torstai 18. elokuuta 2016

Ekumeeninen pyhiinvaellus Vormsin saarella

Osallistuin Viron kirkkojen neuvoston järjestämään ekumeeniseen pyhiinvaellukseen Vormsin saarella viime viikonloppuna. Olin jo ilmoittautunut, kun tajusin, että matka on nuorten pyhiinvaellus. Eipä se lopulta haitannut, +40 tyyppi mahtui hyvin mukaan, enkä ollut edes porukan vanhin! Vormsi on pienehkö saari, Viron neljänneksi suurin kuitenkin, lähellä Hiidenmaata. Ajoimme rippi-isäni ja kolmen suomalaisen nuoren kanssa Tallinnasta henkilöautolla Rohukülan satamaan, josta pääsi lautalla 45 minuutin matkan jälkeen Svibyn kylään Vormsille. 


Majoituimme Hullon kylässä luterilaisen seurakunnan leirikeskuksessa. Perjantai-iltana käväisimme paikallisessa kyläkaupassa. Söpö karitsa kirmasi tiellä vastaan.


Leirikeskus oli aivan luterilaisen pyhän Olavin kirkon vieressä. Valkoinen kirkko oli kauniisti korjattu ja entisöity. Vormsi oli ennen toista maailmansotaa ruotsinkielistä aluetta. Saaren väestö evakuoitiin sodan aikana Ruotsiin. Kuitenkin paikannimissä ja siellä täällä muuallakin törmää yhä edelleen ruotsinkielisiin teksteihin.


Pyhän Olavin kirkko Vormsissa.

Tässä on majoitusrakennuksemme aamuvarhaisella kuvattuna. Lähdimme lauantaina pyhiinvaellukselle klo 5.30 auringon noustessa. Suurin osa joukkiostamme oli ehkä vähän yllättäen ortodokseja, mutta mukana oli myös luterilaisia, yksi katolilainen ja yksi perhe karismaattisesta episkopaalikirkosta. Osa ei kuulunut mihinkään kirkkoon. 


Toimitimme matkan aluksi ortodoksisen rukouspalveluksen Hullon kylän ortodoksisen tiilikirkon raunioissa. 

Vormsin ortodoksisen kirkon rauniot.

Sitten lähdimme kävelemään. Matkan pituuden oli tarkoitus olla 18 km, mutta lopulta siitä tulikin 31 km! Lähdimme liikkeelle varsin hitaaseen tahtiin ja köpöttelytahti sai ristiselkäni lähes välittömästi jumiin. Aamupalapaikassa, jonne meille tuotiin syötävää kahdeksan aikoihin autolla, pidettiin jumppatuokio, joka auttoi vähän selän juilimiseen. 


Reitti kulki Vormsin länsiosissa, joissa kasvaa mm. kaunista matalaa katajikkoa. Aluksi kävelimme asfaltilla, mutta sitten poikkesimme metsään, jossa oli helpompi kävellä pehmeitä polkuja pitkin. Teimme useita pysähdyksiä, joiden aikana luettiin rukouksia eri kirkkojen perinteiden mukaisesti. Kuusikossa, jossa kuljimme, kasvoi aivan hurjasti naavaa puiden oksilla! Puhdas ilma siis. Erään polun varrella kasvoi paljon mustia, isoja karhunvatukoita, joita innoissamme poimimme. Kasvaako niitä edes Suomessa? En ole ikinä nähnyt missään.

Puolen päivän aikaan saavuimme Saxbyn kylään meren rantaan. Tuuli oli hurja ja sadettakin saatiin. Myrsky repi melkein sadeviitan yltäni. Rannan kivikossa lojui hylkeenraato. Eläviä hylkeitä ei valitettavasti näkynyt.


Saxbyssä oli majakka, jonka pihassa jälleen rukoilimme ja söimme evästä. Jotkut taisivat käydä majakan tornissakin. Selkäni oli tässä vaiheessa niin kipeä, että päätin hypätä huoltojoukkojen puolelle autoon. Vähän harmitti, mutta toisaalta en olisi ikinä pystynyt kävelemään selkäkipuisena 31 km. Nyt meni matkasta noin puolet. Jalat olisivat kyllä jaksaneet, vaikka kiitettävän kipeät ja rakoilla koivetkin olivat. Olin hommannut matkaa varten lähes liioitetellun suuren matka-apteekin, josta jakelin sitten rakkolaastareita ym. tarvitseville. Kaikki pääsivät illansuussa perille, kuka omin jaloin, kuka autokyydillä.

