torstai 31. maaliskuuta 2016

The Bookshelf Tag


Nyt tiedossa kirjameeminkäinen, jonka nappasin Natalien englanninkielisestä blogista Raindrops on Roses and Whiskers on Kittens. Jos kirjahyllyp*rn* ja turha trivia ei kiinnosta lainkaan, kannattaa jättää postaus väliin. Tämä on nimittäin kohtuullisen pitkä. Kysymykset ovat englanniksi, pahoittelen, laiskamato iski, enkä jaksanut suomentaa niitä. 

Describe your bookshelf (or wherever it is you keep your books - it doesn't actually have to be a shelf!) and where you got it from:
Kirjahyllyjä on nyt yhteensä kuusi, kolme korkeaa ja kolme matalaa, kaikki mallia "rimpula" eli niitä huonekalukauppojen köpöimpiä malleja ilman lasiovia. Nämä kaksi ostin Sotkasta. Oli järkytys, että ne pitikin itse koota. Siskon mies lopulta auttoi. 


Tämä korkea kirjahylly oli minulla jo lapsuudenkodissa. Matalat hyllyt sain vanhemmiltani muuttaessani omaan kotiin.


Do you have any special or different way of organizing your books?
Järjestän kirjat hyllyihin löyhän temaattisesti. Runokirjahylly (edellisessä kuvassa), kielitiede, käsityökirjat, romaanit, Karjala-aiheiset kirjat jne. 

What's the thickest (most amount of pages) book on your shelf?
Dostojevskin Karamazovin veljekset on varmasti paksuin kirjani. Olen lukenut sen! (Olenkohan, kokonaan, alkoi epäilyttää. Ehkä vähän harpoin?)

What's the thinnest (least amount of pages) book on your shelf?
Virolaisen Kivisildnikin Kutse (suomeksi Kutsu) sisältää vain keltaiset kannet. Lipareen sisäsivulle on kirjoitettu käsin "Tulge mõistusele" (Tulkaa järkiinne). Tätä ihan oikeasti myytiin Virossa kirjakaupoissa. Teos ilmestyi vuonna 1997.


Is there a book you received as a birthday gift?
Sain pikkusiskolta viime vuonna synttärilahjaksi Jukka Laajarinteen kirjan Muumit ja olemisen arvoitus. Apua, vielä lukematta!

What's the smallest (height and width wise) book on your shelf?
Pikkuisin kirjani hyllyssä on joku monista runokirjoista. Tai sitten Ortodoksinen hartauskirja.

What's the biggest (height and width wise) book on your shelf?
Suurikokoisin kirja on Aimo Karimon kuvittama komea Kuva-Kalevala, jonka sain aikoinaan äidin tädiltä lahjaksi. 

Is there a book from a friend on your shelf?
Ainakin kirjailijaystäviltä Virosta ja Suomesta olen saanut joitakin heidän kirjoittamiaan kirjoja. 

Most expensive book?
Kallein kirja hyllyssäni on varmastikin tämä Käden taidot -kirjasarja. Olin joskus aikaa sitten äidin kanssa käsityömessuilla, missä kirjoja kauppaava helppoheikki ympäripuhui äidin ostamaan tämän kirjanelikon. Hintaa en muista, taisi olla vielä markka-aikaakin, mutta sen muistan, että oli kallis!


The last book you read on your shelf?
Viimeksi luin hyllystäni syksyllä kirjamessuilta ostamani Sofi Oksasen Norman. En pitänyt siitä erityisesti. 

Of all the books on your shelf, which was the first you read?
En todellakaan muista ensimmäistä lukemaani kirjaa. En oppinut muuten kirjoista lukemaan; ensimmäinen lukemani sana oli ALKO - valokirjaimet Salmisaaren tehtaan seinästä.

Do you have more than one copy of a book?
Muutamasta suomentamastani kirjasta on yhä jäljellä extra-kappaleet. Raamattuja on kaksi, samoin Kalevala-eeposta, tosin eri painoksia.

Do you have the complete series of any book series?
En tykkää oikein kaunokirjallisista kirjasarjoista. Hyllyssäni täysinä on siis vain muutama sanakirjasarja ja viisiosainen iso Karjala-kuvatietokirja.

