perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kirjoitetut ja kirjoittamattomat

Säännöt, nimittäin, mietityttävät tällä kertaa. Liikkunnassa, tarkemmin sanottuna vesijuoksussa tai ylipäätään uima-altaalla, ja sitten toisaalta lenkkipolulla. Olin tässä äskettäin eräässä pienessä uimahallissa ensimmäistä kertaa, kun vakkarihallini Mäkelänrinne on edelleen remontissa. No hiukan ikävä kokemus oli. En ole kuukauden treenaamisen jälkeen mikään huippu-urheilija, mutta tykkään vesijuosta niin kovaa kuin pystyn. Tämän hallin allas oli aamusesta täynnä vanhempia rouvia, jotka ymmärrettävästi liikkuvat hitaasti ja tulevat altaalle ennen kaikkea seurustelemaan ja tapaamaan toisiaan. Ei siinä mitään. Mutta miksi pitää vesijuosta kaksi-kolme ihmistä rinnakkain? Ohittaminen oli ihan mahdotonta ja kun lopulta viittasin altaan reunan kylttiin, joka kieltää uinnin ja vesijuoksun rinnakkain, sain kuulla ikävää tekstiä ja pilkallista naurua näiltä kapinamummoilta. Eivätkä he edelleenkään siirtyneet kulkemaan peräkanaa. Purin hammasta ja tein altaassa muinoin ratsastustunneilta opittuja koko-rata-leikkaa ym. siksak-kuvioita. Voi että odotan Märskyn hallin avautumista, siellä on yleensä ollut enemmän tilaa vesijuosta, usein jopa kaksi eri rataa. Nyt tuntui, kuin olisi pyörinyt perunana kiehuvassa kattilassa.

Ja jos saa vielä märistä uimahallietiketistä jotakin, niin suihku ennen altaallemenoa on myös ei suositeltava vaan pakollinen. Terveisin nimimerkki kaikenlaisia haisuja ja parfyymejä altaassa nuuhkinut. Ugh. Olen puhunut. Nyt helpotti. 

Mäkelänrinne. Vanha kuva. Avaudu jo!
Mutta sitten tosi paljon mukavampaan liikuntakokemukseen. Eilisiltaisella tehokävelylenkillä kaksi vastaantulevaa juoksijaa moikkasi minua! Olin niin hämmästynyt, että oma moikkaukseni tuli vähän jälkijättöisesti. Onko tämä joku kirjoittamaton lenkkeilijöiden sääntö, että vastaantulevia kanssalenkkeilijöitä tervehditään? Valaiskaapa tietämätöntä. Mutta mukavalta se tuntui. Enkä edes juossut, en pysty juoksemaan ainakaan vielä, vaan kävelin vain kovaa.

Ensi tiistaina tulee kuukausi täyteen liikahtelua. Enpäs ole lopettanut, ähäkutti! Päin vastoin punon uusia liikunnallisia juonia syksylle. Katsotaan miten olkapää kuntoutuu, siitä riippuu vähän onko tiedossa joogaa vai jumppaa. Tänään vietän lepopäivää liikkumisesta, paitsi en olkapään kuntoutuksesta. 

6 kommenttia:

  1. Mahtavaa tuo siun liikunta innostus, ja noista uimahallin haisuista olen samaa mieltä.
    kai sitä aatellaaan että mitä sitä suihkuun kun kerran uimaan mennään.
    Ihanaa kesää siulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen kyllä edelleen liikuskellut reippaasti, nyt tuli kuukausi täyteen juuri eilen. Tykkään! Mukavaa kesää toivottelen sinullekin!

      Poista
  2. Ihana tuo moikkaus, yllättävää Suomessa, mutta saa hymyn korviin. Möllejä nuo uimahalliin seurustelemaan menevät tädit, ei kiva ja suihku ehdottomasti ennen uimaan menoa, hui kauhistus muutoin.

    Aurinkoisia kesäpäiviä Liiolii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin pieni murto-osa tuntuu moikkaavan, mutta kun joku tervehtii, niin kyllähän se piristää ja saa askeleen kulkemaan entistä reippahammin. Aurinkoa sinnekin! <3

      Poista
  3. Sama havainto useiden paikkakuntien vesijuoksuradoilta. Kaikenlaisia voltteja on tullut sitten poljeksittua, ettei rintamana hiljakseen etenevien rouvien vain tarvitse väistää kesken mielenkiintoisen keskustelun. Mrrfh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Uskaltauduin tänään uudestaan samaan uimahalliin. Illalla oli hieman vähemmän rouvia altaassa. Pari vanhaa herraa eteni rintamana, mutta he saavat anteeksi, sillä heillä oli harvinaisen mielenkiintoiset kulttuuripuheenaiheet. :D

      Poista