perjantai 22. heinäkuuta 2016

Nollasta liikkeelle – 1 kk katsaus

Liikuntainnostus ei ole loppunut vieläkään, ähäkutti epäilijät, jos sellaisia jossakin sattumalta oli. 19.7. tuli kuukausi liikahtelua täyteen. Olen ennen kaikkea tehokävellyt. Kahdella viime lenkillä myös juossut pikku pätkät. Siis todella pikku. Ei sattunut mihinkään, mutta hengästyminen ja väsy jaloissa oli valtaisaa, vaikka yritin juosta hyvin hyvin hitaasti. Olen käynyt myös puistoasahissa ja ärsyttävän uimahallikokemuksen sisuunnuttamana uudelleen vesijuoksemassa. Tällä kertaa oli hiukan väljempää altaassa. Syksyllä jumppaan, jos vaan mahdun mukaan. En tiedä millainen tunku kaupungin jumppiin on, mutta aion olla hollilla heti, kun verkkoilmoittautuminen elokuussa avataan. Jos en sattuisi mahtumaan kaupungin jumppiin, menen paikallisen urheiluseuran ryhmäliikuntoihin. 

Onko jotain muutosta sitten kuukaudessa havaittavaissa? En ehkä puuskuta niin pahoin ylämäissä kuin ennen. Paino on laskenut vajaat kolme kiloa. Kahden vuoden takaisesta huippulukemasta olen nyt pudottanut 10 kg. Silti olen koko ajan käyttänyt saman koon vaatteita! Ei ihme, että farkut meinaavat tippua jalasta, niitä saa olla koko ajan nostelemassa kohti kainaloita. Housukaupoille on siis mentävä. Mieliala on pysynyt enimmäkseen hyvänä, vaikka privaelämässä on ollut yksi iso vastoinkäyminen. Kiitän tästäkin liikuntaa.

Kodin Kuvalehdessä (14/2016), jonka pikkusiukku tilasi minulle keväällä synttärilahjaksi, oli Sofia Kilpikiven haastettelu otsikolla Spurtti ylös sohvalta. Sofia listaa lehdessä vinkkejä, joilla liikunnan alkuun pääsee. Kommentoin alla muutamaa niistä. 

"Jos väität liikkuvasi kolesteroliarvojesi takia, mutta se ei oikeasti motivoi, into loppuu lyhyeen." No todellakin! Kun sain kuulla viime syksynä, että kolesteroliarvoni ovat korkeat, yritin hetken liikkua, mutta sydänkohtauskuoleman pelko oli lopulta aika kehno kannustaja. Nyt en myöskään enää uskottele itselleni, että hetkessä saisin kiinteämmän kropan liikunnan avulla. Liikunta on ekaa kertaa kivaa ihan vain liikkumisen vuoksi. Muutokset kropassa ja terveydessä tulevat hyvänä lisänä.

"Löydä oma lajisi." Ja minä sanoisin, että lajisi nimenomaan monikossa. Yhden lajin ihminen en varmastikaan ole, kun en muissakaan asioissa ole pystynyt keskittymään vain yhteen juttuun. Näkeehän sen blogistanikin. Hurahtamisia milloin mihinkin. Minusta on mukavaa harrastaa ja kokeilla uusia juttuja, myös liikunnassa.

"Aloita rauhallisesti." Jep, mutta ei liian rauhallisesti! Minä olen vetänyt kävelylenkit entisessä elämässäni aina korkeintaan sunnuntaikävelyvauhtia, ilman hengästymistä ja hikoilua. Silloin on jäänyt myös endorfiiniryöppy (vai mikälie) tulematta. Nyt on huikeaa tulla lenkiltä kotiin, kun tuntee kropassa, että oikeasti on liikkunut. Kuukausi sitten aloitellessani tahti oli tietysti hitaampi, vähitellen olen nostanut tehoja. 

Mietin totta kai, onko mahdollista, että innostus hiipuu ja palaan vanhaan sohvaperunamoodiin. Parin viikon flunssa tai muu pakotettu tauko voisi olla syy, jonka jälkeen paluu liikunnallisiin harrastuksiin vaatisi ponnisteluja. Entä syksy sateineen tai talvi jäätikköisine lenkkipolkuineen? Lenkkeilijän syys- ja talvivaatetus on asia, joka on minulle vielä täysin hämärän peitossa. Onneksi lämpimiä kelejä on edelleen luvassa, hellettäkin viikonvaihteesta alkaen.

Toivottelen mukavaa viikonloppua joka torppaan!

Kuvassa Licca-nukkeni Anysia, joka sai tänään nivelletyn Pure Neemo -kropan. Onni on taipuisa vartalo, niin ihmisellä kuin nukellakin! 

12 kommenttia:

  1. Onnea sinulle, kun olet saanut liikunnan noin hyvin vauhtiin! Itsellä on enemmän ja vähemmän epäsäännöllistä, onneksi on tullut kuitenkin aloitettua uudelleen tuo sauvakävely (kipeän olkapäänkin takia) reipasta vauhtia mennen, tuntuu takapuoli-lihaksissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että kävely tuntuu nimenomaan peffassa ja takareisissä, olen huomannut saman! :D Ja juoksu etureisissä.

      Poista
  2. Osanottoni! Muistot kantaa, kuten sanoit. Onnittelut liikahtelusta, joka auttaa asiaan kuin asiaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija. Kisusta jouduin siis luopumaan, jos joku ihmettelee. Vielä en ole asiasta paljoa huudellut, tuskin pystyn kokonaista postausta aiheesta edes kirjoittamaan. Mutta eteenpäin vaan.

      Poista
  3. Yritän varmaan itsekin tässä saada aikaan kävelyharrastusta. Olisi niin mahtavaa olla perusterve ihminen vailla mitään rajoituksia.:( Mutta taannoin katselin siitepölymaskeja, mitä netin kautta saisi ostaa. Astmalääkkeetkään ei aina tepsi, jos on todella pahat siitepölyt ja reipas kävelyvauhti - tämä on koettu. Vaikeudet lienee voitettavissa.

    Kokeilin viime vuonna taas hankkia astmaatikon uimakortin, jonka Vantaalla saa edullisesti vuodeksi (jos on KELAn erityiskorvausmerkintä). Valitettavasti suonenvetoja tuntui tulevan siihen malliin, ettei uimisesta pidemmän päälle tullut mitään. Aikoinaan kävin tosi ahkerasti, monta kertaa viikossa.

    Osanottoni myös kissan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Astman kanssa ei kyllä ole leikkimistä, yhdellä tutulla on tuo sairaus ja valitettavasti joutunut tilaamaan lanssin hätiin muutamaan kertaan. Enpä muuten tiennyt, että siitepölymaskeja on olemassa!

      Poista
  4. Blogissani olisi tarjolla ATC-joulukalenteri-vaihtoa sekä vuosien jälkeen Toveri Elokuu-vaihto! Tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kuulostaa kyllä kivalta, mietin hetken repeänkö nyt noihin juttuihin.

      Poista
  5. Oih, ihanaa kun olet löytänyt liikunnan ilon. Itsenikin pitäisi taas ryhdistäytyä. Ja voi, osanottoni kisun poistumisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja totta tosiaan mukavaa, että liikkuminen tuntuu vihdoinkin mukavalta. Totta kai välillä tulee tehtyä treenejä, jotka eivät saa hurmokseen, mutta yleisesti ottaen tykkään paljon!

      Poista
  6. Osanotto Sylvin poismenon johdosta.

    TTosi

    VastaaPoista