Saxbyn majakka.

Sunnuntaina toimitettiin piispallinen jumalanpalvelus pyhän Olavin kirkossa. Mielenkiintoista oli laulaa viroksi virsiä! Pyhän Olavin kirkon hautausmaallakin kävin. Se on tunnettu kivisistä rengasristeistä, joita siellä on enemmän kuin missään muualla maailmassa yhdessä paikassa, yli kolmesataa. Vanhin rengasristi on 1700-luvulta ja uusin 1900-luvun alusta. 

Rengasristejä Vormsin hautausmaalla.

Kotimatkalla poikkesimme kutsusta Haapsalun kauniissa kaupungissa ortodoksisessa pappilassa kahvittelemassa. Keltaisen kirkon vieressä on pappila, jossa Astrid Lindgrenin kirjojen kuvittajana tunnettu Ilon Wikland vietti lapsuutensa, kunnes pakeni sotaa Ruotsiin. Haapsalun kirkko ja pappila on kuvattu Ilon Wiklandin omaelämäkerralliseen lastenkirjaan Pitkä, pitkä matka. Se on todella hyvä kirja pakolaisuudesta, olen sitä ennekin mainostanut.

Haapsalun pyhän Maria Magdalenan kirkko.
Matkalla oli myös ilo tavata Tallinnassa vanha runoilijaystävä, jonka suosituksiin kirjaostoksilla luotan. Kävimme siis Rahva Raamatun kirjakaupassa hankkimassa minulle hieman vironkielistä luettavaa. Illalla olin kotona taas. Pyhiinvaellus oli mieleenpainuva, vaikka jäikin "puolimaratoniksi" osaltani, mutta eihän se mikään kävelykilpailu ollutkaan. Sääkin selkeni taas sunnuntaina, kuten viimeisestä kuvasta näkee. Hieno reissu siis, itse asiassa minulle ensimmäinen kerta Viron saarilla, minneköhän tie seuraavaksi vie?

10 kommenttia:

  1. Varmasti mielenkiintoinen, ja samalla rankka, reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, molempia, pienessä flunssassa myös vähän uuvuttava.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hauskaa, että tykkäsit. :) Otin varmaan 70 kuvaa viikonlopun aikana. Oli vähän vaikea valita kuvitusta juttuun.

      Poista
  3. Ihanat maisemat, kaunista! Ja varmasti myös hengellisesti antoisa matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Viroksi pyhiinvaellus on palverännak eli "rukousvaellus". Minusta se sana kuvasti hyvin tätä matkaa.

      Poista
  4. Hyvä tavaton sentään, kuinka hienoja ovat nuo rengasristit. Varmaan kiva mielenkiintoinen rukousretki muutenkin. Kiitos kun näytit kuvan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin tosi paljon noiden rengasristien näkemistä. En viettänyt illalla haustausmaalla kovin pitkää aikaa kuitenkaan, sillä siellä remusi joku juopposakki ja tunsin oloni hiukan turvattomaksi. Metsähautausmaa oli kuitenkin kaunis.

      Poista
  5. Ihana matka!! Puhurituulesta huolimatta. Olipa kiva päästä matkalle mukaan kuvien välityksellä. Tuo majoitusrakennus näyttää herttaiselta ja kaikissa kirkoissa on aina hinku käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin jotenkin käsittänyt, että majoitus on jossain rukoushuoneessa (lattialla?) ja olin aivan ällikällä lyöty, kun näin söpön majoitusrakennuksen ja päästiinkiin sänkyihin nukkumaan. :D Taisin unohtaa tuohon postaukseen kirjoittaa, että kävellessä, varsinkin alkumatkasta, laulettiin Taize-lauluja, se loi hienon rukouksellisen tunnelman matkantekoon.

      Poista