sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Luontoa kuvissa ja elämäntaparemontin vaikutukset

Hei, pitkästä aikaa. Olen ollut ihan uupuväsynyt. Puolen päivän aikaan tulee ensimmäinen ajatus "joko saa mennä nukkumaan?", ja sänkyyn olen kaatunut siinä iltaseitsemältä, jopa aiemminkin. Ja nukun kuin tukki, kellon ympäri. En tiedä mikä väsymyksen aiheuttaa, mutta luulen sen olevan jo väistymässä. 

Olen käynyt kuvailemassa lähimetsässä ja rannalla aurinkoisina päivinä. Haaveilen taas järkkärikamerasta, mutta saankohan sellaista koskaan hommattua... Tätä pientä keltaista koivunlehteä kuvatessani paikalle ilmestyi lapsiperhe. Tunsin itseni vähän hassuksi tähtäillessäni heiluvaa lehteä kamerallani, mutta päätin olla välittämättä.


Ja alla olevaa leväkuvaa rantakivikossa ottaessani paikalle saapui lintumies, jolla oli sellainen 40 cm pitkä objektiivi omassa kamerassaan. Tähtäili sillä rantalepikkoon. Siellä oli käpytikka. "Ai käpytikka", sanoin lintumiehelle. "On siellä vihretikkakin, käpytikka ajaa sitä takaa." Minähän riemastuin, vihertikka on nimittäin Suomessa huippuharvinaisuus. En sitä onnistunut millään näkemään. Kuitenkin myöhemmin lintuja tuntevat toverini arvelivat asiasta kertoessani, että kyseessä olisi ollut "vain" harmaapäätikka, joka on siis yleisempi vihertikkaa. Sitä kuitenkin nimitetään joskus (erehdyksessä/tarkoituksella?) vihertikaksi. Jos näin on, tikkahavainnon väliinjääminen ei harmita minua niin paljon. Oli kyllä ihana rantapäivä, viimeisiä kunnolla lämpimiä syyspäiviä, istuin tunnin-pari kalliolla auringossa ja kuuntelin luonnon ja kaupungin ääniä.

 

Vuosi sitten sain ikävät laboratoriotulokset, kolesteroli oli aika tavalla koholla. Lääkkeilläkin silloin vähän peloteltiin. Sain vuoden aikaa korjata elämäntapojani. Nyt kävin uudelleen labrassa ja elämäntaparemontti olikin mukavasti vaikuttanut. Kun vuosi sitten kokonaiskolesterolini oli lähellä kuutta, se oli nyt alle viiden. LDL eli ns. paha kolesteroli on vielä himpun verran yli viitearvojen, mutta sekin oli laskenut huomattavasti. Mitä sitten tein? Vaihdoin täysjyväleipään ja spottailin sydänmerkkejä eri tuotteista. Aloin käyttää 17% juustoa ja leivällä Beceliä. Vähensin nälkään syötyjen suklaapatukoiden määrää. Pienensin annoskokoja hitusen. Liikuntaa lisäsin vasta kesällä, ja sen kanssa menee tällä hetkellä taas heikommin. Paino on pudonnut tämän vuoden aikana melkein 8 kiloa, kahdessa vuodessa yli 12 kg. Vyötäröltä on lähtenyt melkein 20 cm. Tulokset kannustavat kyllä jatkamaan. Sydämestä kannattaa pitää huolta!

16 kommenttia:

  1. Toden totta, että sydämestä pitää pitää huolta. Kiitos kun muistutit minua siitä! Olen nimittäin jo unohtanut sen asian. Viime vuonnahan mulle tehtiin sydämen pallolaajennus ja silloin olin niin innolla aloittamassa terveellistä elämää, mutta jotenkin se on unohtunut minulta ;) sulla on mennyt hienosti elämäntaparemontti, hienoa! Upea muuten tuo levä-kuva!!! Aivan kuin olisi merenneidon hiukset :)) aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni sydäntä on myös operoitu, pelottavan lähelle tulevat nämä sydänjutut... Tsemppiä sinullekin elämäntapojen remppaamiseen. <3 Leväkuvasta pidän paljon itsekin, olisin voinut jäädä iäksi katselemaan sitä levien liikettä pienessä allokossa.

