lauantai 7. toukokuuta 2016

Karjakaivon retki ja Luontokeskus Haltia

Remontti repii hermoja, mutta työmiehillä oli helatorstaina vapaata ja pääsin karkaamaan siskon kanssa Nuuksioon. Suuntana Suomen Luontokeskus Haltia ja sen ympäristö, Karjakaivon ulkoilualue. Ensin Helsingistä junalla Espoon keskukseen ja siitä bussilla Haltian pihaan Nuuksioon. Muutama muukin oli keksinyt viettää aurinkoisen päivän luonnon helmassa, sillä bussissa kaikille ei edes riittänyt istumapaikkaa. Haltiassa täytimme vesipullot ja lähdimme metsään.

Kartan tiirailua metsässä.
Mitään ihan erämeininkiä Karjakaivon alueella ei ollut, vaan kävelimme lähinnä pururata-tyyppisiä yllättävän leveitä hiekkapolkuja pitkin. Yksi yksinäinen korvasieni bongattiin polun reunalta. Sinne jäi kasvamaan. En itse kyllä tekisi korvasienestä ruokaa, vaikka muistan syöneeni lapsena äidin tekemää korvasienimuhennosta, ja se oli hyvää. Myrkyt arveluttavat kuitenkin liikaa.

Gyromitra esculenta.
Suunnistajia oli yllättävän paljon. Muutaman kerran sai hypätä penkkaan kaahailevien pyöräilijöiden takia. Mitä kauemmas Haltiasta kuitenkin mentiin, sitä vähemmän väkeä poluilla näkyi. Tässä kuvassa tyypillistä maisemaa alkumatkasta: mäntyjä, kallioita. Poikettiin hiekkapolulta syrjemmälle yhdelle laakealle kalliolle pitämään ensimmäinen tauko. Nähtiin ainakin närhi ja leppälintu, käki kukkui.


Korkeuserot ovat tuolla suuret ja maasto oli todella mäkistä. Hyvää jalkalihastreeniä tuli samalla siis. Matkamme määränpää oli Karjakaivon lampi, ja sitä lähestyttäessä metsä muuttui kuusivaltaisemmaksi ja valkovuokkojakin nähtiin. Lopulta oltiin lammella. Karjakaivon jatkeena on toinen pienempi lampi, jolla on hauska nimi Lehmänämpäri.

Karjakaivo.
Karjakaivon tuntumassa pidettiin toinen tauko. Eväitä olisi saanut olla runsaammin ja ehdottomasti isompi vesipullo mukana! Puolen litran pulloa sai säännöstellä loppumatkasta. Juuri ja juuri riitti vesi, oli nimittäin lämmintä, täysi kesä.

Sammalen itiöemiä.
Sitten paluumatkalle kohti Haltiaa. Käytiin kahvilassa ja katsastamassa Haltian näyttelyt. Luontokeskukseen pääsi Museokortilla, 10 € täysihintaisena olisi ollut mielestäni aika paljon Haltian näyttelyistä. Ihan kivat ne olivat, ei mitenkään tiedolliset, vaan enemmänkin kokemukselliset. Oli paljon multimediaa, sai kömpiä karhunpesään tai istua linnunpöntössä. Kuunneltiin myös eräänlainen kuunnelma, jossa oltiin piilokojussa haaskan äärellä karhua valokuvaamassa. Vaihtuva näyttely Liikutus oli minusta aika hauska, se esittelee erilaisia syitä ja tapoja liikkua luonnossa. Siellä oli useita toiminnallisia juttuja myös.

Osmo Rauhalan installaatio Peliteoria.
Paluubussi Haltiasta oli jonkin verran myöhässä. Olin jo aika naatti reissun lopulla. Käveltyjä kilometrejä Nuuksiossa tuli siskon mukaan vajaat kahdeksan, oma askelmittarini näytti kyllä illalla päivän kokonaiskilometreiksi plus kahtatoista. Kiva reissu! Ovatko Nuuksio ja Haltia tuttuja paikkoja teille?

8 kommenttia:

  1. Nuuksiossa on tullut retekeiltyä enemmänkin, kun on tuossa lähellä ja Haltiassakin on tullut käytyä kolme kertaa. Nuukiso on niin upea paikka. Välillä unohtaa, että on pääkaupunkiseudulla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aika hienoa, että niin lähellä pääkaupunkia on tuollainen alue. Mun pitäisi käydä siellä useamminkin.

      Poista
  2. Ihanaa kun luonto oikein houkuttelee helmaansa kauneudellaan. En ole vielä koskaan käynyt Haltiassa tai Nuuksiossa, joten oli ihan kiva nähdä hieman tunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieno paikka, vaikka toki aika kansoitettu hyvän sään aikana ainakin. Nuuksiossa on kalliomaalauksetkin, järven äärellä. Itse olen nähnyt ne talvella jäältä käsin.

      Poista
  3. On teillä ollut aika retki, oliko kuuma ja söikö hyttyset? Nuuksiossa asuu ystävät ja on lähellä miehen vanhempien kesäpaikkaa, mutta en ole ikinä Nuuksiossa retkeillyt.

    Hyviä unia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kuuma oli, mutta ei ollut vielä hyttysiä! Onneksi! :)

      Poista
  4. Olen jonkun kerran käynyt Nuuksiossa kulkemassa pari merkittyä reittiä.:) Silloinkin jäi mielikuva, että siellä on paljon kävijöitä. Kiva paikka joka tapauksessa.:) Vähän oli alustavasti puhetta, että mentäisiin ystävän kanssa ehkä joskus katsastamaan esteetön reitti, hienoa että siellä sellainenkin on, pääsee myös pyörätuolilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä tosiaan näkyi menevän myös esteetön reitti, oli merkitty kyllä. Meidän kulkemallamme reitillä olisi ollut ihan mahdoton liikkua pyörätuolilla, sillä korkeuserot olivat isot. Ihan järkkyjä mäkiä! :D

      Poista