lauantai 30. syyskuuta 2017

Haluaisin oppia vielä...

...soittamaan kannelta. Kansallissoittimessa on vaan niin lumoava ääni. Ja se on myös kauniin näköinen soitin! Luulisin, että kannelta voisi soitella täällä huonosti äänieristetyssä kerrostaloasunnossakin ilman, että naapurit hermostuisivat. Alttonokkahuilua en ole soittanut sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodista omilleni. Melkein ostin savisen okariinon kesällä. Sellossa on myös kaunis ääni, tumma ja puhutteleva. Onnellisia ne, jotka osaavat soittaa jotain soitinta!

...lisää kieliä. Ja mieluusti sukukieliä, jopa kuolleita tai kuolemassa olevia, erikoisia, läheisiä, kiehtovia. Pienet kielet ovat aina kiinnostaneet minua enemmän kuin isot maailmankielet. Viroa haluaisin oppia niin täydellisesti kuin mahdollista. Vatjan lukemistoa (kuva alla) tavaan huvikseni. Pohjoissaamea opiskelen myös ominpäin. (Etenee kuin etana.) Harmi, että Gulahalan-sivusto on lopettanut netissä, sieltä pystyi kuuntelemaan näppärästi sanojen oikean ääntämyksen. Nyt olen pelkän saamen oppikirjan varassa. Kuuntelen ja luen YLE Sápmia myös.



...kalligrafiaa. Olen ajatellut mennä joskus kansalaisopiston tekstauskurssille. Olisi kivaa osata kirjoittaa kaunista käsialaa. Oma käsialani on ihan kohtuusiisti, mutta nykyisin käsin kirjoittamaan tottumattomana räpylä väsyy nopeasti ja käsiala muuttuu rumaksi ja epäselväksi. Kortteja ja muita olisi hauskaa ja hyödyllistäkin oppia tekstaamaan eri fonteilla käyttäen musteita tai kalligrafiakyniä.

...kirjansidontaa. Osaan periaatteessa sitoa kirjasen pitkäpistosidoksella. Ainakin joskus olen osannut, kaksi sidottua kirjaa ja kaksi aiheeseen liittyvää lyhytkurssia on takana. Itse sidottu muistikirja on kyllä jotain niin hienoa, varsinkin, jos kirjaan laittaa vaikka itse marmoroidusta paperista kannet. Oi!

...neulomaan. Totuushan on, että virkattu pinta ei ole yhtä sileää, kaunista eikä monikäyttöistä kuin neulottu. Virkkaus syö myös lankaa neulontaa enemmän. Olisi ihana osata tehdä sukkia ja lapasia. Koulukässästä jäi sellaiset traumat, etten ole muistaakseni edes yrittänyt enää neuloa. Tuntuu, että neulonnassa on "liikaa liikkuvia osia" eli putoilevia puikkoja ja silmukoita. Tämä taito jäänee haaveeksi, sillä olen ehkä liian laiska haastamaan itseäni puikkojen pariin. Koukku pysyy kädessä kyllä.

Toki tarpeellisia ja kehitettäviä taitoja olisi muitakin, aina talouden- ja mielenhallinnasta parempiin kasviskokkaustaitoihin. Aikaa on, joten jos vain halua ja motivaatioita riittäisi, niin periaatteessa kaikki yllä luetellut taidot olisivat varmasti otettavissa haltuun. Vaatii pientä heittäytymistä poiketa totutusta ja kokeilla jotain uutta. Tänään aamulla olin Paints and Friends -kollektiivin kuvataidetyöpajassa. Vaikka taiteilut sinänsä eivät ole minulle vieraita, uusien tekniikoiden kokeilu oli kivaa ja vähän jännittävääkin. Tehtiin mm. rentoja sokkomuotokuvia, ja yllättäen tykästyin hiilipiirtämiseen, joka kouluaikoina tuntui lähinnä tylsältä sottaamiselta. Hiileen en olisi siis tarttunut ilman työpajaa, mutta opittua tekniikkaa ajattelin kokeilla uudelleen täällä kotonakin.

Olisi kiva kuulla mitä taitoja sinä haluaisit oppia. Kirjoita vaikka kommentteihin! 

18 kommenttia:

  1. Haluaisin oppia neulomaan kunnolla sukkia! Muutamat sukat olen kyllä elämässäni neulonut, mutta aina vaan työläämmältä tuntuu aloittaa kun pitäisi seurata visusti ohjetta... Miks pitää olla kantapää ... :) Piirtää haluaisin myös paremmin ja englantia osata enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukan neulominen olisi kyllä niin hyödyllinen taito. Se kantapää mokoma juuri! Minulla on äidin neulomia sukkia vielä, jotain olen ostanut myös Huuto.netistä. Mutta olisi mahtavaa osata itse neuloa sukkia, käyttövaatteita. Englannin taitoa pitäisi minunkin petrata. Osaan lukea aika hyvin, mutta puhuminen ja kuullunymmärtäminen on haastavaa.

      Poista
  2. Pitääkin ruveta miettimään tätä aihetta. Mutta näistä sun jutuista, olivat nuo opiskelemasi kielet varsinkin jänniä valintoja. Mukava postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit postauksesta! Joo, vähän mietin itsekin, miksi pitää niin outoja kieliä kohtaan tuntea kiinnostusta. :D Mutta ne ovat kauniita, ja minun mielestäni pieniä kieliä kannattaa suojella ihan niin kuin harvinaisia eläimiä ja kasvejakin.

