lauantai 11. kesäkuuta 2016

Postcrossingia ja turvavärejä

Lähetin eilen pitkästä aikaa, kahden vuoden tauon jälkeen, viisi virallista Postcrossing-korttia. Menevät Venäjälle, Saksaan, Yhdysvaltoihin, Taiwaniin ja Latviaan. Kaksi vastaanottajista oli sattumalta balettitanssijoita. En osaa sanoa, onko Postcrossingissa kivempaa korttien lähettäminen vai saaminen. On kyllä hauskaa valita vastaanottajalle mahdollisimman sopiva kortti ja miettiä mitä kertoisi siinä postikortin pienessä tilassa itsestään tai Suomesta. Tykkään saada kortteja, joissa lähettäjä kertoo jotain omasta itsestään tai arjestaan. Joskus saa kyllä vähän tylsiä "I hope you like this card, happy postcrossing" -viestejä. Onneksi harvemmin. Tekstipuoli on minulle oikeastaan kuvaa tärkeämpi, vaikka aina on hauska saada (yleensä Venäjältä) keräilemiäni ortodoksiaiheisia postikortteja. Olen ollut postcrossari kymmenen vuotta. Harrastuksen kautta olen saanut myös kavereita IRL. Viikon päästä pidetään pienimuotoinen crossareiden tapaaminen eli miitti Tuusulanjärven maisemissa. 


Sitten väriasiaa. Lempivärini on punainen. Fuksia ja ehkäpä myös pinkki, jos tarkkoja ollaan. Lapsena en sietänyt lainkaan pinkkiä. Olin varsin poikamainen tyttö, piirsin seurakunnan lastenkerhossa mörköjä siinä missä muut tytöt prinsessoja. (Ja sain kuulla tästä ikäviä kommentteja kerhotädeiltä.) Minulla oli lyhyt tukka ja poikien rillit. Kaikki ala-asteen käsityöni olivat tummansinisiä. Se oli jotenkin turvallinen valinta väriksi. Kamala, raskas, partiopaidan sininen, ajattelen nyt. Neulomani ensimmäiset (ja viimeiset) lapaset, synkkää tummansinistä lankaa. Huh. Ehkä jonkinlaisena vastareaktiona aikuisiällä löysin lämpimän punaisen turvavärikseni. Kasvatin pitkät hiukset ja pukeudun pitkiin hameisiin nykyään. Eräs kaverini ei taas siedä muuta väriä kuin vihreää. Kun olimme Lintulan luostarissa aikoinaan talkoolaisina, saimme molemmat igumenia Marinalta rukouskirjat, kaverini tietysti vihreän, minä punaisen.

Olin jo ostamassa turkooseja verhoja makuuhuoneeseen, mutta huomasin päätyneeni pinkkeihin Vallilan Nuppuihin. Ne olivat alennuksessa, mutta hinnan lisäksi houkutti kokeilla, miltä iso määrä pinkkiä näyttää sisustuksessa. Raijasin makuuhuoneeseen myös pinkin räsymaton olohuoneesta. Tykkään kyllä. En ole mikään sisustusihme, mutta nyt tuntuu kotini ongelmahuone ensimmäistä kertaa kotoisalta. Sanoin vielä jokunen vuosi sitten makkaria hautakammioksi, siitä voi päätellä jotain kyseisen huoneen viihtyisyydestä ennen tekemiäni pieniä muutoksia. Kuvia ei nyt valitettavasti ole, paitsi yksi otos verhon kuosista. Jännitti vähän myös kuinka hallitseva Nuppu-verhon iso kukkakukuvio on, mutta se toimii kyllä.


