lauantai 25. kesäkuuta 2016

Nollasta liikkeelle


Uskaltaiskohan jo ääneen sanoa? Meikä on liikahdellut nyt viikon päivät. Rivakasti kävellen 35 min – 1 tunnin verran päivässä. Sunnuntaikävelijät jäävät kauas taakse, juoksijat painavat minusta ohi. Vallisaaressa kävelin ehkä kaksi tuntia, vähemmän rivakasti tosin. Fysioterapeutti, jolle menin olkapäävaivan takia antoi ihan simppelin mutta toimivan neuvon: jääkaapin oveen kalenteri, johon merkataan treenit, mutta myös treenittä jääneet päivät. Olen ollut Heiaheiassa vuodesta 2012, mutta kalenteri jääkaapin ovessa on vielä paljastavampi. Heiaheia kyllä kertoo, että yritykset aloittaa säännöllistä liikuntaa ovat kerta toisensa jälkeen kariutuneet. Niin siis, uskaltaisiko jo sanoa seitsemän päivän jälkeen, että liikkumisesta on tulossa rutiini? Ei ehkä vielä. Pelkään pitää (tarpeellisia) lepopäiviä, kun en tiedä saanko itseäni enää liikkeelle sellaisen jälkeen. Mutta tarkoittaako lepopäivä kotona makoilua vai esim. kevyttä kävelyä? Minulla olisi tuhat ja yksi kysymystä liikuntaan liittyen. Tapaan fyssarin parin viikon päästä olkapääasioissa, ja toivon, että hänellä on aikaa tsekata treenikalenterini ja vastata edes muutamaan kysymykseeni.


Taustaa: olen siis ikuinen (entinen?) liikunnanvihaaja. En ole koskaan oikein saanut liikunnasta mielihyvää. Koululiikunta oli jotain aivan järkyttävää, pahimmat lajit olivat lentopallo ja telinevoimistelu. Lukiossa aloin tosin innostua suunnistamisesta ja 1500 metrin juoksusta. Kun oikein treenasin, pystyin lopulta jopa juoksemaan sen koko 1500 metriä. Selkäni on ollut kipeä 12-vuotiaasta lähtien käytännössä joka päivä. Nyt ristiselkä lonksuu ja paukkuu uhkaavasti. Tarvitsisi ehdottomasti vahvistaa korsettilihaksia. Vähän kyllä haaveilen, että joskus vielä hölkkään, mutta ensin pitää kyllä kohottaa yleiskuntoa kävelemällä. Nyt liikunta on tuntunut ensimmäistä kertaa hyvältä. Eilen kävelin sateessa ja se olikin hirveän kivaa, vaikka kotoa lähtö oli tuskien takana. Tänään löysin kotisaarelta uuden rantareitin, vastahan olen 20 vuotta asunut täällä. Joogatunneillekin ajattelin syksyllä mennä. Olen aiemmin harrastanut vähän hathajoogaa eräässä joogakoulussa, mutta siitä on jo vuosia. Pitää aloittaa varovasti, ettei tule rasitusvammoja tottumattomaan kroppaan. Jos olisin rikas, palkkaisin toki personal trainerin. Nyt mennään vain kehoa kuunnellen.


Minulla ei ole ollut edes kunnollisia liikuntavarusteita. Lenkkarini ovat ikivanhat sisäpelitossut, joista alkaa pohjat irrota. Miksi olen ostanut sisäpelitossut joskus? Ei mitään muistikuvaa. Nyt olen hommaamassa juoksukenkiä. Jonkinlaiset housutkin pitää ostaa. Farkuissa on hiukan vaikea liikkua. Kesäalennusmyynteihin ensi viikolla siis.

Postauksen kukkakuvat ovat Vallisaaresta. Mukavaa juhannusiltaa joka torppaan!

19 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa! Kävely on siitä just hyvä, että voi aloittaa rauhassa, ja siinä on niin helppo edetä oman jaksamisen mukaan lisäämällä/vähentämällä vauhtia ja matkaa. Keskivartalon vahvistamiseen Pilates voisi olla hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tutussa joogakoulussa olisi myös noita Pilates-tunteja tarjolla.

      Poista
  2. Sama vika rahikaisella...kävin just viime viikolla lääkärissä olkapään takia ja lääkäri suositteli sauvakävelyä ja/tai uintia, kun en tuollaisia yhteis-liikunta juttuja ole ainakaan harrastanut...Miehen ja koiran kanssa olen ihan vaan kävelyillä käynyt, mutta tänään olin ekaa kertaa talven jälkeen sauvakävelyllä. Noin 4 km...johon kuului pitkä "lepotauko" kun juteltiin naapurin kanssa ja hänen koiria taputeltiin :) Mies oli mukana ilman sauvoja, koira laiskimus halus jädä kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sauvakävely olisikin yläkropalle mainio liikuttaja! En ole muuta kuin kokeillut kerran yhdessä työpaikassa, omia sauvoja minulla ei ole.