What's the newest addition to your shelf?
Viimeisimmät lisäykset hyllyyni olivat kirjaston poistokärryistä löytyneet Kari Saviniemen ja Pekka Sairasen jo hitusen vanhemmat runokokoelmat sekä Virpi Hämeen-Anttilan 20-luvulle sijoittuva dekkari Yön sydän on jäätä

What book has been on your shelf FOREVER?
Ikuisuuksia ovat hyllyssäni olleet jotkin lastenkirjat, mm. venäläisiä kansanrunoja ja lastenloruja sisältävät opukset Kukko Kultaharja ja Sateenkaari. Eikö +40 vuotta olekin jo ikuisuus?

What's the most recently published book on your shelf?
Hmm... Tuorein julkaisu hyllyssäni taitaa olla se viimesyksyinen Norma.

The oldest book on your shelf (as in, the actual copy is old)?
Vanhin kirjani on O. Relanderin kirjoittama teos Karjalan kuvia, joka on ilmestynyt 1893. Hurjan vanha!


A book you won?
Voitin ihan äskettäin eläinlääkäriaseman arvonnasta Helena Telkänrannan kehutun tietokirjan Millaista on olla eläin?

A book you'd hate to let out of your sight (aka a book you never let someone borrow)?
Pitää sanoa, että en mielelläni lainaa mitään kirjoja, koska en kokemukseni mukaan saa niitä ikinä takaisin...

Most beat up book?
Kulahtanein kirjani on Kalevalan painos vuodelta 1941. Kirjan selkämys on kokonaan irronnut.

Most pristine book?
Suurin osa kirjoistani on hyvässä ellei jopa erinomaisessa kunnossa. En tykkää pokkareista, koska ne menevät nopeasti huonoon kuntoon. Yritän käsitellä kirjoja siististi.

A book from your childhood?
Lapsuudenkirjoja on yhä edelleen hyllyssäni aika paljon, vaikkapa C. S. Lewisin Narnia-kirjat. 

A book that's not actually your book?
Onko minulla kirjalaina sinulta palauttamatta, nyt voi muistuttaa! Kirjastosta on lainassa Jussi Valtosen Siipien kantamat, jota luen parhaillaan.

A book with a special/different cover (e.g. leather bound, soft fuzzy cover etc.)?
Erityiskansia ei taida kirjoissani olla, mutta Kaisa & Christoffer Lekan Audarya Lila -sarjakuvateoksessa on erityinen japanilainen sidonta.


A book that is your favorite color?
Punainen on lempivärini. Lämmin kaunis punainen on esim. Arto Mellerin Runot-kokoomateoksen kansissa. 

Book that's been on your shelf the longest that you STILL haven't read?
Paha kysymys, johon en osaa vastata muuta kuin että oman kirjahyllyn loputkin lukemattomat voisi ottaa projektiksi ennen kuin menee kaupunginkirjastoon...

Any signed books?
Omistuskirjoituksia on muutamissa kirjoissa, mm. Jaan Kaplinskin runokokoelmassa Mitu suve ja kevadet sekä edellämainitussa Kaisa Lekan sarjiksessa.



Loppu, huh!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Heinäseipään nielleenä

Iloista pääsiäismaanantaita! Kävin kotikirkossani Tapiolassa aamupalveluksessa ja liturgiassa. Oli kiva tavata taas tuttuja pitkästä aikaa. Lapset piirtelivät kirkon pihalle XB:itä katuliiduilla palveluksen jälkeen.


Jumautin lauantaina selkäni imuroidessani. Nyt olen kuin heinäseipään niellyt, en voi juurikaan kumarrella. Onneksi pääsiäiskaudella kirkossa ei ole maahankumarruksia... Jonkin verran luovuutta  tarvitaan, että saan tavarat lattiatasosta käsiini. Toisaalta pystyin todistettavasti jopa juoksemaan muutaman askeleen bussiin. Kuitenkin käyntiin lähteminen on kuin 100-vuotiaalla, hidasta töpöttelyä. Meillä ei ole talossa hissiä ja portaiden ylösnouseminen ottaa alaselkään tosi kipeästi. Alaspäin menossa taas ei ole mitään ongelmaa. Kivuttominta olisi vain seistä, ei istua eikä kävellä, mutta ilmeisesti tässäkin vaivassa "liike on lääke". Tiedossa on huhtikuun alkupuolella mm. linturetkeilyä, joten selkä pitäisi saada kuntoon mielellään pian.


