maanantai 29. toukokuuta 2017

Vallisaaressa lintuja äänittämässä

Perjantaina käytiin Heidin kanssa Vallisaaressa tarkoituksena nauhoittaa linnunlauluja. Heidillä ja ystävällään Siljalla on projektina äänittää sata eri lintulajia tämän vuoden aikana. Kaverusten linturetkiin ja kertyneisiin äänityksiin voi tutustua Satakielenlaulu-blogissa. Vallisaari avattiin vuosi sitten yleisölle. Viime kesän retkirapsani voi lukea täältä. Tällä kertaa en ottanut kovin monta kuvaa, sillä pääasiassa olivat maisemien sijaan linnut... jotka olivat harmittavan vaisulla päällä. Johtui varmasti siitä, että ensimmäinen laiva saarelle lähtee Kauppatorilta melko myöhään. Useimmat linnuthan laulavat innokkaimmin heti auringon noustua. Satakieliä kyllä oli, samoin Heidi tunnisti punavarpusen ja minä etsin tuloksetta näköhavaintoa kivitaskusta. Minusta kallioiset paikat, joita oli siellä täällä, olivat selvää kivitaskumaastoa. Yksi sekopäävaris raakkui taukoamatta eväspaikalla, äänitimme sitäkin.

Vanhaa lehtimetsää polun molemmin puolin.

Näkymä Suomenlinnaan Vallisaarelta.

Heidillä on kuvassa paraboloidimikrofoni, jonka ristin tuttavallisesti kuupaksi.

Kuninkaansaaren kallioita. Tuolla pesii huuhkajia.
Keskipäivää kohden lämpötila nousi lähes tukalaksi. Kävelimme aallonmurtajaa pitkin vielä Kuninkaansaarellekin. Merituuli vilvoitti rannan tuntumassa ihanasti. Sitten Vallisaareen rantautui – kuten vähän odotin ja pelkäsinkin – luokkaretkiryhmä, joten linnunlaulun sijaan kuulimme lopulta enemmän kovaäänistä huutoa ja v-sanaa. No juu. Vallisaaressa kun kuljetaan vain merkittyä reittiä pitkin, kohtaa väistämättä vähän väliä muita ihmisiä. Siksi oli hiukan hankala äänittää. Monesti, kun joku lintu alkoi laulaa, paikalle sattui heti pulisevia retkeilijöitä. Mikään erämaakokemus Vallisaari ei ole. Vähän niin kuin Nuuksio Luontokeskus Haltian tuntumassa: jos on kaunis ilma, siellä tuppaa todella olemaan väkeä. Pitää kuitenkin kehua sitä, että Vallisaari on pysynyt nyt parin kerran käyntikokemuksella siistinä: roskat ovat roskiksissa eikä mitään tageja ole spreijattu valleihin.

Viime kesäisestä vesibussin meno-paluulipun hinta oli noussut euron, nyt se on siis 8 €. Onko Vallisaari jo koluttu, mitä mieltä olette paikasta?

8 kommenttia:

  1. Kiitos linkistä. Pääseekin nyt opiskelemaan lintujen ääniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! Minusta lintuja on vaikea tunnistaa äänestä (tietysti joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Mutta nauhoituksia kuunnellessa kyllä oppii.

      Poista
  2. Ihana postaus ja upean keväistä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit. Ja sää oli retkellä keväinen, lähes kesäinen, ihan toista kuin tänään, jolloin menin sormikkaat (!) kädessä aamulla ulos. Huh!

      Poista
  3. Minäkin yritän mökillä tunnistaa eri lintuja, mutta on vaikeaa. Kiva postaus oli ja ihanan näköiset maisemat. Ehkä joskus tuonne Vallisaareen vielä menen, kunhan etelään pääsen. Kiva kun kirjoitat kauniista paikoista, mistä me maalaiset (minä ainakin) emme mitään tiedä. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogissani nykyään aika paljon tykkään esitellä kivoja kohteita täältä pääkaupungista ja liepeiltä. Reilut 10 v sitten kun aloitin Liiolii-blogin, kirjoitin käsitöistä ja askarteluista enimmäkseen. Sitten oli kauhea tilitysvaihe joskus. :) Sellainen blogin muodonmuutos. Nyt tosiaan paikkoja, tapahtumia ja vähän yksityisempiäkin juttuja välillä.

      Poista
  4. Retkellämme tallentui lehtokerttu ja jokin monipuolisesti laulava kaunisääninen lintu, jonka lajimääritys on vaiheessa. Kultarintaa ilmeisesti veikataan vahviten. Lisäksi luhtakerttua ja kirjokerttua on arveltu.
    Varis oli tosiaan aivan raakunnassaan sekopäinen tapaus, lentokoneen jyly pilasi kuitenkin sen otoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mysteeriäänitys, toivottavasti se kaunis laulaja saa lajinimen, eikä jää ufoksi. Ai se pikkulentokone kuuluu variksen taustalla, höh. :D

      Poista