lauantai 3. kesäkuuta 2017

Olohuone venyy moneen

Työpöytäni on olkkarissa, pohjoisikkunan äärellä. Mukava epäsuora valo satunnaisia taiteiluja varten. Olen kuullut, että ateljeen ikkunan pitäisi antaa pohjoiseen, onkohan totta? Koska kirjoitan nykyään läppärillä, en ole enää sidottu työpöydän ääreen. Nytkin kirjoitan tätä keittiössä. Olohuoneessa ovat kuitenkin kaikki kirjat, joita tarvitsen käännöstöissäni, joita teen harvakseltaan, mutta teen kuitenkin. Tosin kaikki tärkeimmät käyttämäni sanakirjat löytyvät verkostakin, niitä on myös nopeampi käyttää kuin perinteisiä hakuteoksia.


Sitten on se varsinainen olohuoneen oleskelupuoli. Ensimmäistä kertaa ruudullisesta sohvanromusta luopumisen jälkeen on alkanut tuntua, että tuo olohuoneen kruunu, tällä kertaa hillityn yksivärisenä, olisi sittenkin jossain vaiheessa ihan kiva. Sohvan paikan valtasi kaksi kirjahyllynrimpulaa, jotka sohvan tieltä pitäsi siirtää kahden matalan kirjahyllynrimpulan tilalle... ja pikkuhyllyt kirjoineen ja taulut hyllyjen yläpuolelta... niin mihin? On vielä viides kirjahylly, runokirjahylly, ja oikeastaan löytyy kuudeskin pikkuhylly luontokirjoineen. Joku kutsuisi tätä jo ongelmaksi, mutta onneksi tuttavapiirissä on koteja, joissa kirjoja on vieläkin enemmän. Tarvitsen kirjoja. Varsinkin niitä runokirjoja.


Tämä ison paperirullan hylsyyn tehty rumpu jaksaa ilahduttaa minua aina vaan, vaikka soitan sitä hyvin harvoin ja silloinkin ihan hiljaa. Tein sen entisessä elämässäni kurssilla, jonka nimi oli "Rummun valmistus ja soitto asiakastyössä". Painettiin ja kuvioitiin kangasta rummun koristeeksi ja viritettiin poronnahka kalvoksi, mikä oli jännin vaihe koko hommassa.


Tiibetiläinen soiva kulho on ollut olohuoneen ikkunalaudalla vuosikaudet. Jännittävä esine. Ja Runotalon Sarin kortteja, kaksi pakkaa yhdessä, toinen vanha ja jo tuotannosta poistunut Tahdon Afrikka -korttipakka. Aivan ihania. Olen aikamoinen korttihullu, minulla on useampi pakka kaikenlaisia inspiraatiokortteja. 


Kolmas erillinen piste olohuoneessa on ikoniseinä. Sen alla on vielä pöytä, jossa on mm. Raamattu ja rukouskirjat. Eli olohuoneeni on työhuoneeni, oleskelutila ja hiljentymispaikka. Harmonista kokonaisuutta en ole saanut tähän monitoimitilaan oikein luotua, mutta vähän kerrassaan. Maton uusin juuri, liian pieni ja repeillyt bukleematto lähtee kaatikselle... tai koska se roskalava meni jo pois, niin luultavasti ullakolle odottamaan seuraavia pihatalkoita jätelavoineen. Uusi matto on turkkilainen kevytmatto, kerrankin reilun kokoinen, 2x3 metriä.


Laiska töitään luettelee, mutta pesinpä ikkunat tänään. Rasti seinään, oli muuten kurjaa puuhaa. Ennen tykkäsin ikkunanpesusta, koska siinä näkee heti työn jäljen. Ikkunaremontin jälkeen meillä ei kuitenkaan enää ole avauskahvoja kiinteänä joka ikkunassa, vaan sellainen juukelin irtokahva, joka pitää ujuttaa sinne koloseen ja sitten arpoa mihin suuntaan vääntää, jotta ikkuna aukeaa. Tunnustetaan tässä, että pesin vain uloimmat ikkunaruudut, vaikka samalla avaamisen vaivalla olisi ehkä kannattanut pestä kaikki. Nämä uudet akkunat ovat kyllä niin tiiviit, että pölyä ei juuri edes pääse ikkunan väleihin. Entiset 50-luvun ikkunat aukesivat joskus itsestään kovalla tuulella.

