lauantai 6. toukokuuta 2017

Kuluneen viikon retkiä

Taidan laittaa sittenkin kirjablogini puolella lapun luukulle. Lukemisesta tuli kirjapäiväkirjan pitämisen myötä ikävä kyllä suorittamista. Olisi kyllä pitänyt arvata, sillä sama juttu oli liikkumisen kanssa, silloin kun kirjasin treenit vielä HeiaHeiaan. Viime kuussa luin sitä paitsi vain kaksi kirjaa, molemmat kepeän höpsöjä tyttökirjoja 1930–40-luvulta. Ostin kirjat parilla eurolla Lapinlahden Lähteen kirppikseltä oikeastaan vain kansien takia. Taitaa muuten olla Martta Wendelinin piirtämät kannet? Nopealukuisia kirjoja, tunnin per opus meni. Toinen kirjoista, K. Ruovalan Myrskytuuli (1937) oli oikeastaan ihan vetävä ja hauska koululaiskohellus. Menneen ajan (ja vanhan Helsingin) kuvaus on tietysti näissä herkullista. Lähetetään sähkösanomia, puhelimen olemassaolo jonkun kotona ei ole itsestäänselvyys. Yksinkertaisempaa ja hitaampaa elämää, tosin ihmissuhdesotkut ovat kai yhtä monimutkaisia aina, ajasta riippumatta.

Lapinlahden Lähteellä olen käynyt viime aikoina useammankin kerran, yläkerran Galleria Lapinlahdessa ja alakerran kahvilassa teellä. Vanha sairaalarakennus on maalattu valkoisesta takaisin alkuperäiseen Engelin tarkoittamaan keltaiseen. Pihalta on juuri kuorittu asvaltti pois ja sen alta on paljastunut kauniit mukulakivet.

Jennin kanssa käytiin valokuvaamassa Hietaniemen vanhalla hautausmaalla ja rannassa. Hietaniemessä pitää aina käydä kirjailija Aino Kallaksen haudalla. Kallaksen perheellä on aika vaatimaton, kulunut ja oikeastaan melkein ruma hautakivi.

Lähteen kahvilassa on kauniit sinivalkoiset kupit.

Lapinlahden Lähteen portti.

Näkymä kohti Lapinlahtea lepänoksien lomasta.

Tänään olin muutaman tunnin kotisaaren eteläkärjessä kameran kanssa. Ihana aurinkoinen ja lämmin päivä. Istuin sileillä kallioilla. Väkeä oli kyllä aika paljon liikkeellä, mutta välillä sai olla omissa oloissakin. Otin yli sata kuvaa, joista kymmenisen miellytti omaa silmää sitten kotona koneelta tarkasteltuna. Kevään valo on aika terävä ja armoton. Vielä ei ole paljon vihreää puissakaan pehmentämässä. Viikko sitten saadun järkkärikameran säätöjen opiskelu on myös vasta ihan alussa. En halua kuvata automaattiasetuksilla, mutta manuaaliasetukset ovat vielä hakusessa. Onneksi on hyviä kuvausblogeja ja -sivustoja. Kameran opaskirja on jo nyt luettu koirankorville.


Paljon neitoperhosia lenteli rannassa. Kun yksi perhonen laskeutui kivelle, hiivin kameran kanssa lähemmäksi, rymysin polvillani maassa ja otin kuvia sarjatulituksena. Pari onnistuikin ihan kivasti.


Mukavaa viikonloppua kaikille!

12 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia!

    Ei tosiaankaan ole kiva, että mistään harrastuksesta tulee suorittamista. Tyttökirjat paikkaavat varmasti tilannetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkis! Vertailu – joko omiin aiempiin suorituksiin tai sitten muiden – tekee harrastuksesta ainakin minun kohdallani nopeasti hampaat irvessä suoritettua pakkopullaa. Ja se ei ole enää hauskaa. Kirjalistaa ehkä pidän, jotta muistan, mitä olen lukenut, ja Helmet-lukuhaasteetta, mutta en ota niistä paineita tyyliin "pakko lukea kymmenen kirjaa kuussa".

      Poista
  2. Mukavissa paikoissa olet retkeillyt. Tykkään myös vanhoista kirjoista ja perhosistakin.
    Terveisiä Keravan Sinkasta, hieno näyttely taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkka! Sinne olen varmaan menossa ensi viikonloppuna, kun käyn Keravalla. Kävin katsomassa museon sivuilta mikä näyttely siellä on menossa. Vaikuttaa kiinnostavalta.

      Poista
  3. Onnittelut uudesta kamerasta! Sinulla on silmää valokuvaukselle. Minunkin pitäisi uusia oma kamera, mutta jotenkin sen oikean etsiminen tuntuu vaivalloiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sain apurahan kameraa varten. Lopulta päädyin ihan eri kameraan kuin mitä olin alunperin ajatellut. Mutta tämä on kyllä parempi kuin se ensin toivomani.

      Poista
  4. Kuvasi ovat ihania!! Olisipa ihanaa joskus käydä Helsingissä, jossa asuin nuorena vähän aikaa... enkä nyt ole edes käynyt siellä vuosikausiin. Siellä on varmaan kaikki muuttunut, kuten se Lapinlahtikin, joka oli silloin sairaala. Minäkin joskus valokuvasin Hietaniemen hautausmaalla.

    Kirjablogin pitäminen muuten ON välillä aika stressaavaa. Yritän välillä muistuttaa itseäni, että onhan ihmisillä muutakin ajanvietettä kuin lukea blogiani, kun meinaa stressi iskeä siitä, ettei postauksia tule tarpeeksi usein... Muiden blogien pitäminen on vaivattomampaa. Mutta silti itse olen koukussa kirjablogeihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että täällä on "kaikki" muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kokonaisia uusia asuinalueita rakennetaan. Esim. Jätkäsaari tuohon Ruoholahden ja Lapinlahden tuntumaan. Toivon kuitenkin, että luonnontilaisia alueita jäisi, varsinkin rantoja, rakentamatta. Kirjablogini on edelleen olemassa, mutta ei, ei sen pitämisestä tule mitään. Keskityn tähän blogiin.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Satu, ja tervetuloa lukijakuntaan!

      Poista
  6. Ihania kuvia <3 Olen huomannut saman, jos alkaa kirjaamaan asioita, niistä tulee helposti suorittamista ja katoaa ilo. Lukemisen nimenomaan tulee olla iloa <3 Ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No niinpä. Pahinta oli sen HeiaHeian kanssa. Sen idea on, että sinne laitetaan liikuntasuoritukset ja siellä näkee myös kavereiden liikunnat. Tuli nopsaan paineita liikkumisesta - tai siitä liikkumattomuudesta. Kaunista viikkoa, Tiia! (Tosin lunta sataa taas...)

      Poista