keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Jos opettaja kiusaa

YLE:n nettisivuilla on tänään julkaistu kolmen koulukiusatun nuoren tarinat. Olen maininnut täällä blogissa sivulauseessa, että minuakin kiusattiin yläasteelta lähtien. Luokan pojat eivät kestäneet sitä, että olin erilainen kuin muut, en suostunut menemään silloisen nuorisokulttuurin muottiin ja harrastin liian outoja asioita lintujen tarkkailusta roolipeleihin. Kiusaamiseen auttoi vähän, kun fiksu köksänmaikka laittoi minut erään tarkkailuluokan kovan kundin tukioppilaaksi. Kiusaaminen loppui, kun menin lukioon. Pojat jatkoivat peruskoulun jälkeen ammattikouluun enkä heitä enää nähnyt.

Lukiossa kuitenkin englanninopettajani otti minut heti alusta alkaen silmätikuksi. En tiedä syytä siihen, paitsi että olin aika surkea englannissa. Opettajan irviminen ei kuitenkaan ainakaan parantanut opiskelumotivaatiotani. Opettaja ei toki huudellut haukkumasanoja, kuten yläasteen pojat, kiusaaminen oli hienovaraisempaa ja siksi siihen oli oikeastaan mahdoton puuttua. Äänensävy, kulmakarvan kohotus, pilkallinen naurahdus... Kuvittelinko vaan? Tukiopetuksessa, ollessamme kahden, opettaja sanoi minun olevan perheeni musta lammas. Jos olisin kertonut rehtorille, olisin luultavasti vain saanut kuulla, että se on tämän opettajan tyyli, hänen omaperäistä huumoriaan, kestä kuten muutkin. Kärsin kolme vuotta ja sain lopulta viitosen englannista päästötodistukseen. Myöhemmin kerroin (kirjoitin) yliopiston englanninopettajalleni kokemuksistani ja miksi englannin oppiminen on vähintäänkin ohdakkeista. Tunsin, että tämä opettaja ymmärsi minua. Itse asiassa hän olisi halunnut kuulla kokemuksistani heti englanninkurssin alussa.

Yliopiston Aleksandria-kirjaston portaikko.

Kummallisin ja ikävin case koko kiusaamishistoriassani oli se, kun vaihdoin yliopistossa pääainetta ja uuden opiskelualani lehtori alkoi kiusata minua. Kyllä. Taas. Se oli jälleen hyvin hienovaraista, kehumatta jättämistä kun muita kehuttiin vastaavista suorituksista, äkeää äänensävyä, syrjään jättämistä... Luulin, ettei tällaista voisi tapahtua yliopistossa. Koitin pitää matalaa profiilia ja opiskella parhaani mukaan. Lehtorille pointsit siitä, että antoi kuitenkin oikeudenmukaisia arvosanoja. Luulin jo kuvitelleeni kaiken, kunnes sitten valmistujaisjuhlassa, jonka laitos järjesti, lehtori tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi tökeröä käytöstään. Toki olen iloinen, että hän pyysi anteeksi, mutta toisaalta, olisin ehkä halunnut jäädä siihen luuloon, että olin vain kuvitellut kaiken. En siis ollut. 

YLE:n jutussa kiusatut antavat ohjeeksi kertoa kiusaamisesta jollekin aikuiselle. Opettajalle. Mutta mitä jos itse jo olet (melkein) aikuinen ja kiusaaja on opettaja? Kerrotko rehtorille, professorille? Koulu- tai opiskelijaterveydenhuoltoon? Yläasteella toivoin, että joku opettaja olisi puuttunut luokan sisäiseen kiusaamiseen. Toki he tilanteen varmasti huomasivat, mutta eivät puuttuneet. Lukio-opettajan ivallisuus vaikutti itsetuntooni, siitä olisi varmasti pitänyt puhua jollekin jo varhain. Yliopistolehtorin suhtaumisesta ei jäänyt varsinaisia traumoja, jäi vain hämmästys: miksi ihmeessä? Mikä minussa ärsytti taas niin paljon, että sain toistuvasti kuraa niskaani?

Ja sitten viimeiseksi: mihin vetää raja siihen, mikä tosiaan on kiusaamista ja mikä opettajan persoonallista tyyliä tai huumoria (jota sinä tylsimys et vain tajua)? Itse olen sitä mieltä, että jos opettajan tai kenen tahansa käytöksestä tulee toistuvasti tukala ja paha olo, sitä ei pidä sietää. Kuulisin mielelläni, onko muilla ollut vastaavia kokemuksia. Oikeasti toivon, ettei niitä löydy!

12 kommenttia:

  1. Ala-asteen kuudennen luokan opettaja nöyryytti julkisesti "kilttejä tyttöjä". Tosin itse en joutunut pahimman rääkkäyksen kohteeksi, vaan eräs toinen. Sain minäkin kyllä kärsiä siitä. Toisaalta opettajan törkeä käytös yhdisti meitä, sillä vihasimme häntä koko luokan voimin. Meillä olikin tosi hyvä luokkahenki.:) Kenellekään emme kertoneet, koska en oikein tiedä, kenelle olisi voinut? En usko, että lapsen mieleen edes tuli, että opettajasta voisi valittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä on, että juuri "kiltteihin" isketään kiinni, jopa jotkut opettajat? Tunnistan ilmiön. Ja niin, mihin sitä lapsi osaisi valittaa opettajastaan... tai uskaltaisi... Meillä oli myös ala-asteella tosi hyvä luokkahenki, mutta luokanopettajammekin olivat silloin taitavia ja empaattisia.

