keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Turistina kotikirkossa

Puhalletaanpa vähän hehkua blogin hiipuville hiilloksille. Pitikin jo useampi päivä sitten kertoa "turistivierailusta" pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkkoon Espooseen. Täällähän on tullut käytyä vuosien ajan lukuisat kerrat, mutta nyt olin reissussa kaverini kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa kyseisessä paikassa. Niinpä tuli katsottua uusin silmin ympäristöä. Kuuntelimme kirkon freskoista reilun puolituntisen opastuksen. Uusia juttuja aukesi paljon! Esimerkiksi en ollut koskaan ennen huomannut, että freskossa, joka kuvaa neitsyt Marian ja Elisabetin kohtaamista, on maalattu ikään kuin "röntgenkuvana" pikkuinen Jeesus Marian kohtuun ja pikkuinen Johannes Kastaja Elisabetin kohtuun. 

Kirkon freskojen pohjavärihän on syvä sininen. Kuvia on kirkkosalissa kaikilla seinillä sekä katossa. Siis ihan kaikki seinä- ja kattopinnat on kuvitettu. Aluksi, kun kirkko valmistui, tuntui pää menevän pyörälle kuvien paljoudesta. Tässä katse kohti kattoa ja kupolia; keskelle ylös on maalattu Kristus ja ympärille alemmas profeetat.


Tässä kirkossa naispyhien kuvia on ehkä enemmän kuin missään muualla Suomessa (heitto ihan hatusta siis, en ole käynyt kaikissa Suomen ortodoksisissa kirkoissa). Pyhiä naisia löytyy varsinkin kirkon vasemmalta seinustalta. Vanhastaan se on ollut naisten puoli, mutta käytännössä jakoa miesten ja naisten puoleen ei ainakaan tuolla taida olla. Kaksi lempipyhääni seuraavassa kuvassa ovat autuas Ksenia Pietarilainen sekä pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilainen - freskossa patonki kädessä - köyhiä ja juutalaisia auttanut pyhä, joka tapettiin natsien keskitysleirillä.


Tässä alakuvassa näkyy vielä lisää naispyhiä, kolme suurmarttyria, joista vasemmanpuoleisin, suurmarttyyri Katariina, on minun nimikkopyhäni.


Ulkokuvaa kirkkorakennuksesta ei nyt tähän ole laittaa, mutta se on saattanut vilahtaakin aiemmin tässä blogissa, en muista tarkkaan... Valkoinen kirkko, jonka sininen kupoli on vääräleukojen mukaan kuin soputeltta. Ihana kompaktin kokoinen kirkko minun mielestäni, se kaikkein omin kirkko. Löytyy siis Tapiolasta mäntyiseltä mäennyppylältä osoitteesta Kaupinkalliontie 2.

12 kommenttia:

  1. On teillä todella kaunis kirkko.
    Lämmin halaus siullekkin meillä on sitten yhteinen lemmikkien muistelupäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos halauksesta. <3 Eteenpäin vaan, muistot kantaa.

      Poista
  2. Miten kauniita! Niin kuin olen joskus kirjoitellutkin, kiehtoo ikonit ja kirkoissa on rauhoittavaa käydä ihastelemassa. Kivaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuo on kaunis kirkko, onni että sellainen on tässä "hoodeilla". Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Kauniilta näyttää. Mekin reissumme paluumatkalla poikkesimme Valamossa pitkästä aikaa. Nuorimmat lapsemme eivät olleet sitä nähneet aiemmin. Lintulaan olisin itse mielinyt enemmän mennä, mutta se oli menossa pian kiinni jo siltä illalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun pääsisi taas Valamoon ja Lintulaan. Lintula on noista kahdesta suosikkini, vaikka ehkä turistimielessä Valamo saattaa antaa enemmän satunnaiselle vierailijalle. Vähän riippuu myös mistä tykkää. Lintulassa on hiljaisempaa aina.

      Poista
  4. Upeita ikoneja! Ja hauska yksityiskohta tuo "ultraäänikuva".

    Minusta on hauska katsella tuttuja asioita välillä turistin silmin. Vierailimme muutama vuosi sitten lapsuuden kotikaupungissa ystäväpariskunnan kanssa, joka siellä ei ollut aikaisemmin käynyt. Tuli opittua monta uutta asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Pian pääsen katselemaan kotikaupunkia Helsinkiä turistin silmin, kun olen mukana kansainvälisessä Postcrossaajien miitissä. Miltähän kauppatori ja Suomenlinna näyttävät uusin silmin?

      Poista
  5. Kauniita freskoja! Rakastan tuota syvää taivaansinistä sävyä, kaikkialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin! Freskojen tekijä on ikonimaalari Alexander Wikström. Ortodoksisessa perinteessähän ei ikoneja signeerata eikä tekijyyttä korosteta, mutta hän se on.

      Poista