      Poista
  3. Tsemppiä, hyvältä kuulostaa! Jostain olen lukenut, että kahden viikon jälkeen rutiinin muodostuminen on jo hyvällä tolalla, olipa toiminta mitä hyvänsä. Fyssarin konsultointi on viisasta. Ja jos pikku hiljaa innostut aloittamaan hölkkäämisen, hanki ehdottomasti kunnolliset töppöset. Mieluiten vielä niin, että ennen ostoksille lähtöä tarkistetaan askellus ja mahdolliset jalkojen virheasennot (fyssari voi auttaa tässäkin). Se säästää monelta rasitusvaivalta ja muulta kiusalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen aika hämmästynyt, että kohta olen liikkunut kaksi viikkoa säännöllisesti ja reippaasti vielä lopettamatta harrastusta! :D Ehkä se rutiini alkaa muodostua tästä.

      Poista
  4. Kuullostit aivan meikäläiseltä ;)) Minäkään en koululiikunnasta saanut mitään kiksejä ikinä ja lenkkeily on pahasti jäänyt taa. Mielessäni olen kyllä kovasti yrittänyt itseäni tsempata liikkeelle....Tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koululiikunnasta vielä kauhulajejani: uimahypyt ja pesäpallo... Voi elämä! :D Kiitos tsempeistä. :)

      Poista
    2. Joo pesäpallo oli hirveetä ja voimistelupuvussa voimistelu ;((( yöks!

      Poista
    3. Siis apua, olin unohtanut _voimistelupuvut_! Ai kamala, mulla oli sellainen tummansininen. Ja ne karjalanpiirakan muotoiset jumppatossut!

      Poista
  5. Kävelyretket on ihan parasta :) ite kävelen tennareissa ja farkuissa&mekossa! & koululiikunta oli pahinta, mut valittiin aina viimeisenä kaikkiin ryhmiin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se olikin ihan järkyttävä tapa valita joukkueet, siis se "kapteeni valitsee". :o Onkohan se vielä käytössä kouluissa? Minutkin valittiin aina viimeisenä. Tai eräs hentoinen tyttö valittiin yleensä vielä minunkin jälkeeni. :(

      Poista
    2. Piti vielä sanoa, että kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!

      Poista
  6. Ihana tunnustus, täällä yksi samanlainen. Nuorena sitä pysyi hoikkana, koska tuli vaan pyöräiltyä ja soudettua veneellä paljon. Mutta nyt on toki kävelylenkit, mutta ei se vaan riitä. Lenkistä kyllä saatan saada mielihyvää, mutta monesti se on myös pakkopullaa.

    Kivaa viikkoa Liiolii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pitänyt tosiaan pakottaa itseni lenkeille. Joka päivä melkein olen käynyt, paitsi lepopäivinä. Mutta siis se lähtemisen kauhistus! Sen kynnyksen kun ylittää, niin on jo voiton puolella. Katson yleensä kellosta, vaikka niin että "tasan klo 17 lähden ovesta ulos". Sen kun on päättänyt, niin on pakko mennä, kun kello lyö 17. :D

      Poista
  7. Minäkään en omista lenkkareita, en verkkareita. Välillä haaveilen että liikkuisin enemmän, ostaisin lenkkarit... Mutta saa nyt nähdä. Kävely on ainakin kivaa ja sitä teenkin. Koululiikunnassa inhosin pesäpalloa ja koripalloa ainakin. Ja sitä kun piti juosta tai hiihtää itsensä läkähdyksiin. Jalkapallosta olisin tykännyt, mutta sitä pelasi tytöt vain muutaman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin nyt lenkkarit, myyjän opastuksella oikeanlaiset. Ja trikoot. Peilikuva oli tänä aamuna pelottavan urheilullinen, hetken jo mietin kehtaanko lähteä edes ovesta ulos, mutta lähdin. Kukaan ei tuijottanut. Mekään ei juuri pelattu jalkapalloa koulussa, olisko yksi kerta ollut. Aika outoa muuten. Itse en pitänyt joukkuelajeista yhtään. Kilpailen mieluiten itseäni vastaan.

      Poista
  8. Koululiikunta oli kamalaa. Pesäpallossa olin se viimeinen valittu ja tein kaikki palot. Kammosta olen päässyt vasta 5 v sitten noin 50-v.
    Nyt liikun joka päivä jollain tavalla. Kävely on kivaa kun vaihtelee kävelypaikkoja. Näkee samalla erilaisia asioita. Kesällä uin. Talvilajiksi löysin helpon jumpparyhmän, jossa uskallan käydä.
    Kannatan tietynlaista tekstiiliurheilua. On kivempi liikkua kun on nätit vaatteet päällä.
    nimim. Anonyymi ortodoksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että kannattaa vaihdella kävelyreittejä. Nyt olen tykästynyt kiertämään kotisaaren eteläkärkeä, vilpoisa tuuli puhaltaa mereltä reitin puolivälissä. Maisemat ovat myös mukavat. Ostin tosiaan mieluisat kengät ja juoksutrikoot (!), jotka koekäytin tänään. Ainakaan varusteista ei nyt ole liikkuminen kiinni. Huomenna olen liikahdellut pari viikkoa, joten rutiini alkaa muodostua.

      Poista