      Poista
  2. Mä olen myös koulukiusattu! Siksi kun olin niin erilainen enkä osannut puolustautua... (& eikä kotonakaan niin herkkua ollut kun olen kasvanut alkoholistiperheessä!)...no yliopistossa en sitten ole osannut tutustua yhtään kehenkään, olen täysin ulkopuolinen (mutta ikäeroa muihinkin on paljon!)...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaisuus, oli se millaista tahansa, näyttää valitettavasti riittävän kiusaamisen syyksi. Ikäero toisiin on myös erottava tekijä. Itse opiskelin kymmenisen vuotta sitten amk:ssa nuorisopuolella ryhmän melkein vanhimpana. Olihan se vähän hassua välillä.

      Poista
  3. Ala-asteen käsityömaikka näytti tekemääni nukkea muille oppilaille, koska oli niin kamala. Oli näytellyt sitä myös openhuoneessa. Nukelle sai valita hiukset villalangasta. koska olin tykästynyt vaaleanpunaiseen, niin valitsin tukan sen mukaan. Eihän kellään voi olla vaaleanpunaista tukkaa, sanoi opettaja. Olisi pitänyt tajuta valita tumma tai vaalea. Olin huono käsitöissä ja hän otti minut hampaisiinsa. Ylä-asteen käsityötunnit oli myös piinaa, koska minun villapaidastani tuli villaliivi:) Kädet hikisenä yritin illat pitkät kotona sitä hiton tekelettä tehdä, tuli vaan paljon reikiä ja silmukat tippuili. Opettaja arvosti vain tyttöjä, jotka olivat kunnon käsityöihmisiä. Minua ei vaivautunut auttamaan. En tiedä jäikö traumaa, mutta nämä opet tulen aina muistamaan. En tiedä onko ala-asteen ope enään elossa, nyt hän ei varmasti enää hämmästelisi vaaleanpunaista tukkaa. Olisi pitänyt valita nukelle sateenkaarenväiset hiukset!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taide- ja taitoaineista olen kuullut aika paljon kiusaamiskokemuksia. Minusta olisi hyvä, ettei niistä saisi numeroarvosanaa ollenkaan. Tai en itse asiassa tiedä, saako enää, mikä on linja? Sanallinen arvostelu tai "suoritettu" -merkintä minusta riittäisi ainakin alemmilla luokilla. Minä olin käsitöissä keskinkertainen, en yhtään innostunut, mutta opettaja ei onneksi pahemmin puuttunut.

      Poista
  4. Liikunnanopettajista on ikäviä muistoja ja monilla oli jotain minua vastaan. Omalla tavallani olen ollut aika vahva enkä ole jäänyt vatvomaan asioita. Erään kerran jouduin nöyryytetyksi, kun korkeushyppyni ei onnistunut. Sen jälkeen opettaja laittoi minut kiertämään ympyrää kaikkien katsoessa ja nauraessa ympärillä. "Juokse ympyrää, juokse vielä, juokse..." En ymmärtänyt miten se liittyy korkeushyppyyn. Kerroin siitä myöhemmin ystävälleni, joka on työskennellyt myös liikunnanopettajana. Hänen mielestään se oli kiusaamista. Itselle siitä ei jäänyt pahoja traumoja, koska jätän sellaiset ihmiset omaan arvoonsa, jotka eivät näe minun arvoani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autsis! Aika järkyttävä ja perinteinen liikuntatuntinöyryytys tuo ympyrää juoksemaan paneminen. Mutta sulla on hyvä ja vahva asenne. Peukku siitä.

      Poista
  5. Itse esikoulunopettajana luin kyynel silmissä tekstiäsi...liityin lukijaksi olen itse aika uusi tässä blogimaailmassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi, Kristiina! Minun pitäisi kirjoittaa myös niistä hyvistä opettajistani, joista jäi kantavat ja lämpimät muistot. Heitä oli ala-asteelta yliopistoon joka asteella. Sellaisia kannustavia ja kyvyt bongaavia, ystävällisiä ihmisiä.

      Poista
  6. En yhtään osaa arvioida, millaisia luonnevikoja tuollaisilla kiusaavilla opettajilla on. On joka tapauksessa todella ikävää, että jouduit kärsimään tuolla tavoin. Hienoa, että kiusaamisesta huolimatta jatkoit opiskelua aina yliopistoon asti! Joku muu olisi voinut luovuttaa pelkästään opettajien takia, mutta sinä et lannistunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti se, että kuitenkin enemmän oli niitä kannustavia opettajia, piti yllä motivaatioita opiskeluun noin ylipäänsä. Yläasteella bilsan ja -äikänopet erityisesti, lukiossa äikänope, yliopistossa pääaineen professori. Heitä muistelen lämmöllä.

      Poista