Jokunen ajatus valokuvaamisesta vielä. Kevään tullen, kun valo lisääntyy, alan aina himoita parempaa kuvauskalustoa. Minulla on vain pieni Canonin pokkarikamera, jonka etu on tietysti keveys ja kompakti koko. Samsungin luurissa on myös kamera, mutta en vaan saa sillä mieleisiäni kuvia. Ilmeisesti kännykkäni kamerasta puuttuu kuvanvakaaja, koska kuvat ovat niin usein epätarkkoja... Tämän vuoksi en ole oikein syttynyt Instagramista. Lisäilen sinne aika harvoin kuvia, enemmän seurailen muita, mm. lelukeräilijöitä ja blogin kautta tutuksi tulleita ihmisiä. 

Sen sijaan olen ollut Flickr-kuvasivustolla jo vuodesta 2005 lähtien. Flickr on minun juttuni, sinne lataan pokkarikameran parhaimmat otokset. Kuvia on tililläni jo yli 3000, niistä suurin osa on julkisia. Instagramissa olen saanut pari ikävää/outoa kommenttia, siksi jätin englanninkieliset hashtagit pääasiassa pois. Flickrissä en ole saanut ikävää palautetta vuosien aikana. Olen ystävystynyt muutaman henkilön kanssa Flickrin välityksellä. Olen tavannut ruotsalaisen Flickr-tutun Suomenlinnassa, tämä tuttavuus ei syventynyt, mutta muutama suomalainen ja yksi virolainen Flickr-kontakti on muuttunut "oikeaksi" kaveriksi, siis sellaiseksi, jota tapaan silloin tällöin myös "oikeassa elämässä". Flickr oli ennen jotenkin yhteisöllisempi, siellä on tapahtunut muutoksia, ja minusta tuntuu, että jäsenet kommentoivat toistensa kuvia nykyään harvemmin kuin ennen. Se on harmi. 

Tässä on linkki Flickr-tililleni, jos kiinnostaa kurkata. Paljon blogissa nähtyjä kuvia siellä on, mutta muutakin löytyy. Kuvia voi jaotella Flickrissä omiin albumeihin ja jakaa eri teemaisissa ryhmissä. Tilastojen mukaan suosituin kuvani on tämä otos maalaamistani puumunista, se sopiikin hyvin pääsiäisen aikaan. Kuvaa on vilkuiltu hämmentävät +13000 kertaa. 

Niin, joka kevät mietin jatkanko kuvaamista vaaleanpunaisella pokkarillani vai sijoitanko järjestelmäkameraan. Tai minijärkkäriin ehkä? Tällä hetkellä ylimääräistä sijoitettavaa ei kyllä ole, joten pitää tyytyä tähän kuvauskalustoon mikä on. Joskus ihan peruskamerallakin saa hyvän kuvan. Sen minkä kuvan terävyydessä ehkä häviää, voi voittaa oivaltavalla kuvakulmalla tai omaperäisellä aihevalinnalla. Kuvaan jotain melkein joka päivä. Tässä lajissa voi kehittyä kuinka pitkälle tahansa.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Tyhjä risti

Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi! Hyvää pääsiäisjuhlaa kaikille! En päässyt yökirkkoon ja muutenkin pääsiäisvalmistelut menivät vähän sinne päin... Keittiön pöydälle aikomani valkoinen pääsiäisliina oli muuttunut kaapissa kaikkea muuta kuin valkoiseksi. Laitoin vaaleanvihreän liinan, joka on liian pieni ja näyttää hassulta. Olohuoneen pikkupöydälle laitoin laakealle vadille koristemunia. Muuten täällä ei ole mitään pääsiäisjuttuja, ei kukkia eikä mitään.

Kotialttarilla palaa kuitenkin tuli lampukassa ja pieni krusifiksi on käännetty niin, että toiselle puolelle maalattu ristiinnaulitun kuva jää piiloon. Tyhjä risti saa olla esillä koko pääsiäiskauden, joka ei ihan heti lopukaan. Ehkä minäkin saan vielä pääsiäistunnelmasta kiinni. Huomenna pääsen sitten liturgiaankin vähän mattimyöhäsenä.


Tässä pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna, joka luetaan joka vuosi pääsiäisyön liturgiassa. Teksti on ehkä hitusen pitkä, mutta saarnaksi harvinaisen lyhyt, osuva ja kaunis.

Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen:

hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.

Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. 
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.

Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:

kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.

Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.

"Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.

Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:20)

Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Talvipuutarhan pääsiäinen


Tänään on hiljainen päivä, suuri perjantai nimeltään ortodoksisen perinteen mukaan. Eilen, suurena torstaina (kyllä, maanantaista lauantaihin kaikki viikonpäivät ovat suuria tällä suurella viikolla; pääsiäisviikko eli kirkas viikko on sitten ensi viikolla) olin tutustumassa Helsingin Talvipuutarhaan. Olen aina käynyt vain Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, joten oli jo aikakin tutustua tähän toiseen vanhaan kasvihuoneeseen, jonka edustalta aukeaa aika hieno näkymä alas Töölönlahdelle. Alla joitakin kukkayksityiskohtia kasvihuoneista.


Talvipuutarha on Kaisaniemeä pienempi, mutta ihan mukava käyntikohde tämäkin. Ja ilmainen. Nyt kasvihuoneeseen oli tehty pääsiäisasetelmia, oli noitia, keraamisia kanoja, munia... Paljon kukkivia orkideoja ja keltaisia narsisseja.


Ennen Talvipuutarha oli tunnettu siitä, että pääsiäisen aikaan siellä oli oikeita tipuja. Enää ei. Suihkulähteessä uiskenteli kuitenkin karppeja.





Kotona katselin ja kastelin niitä kolmea huonekasviani, jotka enää ovat hengissä. Valkoinen  orkideani ei kuki, koska en ole muistanut tai jaksanut hoitaa sitä. Jotenkin koen sen kastelun veteen upottamalla vaivalloiseksi. Kuitenkin orkidea pysyy pitkiäkin aikoja hengissä kastelematta (en suosittele kuitenkaan) ja saattaa innostua kuivan kauden päättyttyä kasvattamaan kukkavanan. Aloe vera ja rahapuu voivat edelleen loistavasti ja tekevät poikasia. Blogiini tullaan välillä hakusanalla "pennimuori". Se kasvi voi pitkään hyvin, kunnes pudotti lehtensä ja kupsahti. 

Museokorttisivusto muuten tiedotti, että Luonnontieteellinen keskusmuseo eli tuttavallisemmin Eläinmuseo on liittymässä museokorttikohteeksi. Erittäin tervetullutta! Toivon myös, että Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan pääsisi jatkossa sisään museokortilla. Olen ollut korttiin tosi tyytyväinen. Sen hinta nousi jonkin verran tänä vuonna, mikä oli odotettavissakin, mutta luulen ostavani korttiin jatkovuoden, kun nyt ladattu kausi päättyy.

Pääsiäistunnelmia on tiedossa enemmän seuraavassa postauksessa. 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Vihis testissä & kissan yhdeksän miinus yksi henkeä

Jokin aika sitten kuulin, että markkinoille on tullut kasvispiirakka, vegaaninen "lihapiirakka", jota myös tuttavallisesti vihikseksi kutsutaan. Meni hetki ennen kuin aloin spotata kyseisiä piirakoita marketeissa. Nyt harjaantunut silmä löytää vihreän einespaketin kylmätiskistä lihapiirakoiden kyljestä. Ja nyt se on testattu. HoviRuoka on valmistanut pienehkön ja siis täysin eläintuotteettoman piirakan, joka kyllä maistuu silloin tällöin välipalana. Jos on tykännyt entisessä elämässään lihansyöjänä lihapiirakoista, tykännee tästäkin. Lämmitetyn piirakan tuoksu saa jopa kissan kerjuulle. Piirakka ei ole todellakaan mikään terveysruoka, vaan rasvaa tirsuvaa rehellistä mättöä. Haukatessa piirakan sisältä ei kurkista liha-riisi-mössö, vaan reippaan punainen paprikasuiku. Kuori saisi olla rapeampi mielestäni. Ei jokapäiväiseen ruokavalioon, mutta äkilliseen ja pakottavaan roskaruuan tarpeeseen ihan mainio einesvalinta.