Ja sitten vielä kynsihömppää, kun pinkistä on kerran puhe. Kaunein lakkaus ikinä tulee näillä Lumenen Gel Effect -lakoilla: alle pinkkiä Päivien hohdetta parisen kerrosta ja sen päälle kultainen Auringonsäde-lakkakerros top coat -tyylisesti. Valmis lakkaus ei suostunut toistumaan nätisti kuvissa, joten lopputulos jää mielikuvituksenne varaan. Uskomatonta muuten, että jaan jotain kauneusohjeita täällä. Enpä tunne olevani ihan omalla vakaalla maaperälläni! Eikä ollut maksettu mainos tämä, omilla roposilla on ostettu sekä verhot että lakat.


Lopuksi remontista. Se jatkuu. Todellakin soisin sen päättyvän. Mutta nyt siirrytään ulkotöihin eli hienosti sanottuna ikkunasmyygien korjaukseen. Sen ajaksi, ilmeisesti koko kesäksi, ikkunat muovitetaan ulkopuolelta. Odottelemme vain heinäkuun helteitä. Mahtaa tulla kuuma ja tukala olo täällä! Miten voi edes nukkua, jos ei saa tuuletettua moneen viikkoon? Taidan muuttaa puistoon tai vaikka veneen alle.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

12 kommenttia:

  1. Tuo Auringonsäde on niin ihana lakka. Niin iloinen puolestasi, että kynnet parantuneet ja voit taas olla mieluisan harrastuksen parissa ja saa naisella olla näitä hömpöttelyharrastuksiakin. <3 Ihanaa lauantai-iltaa Liiolii kynsilakkojen ja herkkujen parissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, olen niin hidas vastailemaan kommentteihin, nyt jo melkein viikko vierähtänyt. Mutta tosi helpotus, että kynsi on ok taas. Ihan senkin takia, että halkinainen peukun kynsi oli yllättävän hankala ja tarttui joka paikkaan - ja auts, repesi aina lisää takertuessaan johonkin. :o

      Poista
  2. Minäkään en osaa sanoa onko lähettäminen vai saaminen hauskempaa. On kiva miettiä mistä vastaanottaja pitäisi, mutta on kiva kuulla millaisia ihmisiä ja näkökulmia kortteihin on saatu mahdutettua.

    Kivannäköinen verho.

    Viilaatko kyntesi ennen lakkausta tai miten huollatte niitä ennen lakkausta?

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumikortti oli mennyt perille Saksaan tänään ja sain tosi kivan palauteviestin siitä. Sekin on mukavaa, saada siis muutakin kuin pelkän "Thanks" tai tyhjän rekisteröintivietsin.

      Juu, viilaan kynnet ennen lakkausta. Mulla on lasiviila, joka on hellävarainen kynsille. Mutta saan sillä viilaamisesta aina kylmiä väreitä. :D

      Poista
  3. Tosi kiva toi verho. Onko se minkä merkkinen?
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on Vallilan Nuppu ja sitä saa myös turkoosina.

      Poista
  4. Minäkin harrastin joitain vuosia sitten postcrossingia! Pääsin liki sataan korttiin, mutta sitten se jostain syystä jäi. Ehkä joskus aktivoidun uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä menee kausissa, ainakin mulla, innostumiset milloin mistäkin. Perustin nyt myös englanninkielisen Postcrossing-blogin.
      http://liioliismailbox.blogspot.fi
      Huono-englanti-varoitus. ;)

      Poista
  5. Minulla on postcrossing tauolla... on niin kallista nykyään. Mutta nuo verhot!!! Mahtavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä jäätävän kallista, en voi minäkään lähettää postia enää samassa määrin kuin ennen. Postin hinnat vaan nousee ja palvelut menee huonommiksi. Paitsi... ööö... ruohonleikkuu? :D

      Poista
  6. Huh, tuo ikkunaremontti. Tuntuu tosiaan aika hurjalta, että ikkunat on kesäksi muovitettu. Pimittää näköalaakin varmasti, vaikka miten kirkasta muovia olisi ja tuuletuskaan ei tosiaan onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei ole minun asuntoni ikkunoita muovitettu, mutta pihan puolen sivu on jo peitossa. Ihan järkkyä! Heinäkuun helteillä varmaan olen sitten "hupussa". :o

      Poista