12 kommenttia:

  1. Ateljeen ikkunat tulisi todellakin olla pohjoiseen, koska siellä on koko ajan tasainen valo taiteen tekemiseen. Kaunis koti sinulla on (ihana ikoniseinä!). Pieneenkin tilaan saa näppärästi mahdutettua vaikka mitä, kun on ideoita ja luovuutta. Minulla ikkunat vielä pesemättä...se on vaivalloista. Meilläkin ne pitää nimittäin avata niillä irtokahvalla. Aurinkoista lauantaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, muistin siis oikein pohjoisikkuna-asian. Kiitoksia kehuista, omaan silmään koti on aikamoinen tilkkutäkki sitä sun tätä, kun en ole ikinä miettinyt sisutusta kokonaisuutena. Mutta viihdyn kyllä, nykyään jopa makuuhuoneessa verho/mattomuutosten jälkeen.

      Poista
  2. Olohuoneesi näyttää tosiaan venyneen moneen tarkoitukseen. Sohva tulee joskus, jos on tullakseen. Kirjoja on helpompi siirtää ja vaihtaa hyllyjen paikkaa. Sohva on ihana, mutta vie tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, että sohva vie tilaa. Ja tulee jos on tulee, nyt riittää nojatuoli. Tykkään myös istua lattiatasossa, joten jonkinlainen rahi tai istuintyyny voisi olla kiva.

      Poista
  3. Tykkään kyllä tuosta tunnelmasta joka huoneissasi vallitsee:) Mukavan valoisaa ja väljän tuntuistakin. Meilläkin "olkkari" on oikea monitoimihuone. Tuntuu oikeastaan liian hienolta nimittää sitä edes olohuoneeksi. Siellä tehdään, nukutaan, leikitään, oleillaan... Hiljentymisen paikkani on tässä keittiön pöydän ääressä, aamun hiljaisuudessa, toisten nukkuessa. Hyvää sunnuntaita sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olohuone on kyllä aika iso, sinne mahtuu siksi monta eri "puuhapistettä". Vähän liikaakin tilaa yhdelle tässä asunnossa, mutta olen jo tainnut tottua tähän. Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  4. Ihanan vihtyisää:) Nuo ikkunalaudat kerrassaan hurmaavia. Uudet kerrostalot ei mitään vanhojen rinnalla. Kaunis ja seesteinen tuo ikoniseinä. Ikonien värit jo itsessään niin kauniit, tuo väriä ja tunnelmaa. Mukavaa viikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaipailen välillä vielä leveämpiä ikkunalautoja, sellaisia, joita on 100-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa taloissa, istuttavia. Näihin minun ikkunalautoihini mahtuu vain kukkaruukut, ei peffa! :D Aurinkoista viikkoa!

      Poista
  5. Ihanan valoisaa ja ikoniseinä on kaunis. Minullakin on läppäri, mutta se pysyy tiiviisti työpöydällä -sinällään ominaisuuden haaskaamista.
    Ah, ikkunoiden pesu, ehkä juhannukseksi? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ikkunoiden pesu olisikin ehkä fiksuinta tehdä vasta juhannuksen tienoilla, sillä nyt tupruttaa puiden siitepölyä ikkunat keltaisiksi. Oman olkkarinikkunani takana on vaahtera ja kadulla koivuja.

      Poista
  6. Minäkin sain ikkunat pestyä eilen...tosin en pessyt väleistä. Yleensä pesen keväällä ulko-ja sisäpinnat, syksyllä sitten väleistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sekovasti kirkastaa, kun pesee osankin ikkunaruuduista, se uloinhan on pahin ja likaisin, varsinkin tällaisissa kaupunkiolosuhteissa. Yksi ikkunani on pihan puolelle, muut kadulle, ja se pihaikkuna on paljon puhtaampi aina kuin katuikkinat.

      Poista