      Poista
  2. Niin ihanat kuvat, kyllä nyt on syksy kauneimmillaan. <3 Wau ja olet saanut aivan huippuhyviä tuloksia ja kai sitä pizzaakin ajoittain saa syödä. <3 Onneksi olkoon Liiolii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, saa sitä pizzaa aina joskus syödä, se on mun suurin ja rakkain paheeni, eihän ilman voisi olla! ;)

      Poista
  3. Kannatti jäädä kuvaamaan lehteä. Kuvasta tuli upea!

    Mahtavaa, että elämäntaparemonttisi puree. Lukemamuutokset ovat hurjan hienot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yllättävän tarkkoja kuvia saa tuolla ihan peruspokkarikamerallakin.

      Olen tosi tyytyväinen muutoksiin! Pieniä juttuja voisin vielä tehdä ruokapuolella, lisää vaan vihanneksia, ja pasta, jota käytän aika paljon, voisi olla myös täysjyvää. Liikuntapuolella olisi sitten enemmänkin petraamista, mutta kaikki aikanaan.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen ed. luostaritarina! Mietin, miten löysit ortodoksisuuden vai oletko ollut aina uskossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut aina jonkinlainen uskis, luterilaisena aiemmin ahkera pyhäkoululainen. :) Lukiossa aloin kuitenkin etääntyä luterilaisesta kirkosta. Samaan aikaan aloin tuntea vetoa ortodoksisuuteen. Tutkin asioita paljon, mutta en uskaltanut mennä kirkkoon. Vasta kun opiskelin Tartossa, aloin käydä ortodoksisissa jumalanpalveluksissa. Siellä oli hieno seurakunta, kivoja nuoriakin mukana. Sitten kun palasin Suomeen, menin katekumeeniopetukseen vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon pääsiäisenä 1998.

      Poista
  5. Kauniita kuvia. :) Syksyinen luonto on niin kuvauksellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tänään yritin kuvata joitain kirkaanpunaisia läpikuultavia marjoja aamulenkillä, mutta mukanani oli vain kännykkä, joka ei suostunut tarkentamaan ollenkaan. Harmitti!

      Poista
  6. Minäkin tässä taannoin näin kaupungissa kun joku siellä erään pensaan äärellä hääri kameran kanssa. Varmaan tätä moni nyt harrastaa, joten ei se niin taida kummastuttaa:) Minäkin välillä kykin jossain tienvierellä, mutta täällähän ei yleisöä ole. Elämäntaparemonttisi on ollut tehokasta. Sellainen ei ole helppoa, esim. joskus pienikin painonpudotus voi olla tosi tiukassa. Toivottavasti väsymyksesi häviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsymys on hieman hellittänyt, onneksi. Vieläkin voisin kyllä nukkua pitkät yöunet. Kuvaamisesta olen kehitellyt ehkä tyhmän ajatuksen, että ei olisi niin "noloa" kuvata tuolla puskissa, jos olisi oikea järjestelmäkamera eikä vaaleanpunainen pikkupokkari. Että näyttäisi ns. oikealta valokuvauksen harrastajalta. Ääh, tämä juttu on varmaan vaan omassa päässäni rajoitteena. :D

      Poista
  7. Sinulla on kiva blogi. Olet saanut hienoja kuvia ilman järkkäriäkin. Voi kunpa minäkin saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua sen saman elämäntaparemontin. Tarvetta olisi siihen ja painon pudotukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus saa yllättävän tarkkoja kuvia. Kännykkäkameralla en onnistu oikeastaan ollenkaan, kaikki kuvat jäävät epätarkoiksi sillä. Tsemppiä elämäntapojen remppaamiseen! Ei se kyllä helppoa ole, varsinkaan se alkuun pääsy.

      Poista
  8. Upaa, että olosi on hyvä ja olepa ollut sinnikäs ja pudottanut paljon kiloja. Onneksi olkooa. Sydän voi varmasti paremmin nyt.
    Ihanat kuvat olet ottanut tästä kauniista syksystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kun on vain yksi sydän, siitä pitää huolehtia. Ulkonäköseikat tulee ihan kakkosena. Terveys ennen kaikkea.

      Poista