keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Paastokevät on tullut


Paastokevät on täällä, pitkällä jo. Aurinko paistaa. Minulle tuli tänä keväänä kylään vuosien takainen vieras, masennuksen musta koira. Olin oikeastaan unohtanut millaista tämä voi pahimmillaan olla. Sitten vielä kaiken päälle viime viikon pysäyttävin uutinen: entinen opiskelukaverini R on kuollut. Vakavan sairauden piti olla voitettu. Kaikki kävi ilmeisesti hyvin nopeasti. Lähetin R:lle sähköpostia maanantaina, mutta en tiedä ehtikö se enää tavoittaa häntä. Löysimme vuosien tauon jälkeen toisemme pari vuotta sitten Turun kirjamessuilla. "Et ole yhtään muuttunut", R nauroi. "Et sinäkään." R kirjoitti runoja. Tällä viikolla tuli sitten eteen blogitutun, Lukutoukka-Kristan kuolinuutinen. Surullista. Ikuinen muisto, R ja Krista.

Olen tehnyt hitusen pääsiäisvalmisteluja. Kuvassa näkyvät koristemunat syntyivät eilen ja tänään. Ostin vielä äsken kymmenen styroxmuna-aihiota lisää. Aihion päälle märkähuovutin villaa ja sitten munan kuivuttua kirjoin sekalaisilla muliini- ja helmilangoilla ketjupistoraidat. Vielä muutama helmi ja paljetti tuomaan bling blingiä. Tuntuu, että nyt äkkäsin sellainen munamallin, jota toistan maailman tappiin asti. Munat menevät luultavasti Lintulan luostarin kesäkauppaan myyntiin tai sitten jonnekin muualle.

Siis: hiljaista, surullista, yksinäistä, väsynyttä ja toisaalta aurinkoisen kaunista. Panihidan, vainajien muistopalveluksen, sanat lohduttavat tänäänkin:

Minä olen sanomattoman kunniasi kuva,
vaikka kannankin synnintekojeni haavoja.
Ole, oi Herra, laupias luoduillesi
ja puhdista minut armollasi.
Anna minulle toivottu isänmaa
ja tee minut taas paratiisin asukkaaksi.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Alkukevään linturetki

Hei, tarkoitus ei ollut pitää parin kuukauden päivitystaukoa saati lopettaa blogia. Blogin tilastot sekoittaneet tuhannet robottikävijät (?) ärsyttävät tosin edelleen, vaikka en tiedä, onko niistä varsinaista haittaa – kertokaa te jo tiedätte! Olen kirjoittanut tällä välin hiljaksiin Liiolii lukee -kirjablogia (linkki profiilissa; en uskalla laittaa tähän suoraa linkkiä, sillä en halua robotteja sotkemaan sinnekin). Olen viettänyt siis tällä välin melko tapahtumaköyhää elämää, joten jutun juurta ei ole syntynyt. Mutta tänään kävin linturetkellä!

Oikeastaan jo eilen melkein bongasin töyhtökiurun. Kävin Jätkäsaaren Verkkokauppa.comista ostamassa kiikarit. Ratikan ikkunasta näin Hietalahdessa pienen porukan puistoisella kumpareella katselemassa kiikareineen kerrostalojen suuntaan. Olisi pitänyt loikata kyydistä pois ja mennä kysymään, mitä näkyy. Olisi nimittäin ollut upouudet (kohtuullisen edulliset ja vähän turhan isot, mutta ok-laatuiset) kiikarit laukussa. Tänään sitten katsoin Tiirasta, että Hietalahden kerrostaloilla oli nähty se töyhtökiuru, harvinaisuus. Jäipä näkemättä.

Tänään oli sitten Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen järjestämä retki ihan kotikulmilla. Tarkoituksena oli katsella vesilintuja, mutta rannat olivat menneet yöllä ohueen jäähän ja vesilinnut siirtyneet hieman kauemmaksi sulaan. Kyllä niitä sitten siellä näkyi, isokoskeloita ja telkkiä. Kaukana horisontissa pikku saaren merimerkin päällä havaittiin merikotka, mutta se paljastui vääräksi havainnoksi kaukoputkella katsottuna. Sitten ihan oikeasti havaittiin merikotka, mutta se oli niin kaukana nököttävä piste, että ainakaan minulle havainnosta ei ollut paljon iloa. Mutta ihan retken lopussa nähtiin vielä kaksi lentävää merikotkaa meren yllä. No nyt näkyi kunnolla! Mukava havainto. Muita retkellä havaittuja lajeja olivat mm. puukiipijä, kuusitiainen, käpytikka ja harmaalokki. Taisi olla 16-18 havaittua lajia yhteensä.

Linturetkelle, jonka toisena oppaana oli TV:stäkin tuttu Paul Segersvärd, osallistui yli sata luonnonystävää. Rehellisesti sanottuna siinä oli minulle vähintään puolet liikaa. Massajutut eivät ole oikein minua varten. Mukavaa tietysti, että linnut ja luonto kiinnostavat ihmisiä. Itse harrastin teininä aktiivisesti lintuja ja haaveilin 12-15-vuotiaana ornitologin työurastakin. Lajinmääritystaito kuitenkin rapistuu käytön puutteessa. Nyt on vuosien tauon jälkeen sitten kiikarit kaulassa ja merelliset retkeilymaastot ihan nurkan takana. Kevätmuuttoa odotellessa siis!