      Poista
  3. Vatja vaikuttaa kuvan perusteella tosi mielenkiintoiselta ja jotenkin suloiselta. Vähän kuin viroa, muttei kuitenkaan. Jotain vanhahtavaa suomea, ja samalla jotain, mistä ei ymmärrä mitään. Puhutaanko vatjaa vielä jossain? Oon joskus lukenut netistä suomalaisugrilaisista kielistä. Harmi, kun monet katoavat ja puhujat kuolevat pois. Sääli. Viroa haluaisin oppia, muttei ole oikein aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatja on tosiaan hyvin lähellä viroa. Vatjan puhujat ovat hyvin iäkkäitä, heitä on eri arvioiden mukaan joitakin kymmeniä, ehkä satoja korkeintaan. Kieltä on vasta alettu siirtämään myös nuoremmalle vatjalaispolvelle, jonka äidinkieli on yleensä venäjä. Esimerkiksi tuo lukukirja julkaistiin vastikään kielen elyttämiseksi.

      Poista
  4. Kiva postaus!Mä haluaisin oppia niin paljon kaikkea vielä..jos olisi mahdollista lähtisin vielä yliopistoon lukemaan psykologiaa,teologiaa tai uskontotiedettä...puutarhanhoitoa olisi kiva opiskella myös kauneusalaa ja vironkielikin olisi hauska juttu opiskella...ja jos näköni olisi parempi haluaisin opiskella taitoluistelutuomariksi..ettäs näin..Kivaa sunnuntaita💚💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, taitoluistelutuomarointi kuulostaisi hienolta! Opiskelin uskontotiedettä aikoinaan sivuaineen verran, se oli kyllä mielenkiintoista. Avoimessa yo:ssa luin vähän myös ortodoksista teologiaa, mutta opiskelu oli niin yksinäistä ja itsenäistä, että se jäi kesken ihan alkuunsa.

      Poista
  5. Voi hitsit...olis kiva osata soittaa jotain instrumenttia tai vaikkapa tehdä käsitöitä...kumpaakaan en osaa. Joskus olen yrittänyt opetella, mutta kun ei niin ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Soittotaito olisi niin hieno juttu. Lapsena jos olisi aloittanut, nin varmaan olisi oppinut perusteet helpommin kuin nyt keski-iässä. :o

      Poista
  6. Hienoja toiveita, noh haluaisin osata laulaa ja puhua erinomaista ranskaa ja olla hyvä kokki, ehkä oppia kutomaan anelmaisiakin ja paljon muitakin toiveita saattaapi olla. Kivaa lokakuun alkua Liiolii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, anelmaisten tekotaito olisi täälläkin toivottu! Just katselin Huuto.netissä pitkävartsisia sukkia, mölliä kun pitää ostaa kun ei itse osaa tehdä. Kivaa lokakuuta sadesäistä huolimatta!

      Poista
  7. Minä haluaisin oppia laulamaan paremmin. Kävin hetken laulutunneilla, mutta sitten elämään ei enää mahtunut. Ehkä joskus. Tästä sinun listastasi tuli mieleen, että haluaisin ylläpitää joskus oppimiani kieliä ja soittotaitoa. Nyt nekin jäävät muun jalkoihin. Nyt on muiden asioiden aika, mutta toivoisin, etteivät kokonaan rapistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, laulutaito olisi kiva. Sen verran jos osaisi laulaa, että pääsisi kuoroon mukaan. Mun ääniala on altto, mutta en osaa laulaa kuin stemmaa, eli varmaan aika tavallinen tarina. Kerran yritin srk:n kuoroon mukaan, mutta kanttori jotenkin vihjaisi, että taipumukseni ovat muualla, haha. :D

      Poista
  8. Haluaisin oppia espanjaa enemmän ja paremmin. Monta kertaa alkeet käyty läpi. Ja taas...
    Myös uusien temmpuilevalle vatsalleni sopivien ruokien laittotaito olisi tervetullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. FODMAP-ruokiako? Itse joskus vähän toteutin sitä diettiä, kun vatsa oikutteli, nyt se on jäänyt, kun oireita ei ole tai on vähemmän. Miten noissa kielissä onkin, että jää jyystämään sitä alkeistasoa? Sama juttu esim. tuon saamen kanssa, ikinä en tule pääsemään puusta pitkälle, varsinkaan jos en mene kurssille. Omaopiskeluna en pääse alkeista eteenpäin, luulisin.

      Poista
  9. Minäkin haluaisin opetella soittamaan kannelta! Itse asiassa olen jo ostanutkin käytetyn kanteleen kirpparilta, soittotaito vaan puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kirppislöytö! Itse en löydä "ikinä" "mitään". :D Kannel pitäisi osata myös virittää, ja sitten vielä soittaa. Joissakin päiväkodeissa ja kouluissa kannel on kuulemma syrjäyttänyt jo nokkahuilun ensisoittimena. Kanteleessa ainakin on lempeämpi ääni kuin nokkiksessa.

      Poista