulokseni eikä ne kolesteroliarvot olleet ihan niin hyvät kuin olisin toivonut. Kokonais-kol oli jopa noussut. :/ Lääkäriaika lokakuussa, pitää jutella näistä. Vähän tuli blaah-olo, kun kaikkensa on yrittänyt (melkein) ja arvot vaan ei parane.

      Poista
  8. Voi vitsiläinen miten päheet kärpässienet oot saanu kuvaan taltioitua!

    -Ruut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :D Kuten arvelinkin, huoltomies ehti jo ajaa niiden yli ruohonleikkurilla.

      Poista