lauantai 23. tammikuuta 2016

Liikettä ja tukea selälle

Aloitin tanssikurssilla. Tanssi on viimeinen asia mitä voisin kuvitella harrastavani. Okei, haluaisin tanssia mielelläni vaikkapa afroa, mutta koska olen ihan käsittämättömän huono koreografioissa, yksinkertaistenkin liikesarjojen seuraaminen on melko mahdotonta. Samasta syystä kaikki tanssilliset ryhmäjumpat on ihan poissuljettuja. Mutta liikkua pitää. Ja tämä tanssikurssi vaikutti heti ilmoituksensa perusteella sellaiselta, josta saattaisin tykätä. Luovaa tanssia ja liikeilmaisua. Ei sääntöjä, ei koreografioita. Tehtäviä ja ohjeita toki on, mutta niitä saa varioida halutessaan. Jonkin verran käytetään myös kuvaa ja piirtämistä. Juuri niin rankkaa tai kevyttä kuin mitä itse haluaa.

Tutut päällä emme ainakaan vielä tanssahdelleet.
Ensimmäisen tanssikerran jälkeen oli energinen ja hyvä olo. Täytyy sanoa, että oman kropan ketkuttelu tuntui välillä hölmöläisen hommalta, mutta oikeastaan hyvällä tavalla. Iso peili tanssisalissa paljasti oman liikkeen olevan aika kömpelön näköistä. En paljoa peiliin siksi vilkuillutkaan. Kevään aikana siis tällaista vähän erilaista ohjelmaa. Tykkään.

Minullahan on ollut selkä kipeä melkein joka päivä 12-vuotiaasta asti. Yläselän jumeihin jo yhden kerran tanssitunti auttoi. Jotenkin tuntuu liikkuvammalta ja kivuttomammmalta. Ristiselkä vihoittelee ja lonksuu entiseen tapaan. Olin ajatellut jo pitkään ostaa Lidlistä siellä toisinaan myytävän "vartalotyynyn" eli 145 cm pitkän pötkön – kyljellä nukkuessa päällimmäisen jalan voi tukea tyynyn päälle. Silloin ristiselkään ei kohdistu niin kova paine. Nyt Lidliin oli tullut kyseisiä tyynyjä, ja viime yönä tuli halipötkö testattua. Leveä sänky onneksi, niin mahtuu nukkumaan tuon kanssa.  Toimii kuin häkä. Ennen käytin mytättyä huopaa samaan tarkoitukseen, mutta onhan tuo tyyny kätevämpi.

Sänky by Lidl ja DIY.

8 kommenttia:

  1. Tanssista ei tule mitään peilin edessä, sitä tiedostaa liikaa oman kroppansa ja sitten on vielä kömpelömpi, näin siis täällä. Tuo Diy on ihana ja Lidl niin paras. <3

    Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika nopeasti opin olemaan katsomatta peiliin. Me tanssittiin myös pimeässä, ilman valoja, se oli aika vapauttavaa.

      Poista
  2. Tanssiminen on tosi hyvää liikuntaa, hyvä kun oletsen aloittanut.
    MIulla oli joskus tuollainen halipötkötyyny ja se toimitodella hyvin, mutta selkäleikkauksen jälkeen en ole sitä tarvinnut.
    Ihana tuo siun peitto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halipötkön kanssa nukkuminen on vähän kuumaa :D mutta kyllä siitä on apua selälle.

      Poista
  3. Minä taas olen aina ollut tanssi-ihmisiä, harrastin monta vuotta tanssia ensin kansalaisopistossa, kunnes perustimme oman pienen tanssiryhmän. Nyt en ole vuosiin käynyt tanssitunneilla ja jooga on tullut tilalle. Asangajooga on myös hyvää liikettä kropalle, voimaa ja venytystä.
    Tuo vartalotyyny on kuulema toimiva. Ostin sellaisen raskaana olevalle siskolleni. Tosin kyljeltä toiselle kääntyminen ja tyynyn siirtäminen on vähän raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin joskus kauan sitten hatha-joogassa, mutta en sitten jäänyt siihen koukkuun. Astanga olisi dynaamisempaa. Vartalotyynyn siirtäminen puolelta toiselle osoittautui niin raskaaksi, että pidän sitä vain toisella sivulla ja kun käännän kylkeä, nukun ilman sitä tyynyn tukea. Muuten kyllä hyvä ostos.

      Poista
  4. Olet sinä kyllä rohkea. Mä kävin kolme vai neljä kertaa sellaisella venkoilutanssitunnilla, jouduin sinne vähän pahasti vahingossa. Tykkäsin kyllä, samalla nolotti kaiken aikaa. Ihmeellinen olotila sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä se samanaikainen tykkäys & nolostus! Kyllä. Joskus vaan pitää ylittää rajansa ja heittäytyä puolihulluksi. Eikä se sitten loppujen lopuksi olekaan niin vaikeaa.

      Poista