maanantai 21. marraskuuta 2016

Martin markkinat 2016

Viikonloppuna pidettiin Kaapelitehtaalla Martin markkinat. Ne ajoittuvat aina Martin päivän (10.11.) tuntumaan. Virossa oli ennen vanhaan ja on edelleenkin jossain määrin tapana, että lapset kulkevat talosta taloon Martin (ja Katrin) päivänä kummiin kerjäläisasuihin pukeutuneina ja laulaen. Ainakin päiväkodit ja koulut jatkavat tätä perinnettä edelleen. 

Mutta ne markkinat. Kävin sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina menin puoliltapäivin, pahimpaan ryysäaikaan. Vastassa oli ihmismassa, jonka virrassa valuin hitaasti eteenpäin pääsemättä lähellekään myyntipöytiä, ainakaan niitä, joiden luokse olisin halunnut. Ajauduin lopulta jonnekin lihaosastolle – virolaiseen keittiöönhän kuuluvat kaikenlaiset makkarat sun muut aika vahvasti. Olisiko saksalaista vaikutusta? Vegetaristina himoitsin ennemmin suolakurkkuja, hapukurk, mutta emmin, koska niistä ei ikinä oikein tiedä mitä saa. Voi olla hapokkaan rapsakoita tai löysiä ja pahoja. Jäi lopulta iso edullinen kurkkupurkki ostamatta, mikä nyt vähän harmittaa. Olisi ollut myös marinoituja kantarelleja. Hunajaa, kynttilöitä, käsintehtyjä saippuoita, kaikkea villaista.


Sunnuntaina menin kolmen jälkeen paikalle. Markkinoilla mahtui nyt liikkumaan vapaammin ja hinnatkin olivat laskeneet edellispäiväisestä. Loppuunmyynnistä ostin jotakin aika kivaa ja pehmeää, jota en voi valitettavasti näyttää täällä, sillä kyseessä ovat joulupukin hys-hys-puuhat. Mutta mitä jäi itselle käpälään: sukukansakalenteri ja kolme kirjaa. Hätäpäissä ostettu virolais-suomalainen fraasisanakirja Omal käel reisimine (se tarkoittaa omatoimimatkailua eikä mitään reiden hiplaamista) oli pieni pettymys, sillä puolet siitä on jo hallussa olevaa matkailufraseologiaa. Kirjan loppupuolella on kuitenkin myös uutta asiaa, tai vähintääkin unohtunutta. Laitan kirjan eteenpäin jollekin tarvitsevammalle jossain vaiheessa. Uralilaisten kielten sanasto oli mukava löytö sukukielifriikille. 


Sukukansakalenterin hankkiminen on minulle jo pieni perinne. Virossa tehdyn seinäkalenterin ensi vuoden teemana on suomalais-ugrilaisten kansojen arkkitehtuuri.


Ja sitten ihan paras löytö: vatjan kielen lukukirja! Tämän suomen sukukielen äidinkielisiä puhujia on jäljellä enää ehkä parikymmentä tai korkeintaan muutamia kymmeniä, joten kieli on äärimmäisen uhanalainen. Opiskelin vatjaa Tarton yliopistossa 1997. Kielitieteellisiä opintoja, ei siis mitään keskusteluharjoituksia todellakaan. Muistelenko oikein, että silloin puhuttiin noin seitsemästäkymmenestä vatjan taitajasta? Oli jotenkin hirveän surullista ajatella, että kieli on kuolemassa. Siksi tulinkin niin iloiseksi, kun nyt löysin tuoreen lukukirjan, jonka loppupuolella on erittäin kattava sanasto. Suomea ja viroa jos osaa, niin sanaston avulla vatjaa tavaa kyllä.


Aika loppui sunnuntaina kesken, sillä meillä oli Kaapelitehtaalla kääntäjien kokoontuminen. Kun se oli ohi, myös markkinat olivat loppuneet. Ne suolakurkut! (Ja hunaja!) Mutta onpahan hengenravintoa nyt vähäksi aikaa.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivoille markkinoille. Kiva, että löysit tuollaisen kieliharvinaisuuden kirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on kiva tapahtuma, vaikka tällä kertaa jäi ehkä vähän nopeaksi pintaraapaisuksi käyntini. Vatjaa lukee sujuvammin suomalaisena kuin vaikkapa pohjoissaamea, jota olen yrittänyt myös vähän sisäistää. Mutta pohjoissaame on huomattavasti elävämpi ja turvatumpi kieli kuin vatja.

      Poista
  2. Oli varmasti mielenkiintoiset markkinat. Suolakurkku on vähän sellaista, että siihen iskee himo jos yhden maistaa :)
    Kuinka hieno kalenteri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo suolakurkkuasia! Lempparikurkkuni ovat sellaisessa pienessä muoviämpärissä myytävät, nimi on muistaaakseni ihan vain Venäläiset suolakurkut. Myrttiset sun muut ei pärjää kisassa niiden kanssa. :D

      Poista
  3. Tuollaisista markkinoista en ole aiemmin kuullutkaan. Tuomaan markkinoista muistan kyllä kuulleeni. Ryysis vie osaltaan aina tunnelmaa, mutta muuten markinahumu on mukavaa, sillä siellä saa yleensä aina ihastella käsityötä ja herkkuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko Suomessa toista yhtä isoa tapahtumaa, joka olisi keskittynyt vain yhteen maahan. Tämä on hauska tapahtuma, kun Viro tulee melkein kotiin eikä tarvitse lähteä itse lahden yli. :D

      Poista
  4. Blogissani olisi sinulle tunnustus. :) Ehtisitkö poikkeamaan?

    VastaaPoista
  5. Hieno ja mielenkiintoinen kalenteri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tykkään! Tämän 2016 vuoden kalenterin teemana oli ugrien perinneruoat. Aiemmin kalenterissa on esitelty mm. koruja.

      Poista