Kissa tuli mainittua. Viikko sitten tapahtui ikäviä: kissa pääsi syömään villalankaa. Sylvi meni huonoon kuntoon ja valvoin yön oksentelevan ja kopassaan kyyhöttävän kisun vierellä. Mietin pitäisikö lähteä Viikin päivystykseen heti yöllä (mutta Sypä oksentaisi taksissakin) vai tilaisinko kotiin (hillittömän hintaisen) eläinlääkärin. Päätin odottaa aamuun ja kotisaaren eläinlääkäriaseman aukeamiseen. Valmistauduin jopa kissan lopettamiseen, tai siis eutanasiaan, kuten (kaupunki)eläinlääkärit nykyään sanovat. Viideltä aamuyöstä tapahtui jokin käänne. Kissa parkaisi kerran ja (tässä vaiheessa nukahdin puoleksitoista tunniksi) herätessäni Sylvi vaati ruokaa! Päivän mittaan kissan vointi normalisoitui. Lemmikin suolen toimintaa on seurattu harvinaisen paneutuneesti viikon ajan. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, yksi henki yhdeksästä ilmeisesti menetettiin. Tästä lähtien villalangat piiloutuvat kaappiin heti, kun lasken käsityön käsistäni. Lanka tukkii ja kuroo helposti kissan suolen. Toinen ikävä juttu, mikä ainakin meidän katille maistuu, on muovipussit ja kaikenlainen muovitettu pahvi. Näiden kanssa pitää olla tarkkana!

Killinger on taas oma itsensä.
Onko käynyt virpojia? Täällä ei ainuttakaan. Aurinkoista palmusunnuntaita jokaiselle! Virboi varboi virtuaalivitsasella!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Värityskirjakatsaus

Hei maailma, täällä ollaan! Seuraa pieni katsaus värityskirjoihini. Tätä aivotonta - tai siis rentouttavaa - väritystoimintaa olen harrastanut nyt kuusi vuotta. Värityskirjoja on ehtinyt sinä aikana kulua loppuun useampiakin. En esittele kaikkia omistamiani kirjoja, vain suosikkini, ja ne jotka olen ehtinyt korkata. Lokerikossa on nimittäin varalla vielä muutama ihan pränikkä värityskirja odottamassa.

Käytän värittämiseen vain ja ainoastaan Stabilo 68 -huopakyniä, joissa on juuri sopiva 1 mm:n kärki. Ei siis niitä ohkaisia Stabiloita, jotka sopivat paremminkin kirjoittamiseen. Menin täällä viikolla Suomalaiseen kirjakauppaan ostamaan uutta kynäsettiä, ja kuinka ollakaan, 25 kynän paketti kera pienen värityskirjasen oli maaliskuun kanta-asiakastarjouksessa. Oli pakko liittyä kantikseksi, vaikka ärsyttää asiakaskorttien paljous lompakossa jo ennestään, mutta suht hinnakkaat Stabilot 5 €:n alennuksella oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Se kynien mukana tullut värityskirjanen on aika mitätön, mutta katsokaas näitä sävyjä, ihan uusia Stabilo-tuttavuuksia minulle monet niistä.


Juuri valmiiksi tullut Alberta Hutchinsonin Mandala Designs Coloring Book 2. Tämä on kulkenut mukanani monessa paikassa ja tuonut apua ahdistuksen hetkellä. Oli melkein haikea erota kirjasta, mutta valmis mikä valmis. Ainoastaan muutama suttuisesti piiretty kuva jäi värittämättä, koska ne eivät vain innostaneet. Kuten kuvasta näkyy, kirja on jo ihan koirankorvilla. Hutchinsonin mandalakirjat ovat ehdottomia suosikkejani.



Tämä kirja, John Wikin Deco Tech - Geometric Coloring Book oli myös tosi mieleinen. Valmis tämäkin. Harmi vaan, että kuvat oli painettu joka sivulle, jolloin väri meni paperin läpi eikä taustapuolen kuvaa voinut enää värittää. Ongelma lähinnä, jos tykkää värittää huopakynillä, kuten minä. Tässä kirjassa on hyvää myös kuvioiden symmetrisyys (en tiedä mikä symmetrian kaipuu minulla oikein on) ja marginaalit kuvien laidoilla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin värityskuva, joka uppoaa hankalasti kirjan keskitaitokseen.



Kendall Bohnin Abstract Adventure -värityskirjassa on myös abstrakteja kuvia, mutta ei sitä kaipaamaani symmetriaa. Tämä kirja on jäänyt kesken pitkäksi aikaa. Joitain ihan kivoja juttuja siinäkin on. Lempikuvani alla - siinä voi nähdä ehkä jonkinlaisen kasvin?



