keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kuulumisia

Enteiliköhän navakka väsymys tätä syysflunssaa, johon viikko sitten sairastuin? Lauantai-iltana katosi ääni kokonaan eikä se ole vieläkään palautunut. Nukkuminen on vaikeaa, mutta mihinkään ei satu, hurraa siitä.

Tapasin ihanan Maahiskan viime viikolla Helsingissä. Tämä oli kolmas tapaamisemme vasta, vaikka vuosia olemme blogimaailman kautta tunteneetkin. Ai että oli mukava nähdä! Kävimme Lapinlahden Lähteessä kahvilla ja sitten menimme ortodoksiselle hautausmaalle käyskentelemään. Oli kaunista. Kävimme myös panihidassa, vainajien muistopalveluksessa. Seuraavana päivänä haudattava vainaja oli jo arkussaan keskellä kirkkoa. Tämä profeetta Elian kirkko on minusta Helsingin kaunein kirkko.



Olen aloittanut sarjakuvakurssilla, josta tosin jouduin viime kerralla ottamaan saikkua. Ensimmäisellä tunnilla teimme piirustusharjoituksen, jossa jokainen piirsi valitsemaansa esinettä ensin kolme minuuttia, sitten aikaa lyhennettiin, sama vasemmalla kädellä, silmät kiinni, lopulta silmät kiinni ja piirustusaikaa vain kymmenen sekuntia! Harjoitus poisti kyllä turhia paineita ja oli tunnelmaa vapauttava. Tämän viikon kotiläksynä on piirtää jotakin viikon jokaisena päivänä tarralappuselle tai vastaavalle. Huomaan, että varjostusten tekeminen on jotain tosi vaikeaa minulle! Olen enemmän värien kanssa läträäjä kuin piirtäjä, ja varmasti enemmän sarjakuvien lukija kuin tekijä, mutta oppia ikä kaikki.

Mietin, tekisinkö erillisen postauksen HAM:n Yayoi Kusaman näyttelystä, jonka kävin katsomassa. Taidan kuitenkin vain tiivistää tunnelmat tähän. Värikäs näyttely oli hämmentävä, hauska, absurdi, huvipuistomainen. Museossa oli sattumalta paikalla useita näyttelijäopiskelijoita, joiden performanssit tekivät kokemuksesta vieläkin yllätyksellisemmän. Koskaan ei tiennyt, mitä nurkan takana tapahtuu. Yksi tanssi portaikossa, toinen piti monologia konttausasennossa (vieressä herkemmille varoituskyltti "teos sisältää seksuaalista materiaalia"). Väkeä oli aivan järjettömän paljon ja laitteisiin... anteeksi installaatiohuoneisiin... oli pitkät jonot, mikä osaltaan toi minulle mieleen Liisa Ihmemaassa -tyylisen huvipuiston. Hirveästi Kusaman näyttely ei minuun kolahtanut, mutta nyt kun Museokortti on taas uusittu, saatan mennä katsomaan sen vielä uudestaan jonain hiljaisempana museopäivänä.

Muita syksyn menokohteita ovat tietenkin Helsingin kirjamessut, joille voitin liput, jihaa, ja Sinebrychoffin taidemuseon ikoninäyttely. Ja Kansallismuseon renessanssinäyttely varmaankin myös. Viro-tapahtuma Martin markkinat pidetään marraskuussa... onhan näitä!

6 kommenttia:

  1. Kusaman näyttely on vaikuttanut kiinnostavalta, kun on katsonut muiden kuvia sieltä. Ehkä emme kuitenkaan vain sen takia matkaa pääkaupunkiseudulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin Kusaman näyttelyä kovasti, mutta en tiedä... jotenkin ei ollut vain minun juttuni kuitenkaan. Installaatiohuoneet olivat kyllä kivoja, kaunein oli se, missä oli lattia peiliä ja vettä ja katossa roikkui väriä vaihtavia pilkullisia riisipaperipalloja. Värinnälkään kyllä taas oikein sopiva näyttely!

      Poista
  2. Kaunista todellakin tuolla kirkon ympäristössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanimpia paikkoja Helsingissä. Harmi, että liikenteen melu ulottuu aika pahasti ortodoksisen hautausmaan eteläosaan. Tästä kirjoitettiin viime Ortodoksiviesti-lehdessäkin.

      Poista
  3. Kyllä tuo kirkko on kaunis ja molemmissa kuvissa on tosi hienot kuvakulmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko on myös sisältä kaunis. Valkoiset seinät ja vaaleanruskea puinen ikonostaasi. Hillitty ja kaunis, kuten hautasmaakirkon sopiikin olla.

      Poista