keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kosketus kivikauteen

En ikinä opiskellut yliopistossa yhtään kurssia arkeologiaa, vaikka alunperin harkitsin ottavani sen jopa pääaineekseni. Lopulta luin itämerensuomalaisia kieliä ja muuta sellaista. Kiinnostus esihistoriaan kuitenkin on säilynyt koko ajan. 2014 kesällä osallistuin Helsingin yliopiston alumnien arkeologisille kaivauksille Vantaan Jokiniemessä. Kivikautiselta asuinpaikalta on tehty todella runsaasti löytöjä, jopa savi-idoleita eli ihmishahmoisia esineitä. Itse löysin kaivauspäiväni aikana kampakeramiikan kappaleita ja joitakin pii-iskoksia.

Lauantaina olin Heurekassa tekemässä arkeologisia jälkitöitä eli puhdistamassa viime kesän Jokiniemen kaivauslöytöjä. Kaivauksilla ollessa ruukunpalojen koristeleimat jäivät aika usein kai huomaamatta, sillä kappaleet olivat hiekkaisia. Nyt olikin mielenkiintoista paljastaa hiekanmurujen alta kauniita säännöllisiä kuviointeja. Tässä esimerkiksi pari pientä kampakeraamista ruukunpalaa, joissa näkyy hienosti koristelut. 

Neoliittinen ruukunpala, jossa koristerivistöjä.
Pieni ruukunpala, jossa isompi, syvä kuoppakoriste.
Ihan huikeaa ajatella, että joku muinaisvantaalainen on tuhansia vuosia sitten tehnyt ruukut, joista palaset ovat peräisin. Lähemmäksi neoliittista ihmistä ei voi päästä.

Löydöt puhdistettiin hammasharjalla ja hammaslääkärin metallikoukulla.
Tässä muutama kuvamuisto 2014 Jokiniemestä. Kaivauspaikka oli tuolla puiden siimeksessä, joen rannassa. Kivikaudella tässä oli merenranta, puustona oli jaloja lehtipuita ja pähkinäpensaita. Ilmasto oli silloin lämpimämpi kuin nykyisin. Millähän nimellä muinaiset jokiniemeläiset kutsuivat asuinpaikkaansa?


Kaivauspäivän isoimpia keramiikkalöytöjä. Huomatkaa kuoppakoristelut. 
Hiekka tutkittiin lopuksi seloilla, jotta pienimmätkin löydöt saatiin talteen.
Kiitos arkeologi Jan Fastille näiden hienojen kokemuksien mahdollistamisesta! Jos aihepiiri kiinnostaa enemmänkin, vilkaise myös lyhyt postaukseni alumnien arkeologiaretkestä Kaakonkulmaan viime kesältä.

8 kommenttia:

  1. Tuo se on mielenkiintoista hommaa. Mitähän näiltäkin kulmilta löytyisi kun kuulemma asutusta on ollut jo kivikaudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kiinnostavaa! Joka asiassa ei voi olla ammattilainen, mutta on kiva "harrastaa" arkeologiaa ja lukea ja kokea näitä asioita sitten muuten.

      Poista
  2. Huimaa hommaa.:D Taatusti ihanaa päästä noin kosketuksiin menneisyyden kanssa.:) Itselleni ei taida sopia, kun on hyttysallergiat sun muut, ei auta kykkiä kuopassa pisteltävänä.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä on selkä romuna aika kroonisesti, ja käytännön arkeologinen kenttätyö ottaa myös jalkoihin todella paljon, sillä kuopassa kaivetaan lähinnä polvillaan. Rankkaa! :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jos olisi useampia elämiä, niin ehkä sitten seuraavassa voisin olla arkeologi. :)

      Poista
  4. kiitos kommentistasi, kai olet huomannut, että minulla on kolme blogia. yksi kädentaidot ja muu luovuushommeli, yksi elämääni, ja tuo johon kommentoit, on ns outoja tarinoita. mutta tähän postaukeen. lapsena/nuorena halusin arkeoogiksi. eipä tullut lähdettyä kouluun. varsinkin egypti kiehtoo minua kaikella tavalla, ja miksei muukin historia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kaikki kolme blogiasi seurannassa, niin jutut eivät mene ohitse. Egyptissä ja esim. Välimerellä riittäisi kyllä kaivettavaa - kulttuurikerros on paksu toisin kuin täällä meillä.

      Poista