Sitten kotimaiseen värityskirjaan! Siskot kumpainenkin muistivat minua tällä kirjalla viime jouluna, kiitos! Heli Leväsen Monstra Kalevala - Värityskirja Kalevalan olennoista on tosi kaunis. Tätä väritän poikkeuksellisesti puuväreillä. Ne sopivat paremmin kirjan henkeen kuin huopakynät. Käytän Derwentin akvarellipuukyniä, tosin ilman vettä. Toimivat niinkin. Aukeamalla on aina runo Kalevalasta ja vastakkaisella sivulla runoon liittyvä värityskuva. Tämän kirjan on julkaissut Salakirjat-niminen kustantamo (2015).


Juuri nyt on käsissäni Alberta Hutchinsonin Mandala-sarjan kirja nro 1, jossa on vastaavanlaisia kuvia kuin aiemmin loppuun tehdyssä kakkososassakin. Jotenkin vain värin vaivaton soljuminen paperille (ja se kuvion symmetria!) rauhoittaa minua. Viime viikkoina en ole ollut hirveän hyvässä kuosissa, keväät ovat aina minulle jotenkin vaikeampaa aikaa, vaikka toisaalta olen 100% kevätihminen ja piristyn valosta.


Ensi viikonloppuna on jo palmusunnuntai, ihan hurjaa. Minä olen lykännyt suureen paastoon eli pääsiäispaastoon olennaisesti kuuluvaa rippiä eli synnintunnustusta eli katumuksen sakramenttia viimeiseen mahdolliseen hetkeen. Rippi-isä asuu nykyään kauempana, mutta huomasin seurakunnan nettisivuilta, että hän ottaa ripittäytyjiä vastaan vielä ensi lauantaina. Sinne siis. Rippi on kuin hammaslääkäri, joka kertaa sitä odottaa lähes kauhuissaan, mutta helpottuneena lähtee pois. Aurinkoista pyhäpäivää!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Virkkauksen apulaisia ja pönttökriisi

Amigurumivirkkaus, johon tosiaan olen nyt hurahtanut, tehdään spiraalina eikä kerrosten vaihtumisen paikkaa siis huomaa ilman jotain apuvälinettä. Langanpätkällä voisi merkata kerrosten vaihtumisen paikan tai sitten hakaneulalla, kuten aluksi tein. Hankin nyt kuitenkin virallisia silmukkamerkkejä eli pieniä muovisia hakasia ja lisäksi kerroslaskurin, joka korvaa paperin laitaan pitämäni tukkimiehen kirjanpidon. Kerroslaskuri on tarkoitettu pujotettavaksi neulepuikkoon eikä se tietenkään mahdu käyttämäni ergonomisen virkkuukoukun kumikahvaan. Luultavasti se tuleekin pikkuisena pyöriväisenä esineenä häviämään jonnekin ajan kuluessa... Tällaisia hankintoja siis, ei ehkä 100% tarpeellisia.


Ja sitten jotain ihan muuta. Minähän olen Strömsö-ohjelman suuri fani. Aina en kaikesta hirveästi tykkää, mitä ohjelmantekijän keksivät, mutta nyt ei kyllä mennyt edes Strömsön porukoilla niin kuin Strömsössä... Nimittäin tämä linnunpönttöprojekti, josta on kuva Strömsön Instagram-tilillä. En tiedä onko tätä vielä esitetty ohjelmassa. Talon seinään on siis kiinnitetty vieri viereen lukuisia värikkäitä linnunpönttöjä. En tiedä mille linnuille tuo kommuuni on ajateltu, törmäpääsky-yhdyskunnalleko? No ei. Linnuilla on reviirinsä, toisilla isommat, toisilla pienemmät, mutta jos pöntöt ovat noin lähekkäin (ja vielä talon seinässä eikä suojaisassa metsässä!), menee pesintä kyllä käsittääkseni taisteluksi naapuripönttöläisten kanssa eikä tule onnistumaan. Onko lintuasiantuntijoita kuulolla, mitä mieltä olette, maalaanko tässä vain piruja seinille? Kivaltahan tuo näyttää, mutta mutta...

Pienestä niuhotuksesta huolimatta mukavaa alkavaa viikonloppua!