perjantai 30. joulukuuta 2016

Pehmeää taidetta Keravalla

Keravan taidemuseo Sinkassa on parhaillaan menossa erittäin mielenkiintoinen näyttely, Näkyväksi neulottu — Yarn Visions. Kävin sen eilen katsomassa. Odotukseni olivat korkealla, mutta kyllä ne täyttyivätkin. Hienoja töitä, sekä teknisesti taidokkaita että ajatuksia herättäviä. Näyttely on kuitenkin helposti lähestyttävä. Siellä olikin vierailulla eilen monenikäistä väkeä. Välipäivinä, siis vielä huomennakin, museoon on vapaa pääsy. Liput eivät kuitenkaan ole pahan hintaiset ja Museokortilla pääsee tietysti ilmaiseksi sisään. Kerava ei ole kaukana Helsingistä, nopeimmilla junilla sinne matkaa alle puolessa tunnissa. Ja Sinkkaan on Keravan rautatieasemalta vain pieni kävelymatka. Kaikki sinne!

Tiesin, että tässä "pehmeän taiteeen" näyttelyssä on esillä Kaija Papun kuulu virkattu poliisiauto, PI541 (2012). Se olikin heti paraatipaikalla vastaanottamassa vierailijoita museoon. Kova ja ehkä miehiseksi koettu aihe, virkavallan kulkupeli, on ottanut Papun teoksessa pehmeämmän muodon. Auto on luonnollisen kokoinen, ja kuvasta tai kaukaa katsoen sitä voisi luulla ihan oikeaksi.


Pakko siis katsoa lähempää. Kyllä, kiinteitä silmukoita. Aikaa auton virkkaamiseen kului kolmisen vuotta ja villasekoitelankaa meni siihen yli 20 kiloa.


Luonnollisessa koossa ovat myös Liisa Hietasen virkatut ja neulotut ihmishahmot. Pöydän ääressä istuva ja lukeva vanhempi herra, Weijo (2016), näyttää ensisilmäyksellä myös elävältä.


Hieman mahakas lippispäinen mieshahmo, Tapio (2011), istuu museon yläkerrassa. Vieressä on virkattu muovikassi ostoksineen, Hietasen työ Tiistai-ilta (Siwa) vuodelta 2009.


Taidokkaan käsityön lisäksi Hietasen hahmoissa kiinnitti huomioitani niiden herkkyys. Varsinkin vauvaa imettävä Anna (2016) oli koskettava kotoisessa mekko ja villasukat -asussaan. Ehkä suosikkityöni koko näyttelyssä!


Esitellään vielä yksi teos Liisa Hietaselta: Vapaa (2011). Se on virkkaamalla, neulomalla ja kirjomalla toteutettu WC. Seinäkaakelit ovat neulottuja, lavuaari virkattu. Aivan huikea tämäkin!


Kaikki näyttelyn teokset eivät suinkaan ole esittäviä. Kiinnostavia ja omalla tavallaan kauniita ovat Minna Soraluoman Leipäkuu-sarjan (2007-2016) virkatut sykeröt. Arvaatteko mitä materiaalia näissä on käytetty? Tyhjiä leipäpusseja. Teos on myös tutkielma ruoan kulutuksesta ja syntyvistä jätteistä. 


Tanya Akhmetgalievan suuri installaatio The Chrysalis Phase (2009) koostuu kirjonnasta ja punaisista lankakeristä. Vauva syntyy, mutta miksi henkilö keskellä peittää kasvonsa käsillään? Häpeää? Yritin tulkita tätä teosta isän kanssa, joka oli minulla museoseurana.


Viimeiseksi esittelen näyttelyn töistä Sanna Weckmanin suurikokoisen teoksen Hillevi (2016). Kuva on tehty loimeen hieman matonkudonnnan tapaan, mutta tulos on kuin pikselimäinen valokuva. Teos esittää taiteilijan edesmennyttä isoäitiä.


Tämä on vain pintaraapaisu Sinkan näyttelystä. Esillä on myös K18-teemaista kirjontaa, herkkä virkattu kukkaniitty, ryijyjä yhteiskunnallisista aiheista ja vaikka mitä muuta. Osin humoristista, osin herkkää, osin kantaaottavaa. Lämpimät suositteluni siis kaikille. Tämän näyttelyn uskoisin puhuttelevan monia.

Jos haluaa osallistua yhteisöllisen taideteoksen virkkaamiseen, siihen on mahdollisuus Sinkassa keskiviikkoiltaisin tammi-helmikuussa. Metropolia AMK:n tekstiilisuunnittelun opiskelijat ohjaavat museossa Itämeri-teemaista virkkausta. Lisätiedot löytyvät Sinkan nettisivuilta. Saattaa olla, että menen itsekin uudestaan paikanpäälle ja isken koukkuni lankaan!


Näyttelyn on kuratoinut Minna Haveri, jonka kirja Pehmeä taide on minulla kirjastosta varauksessa. Jonossa tosin on kaksitoista lukijaa ennen minua!

12 kommenttia:

  1. Olipas hienoja. Olin varma, että tuon poliisiauton renkaat edes olisivat oikeat, mutta ilmeisesti nekin virkattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Renkaatkin on virkattu. Skodan merkki autonrenkaassa saattoi olla kangasmerkki.

      Poista
  2. Kiva näyttely! Kävin ennen joulua kaksikin kertaa Keravalla ja kuulin, että Sinkassa olisi kiva näyttely, mutten ehtinyt siellä käydä. Tammikuun alkupuolella on taas tulossa kolmekin Keravan keikkaa koulutusten merkeissä, joten pitää pitää Sinkka mielessä. Luulen, että esikoistakin voisi kiinnostaa tämä näyttely. Kivan kun postasit, sain inspiksen järjestää aikatauluni niin, että pääsen Sinkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, tämä tosiaan kannattaa käydä katsomassa. Sopii varmasti monenikäisille lapsillekin. K18-aineisto oli erillisessä tilassa, jos sitä ei halua katsoa/näyttää jälkikasvulle.

      Poista
  3. Onpa kyllä huikeita teoksia! Jo koko on vaikuttava. Luonnollinen koko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävi kyllä mielessä Papun ja Hietasen töitä katsellessa, että miten nuo on voitu tehdä ilman fysiikan romahtamista. Itsellä kipeytyy käsi aika nopsaan, jos virkkaan paljon. Vaikka käytän ergonomista koukkua! No, ainakin Papulla muistaakseni oli virkaavia apulaisia.

      Poista
  4. Aivan käsittämättömän upeita nuo virkatut jutut. Miten kellään voikin olla noin paljon kärsivällisyyttä ja taitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Hienoja olivat kaikki työt. Ei riitä itsellä hermo eikä taito moiseen.

      Poista
  5. Voi mahdoton! Miten jotkut osaavat, vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityö kohtaa taiteen, se on hienoa.

      Poista
  6. Minäkin olin Sinkassa, vieläpä samana päivänä kuin Sinä. Mutta missasin Sinut ja henkilöhahmot ja kylppärin. Paitsi Weijon tapasin! Oli kyllä niin vaikuttava, että melkein pelotti. Koko näyttely todella upea elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas vaan! Olipa sattuma. :) Weijon pään asento, tuo vähän kallellaan oleva, on kyllä jotain, mikä tekee siitä niin luonnollisen ja vaikuttavan näköisen.

      Poista