lauantai 30. tammikuuta 2016

Kotialttari

Olohuoneestani löytyy pieni kotialttari. Se on blogissa aiemminkin näyttäytynyt. Ikoni on myös keittiössä ruokapöydän yllä ja makuuhuoneessa sängyn yllä, mutta olohuoneen kotialttari on se paikka, missä yleensä rukoilen. Olen kyllä tosi huono rukoilemaan. Joskus myös pappi käy pyynnöstä toimittamassa jonkin pienen palveluksen tässä, vaikkapa kiitosrukouspalveluksen, jos on nimipäiväni. Slaavilaisen tavan mukaan alttari on kodin itänurkassa, vastapäätä sisäänkäyntiä. Siis kunniapaikalla, niin että sen näkee heti. Karjalassa sitä sanotaan suureksi tsupuksi, Etelä-Virossa Setomaalla se on pühasenulk. Minulla ei käytännön syistä kotialttari löydy idästä eikä edes nurkasta, vaan kreikkalaisittain suoralta seinältä. Ikonien alla pöydällä ovat rukouskirjat ja Raamattu. Yleensä käytän tuota pientä vihreää kirjaa. Isommassa punaisessa on rukouksia "joka lähtöön". Tietysti omin sanoinkin voi rukoilla, ja muuallakin kuin ikonien edessä. Joka paikassa ja joka hetki.


Lampukassa, joka palaa ikonien edessä, käytän Valamosta ostettua lampukkaöljyä, joka käsittääkseni on puhdasta parafiiniöljyä. Se alkaakin olla lopussa. Uspenskin katedraalissa on alettu myydä joitakin kirkollisia tarvikkeita, joten öljynkin voi hankkia sieltä.


Lampukan liekki kuvaa jumalallista valoa. Joskus valitetaan, että lampukka savuttaa ja nokeaa, mutta siitä selviää, kun leikkaa hiiltyneen sydänlangan pois. Kannattaa myös katsoa, ettei liekkiin pääse vetoa. Oma lampukkani palaa aina levollisella pienellä liekillä eikä savuta kyllä yhtään.


Kotialttarin keskusikoni, Konevitsalainen Jumalanäiti, on käsin maalattu, muut ikonini ovat painokuvia. Ikoneissa on minulle tärkeitä ja läheiseksi tulleita pyhiä, kuten nimikkopyhäni suurmarttyyri Katariina. Kävin joskus ikonimaalauksen alkeiskurssilla, mutta se ei ollut minun juttuni ollenkaan. Kärsivällisyys ei riittänyt, vaikka lahjoja olisi ehkä voinut kehittääkin ajan kuluessa ja ankaralla harjoittelulla.


Pidän ortodoksisista kirkkoveisuista, koska niissä ei ole loppusointuja! (Oma, ehkä tyhmän rajoittunut mielipiteeni on, että loppusoinnut tekevät tekstistä kömpelön, oli se sitten rukous tai runo... kun sanoma pitää pakottaa mittaan...)


Vielä vilkaisu alttarilta kirjahyllyyn. Jonkin verran on noita ortodoksisia kirjoja kertynyt. Juuri sain kaverilta muutaman lisää, kiitos! Aika eri tilanteessa olen kuin lukion toisella tai kolmannella, jolloin menin Liisankadulle silloiseen Lampukka-kauppaan kysymään "jotain kirjaa ortodoksisesta uskosta kiinnostuneelle". Sain Tito Collianderin kirjoittaman ohuen vihkosen, jota en ehkä suosittelisi nyt kenellekään kiinnostuneelle ensimmäiseksi luettavaksi ainakaan... Aikaa on kulunut ja on ilmestynyt paljon myös uusia hyviä kirjoja aihepiiristä. Alexander Schmemannin ja Kallistos Waren kirjoja voin lämpimästi suositella.


Kirkollinen vuorokausi vaihtuu illansuussa eli pian eletään jo sunnuntaita. Se onkin nimeltään tuomiosunnuntai – viikko enää sovintosunnuntaihin ja suuren paaston alkuun! Pääsiäinen on tänä vuonna tosi aikaisin. Liharuuasta luovutaan perinteen mukaan jo huomenna. Ensi viikolla pitääkin muuten muistaa ostaa laskiaispulla! En tiedä valitsenko hillon vai mantelimassan – miksi samassa pullassa ei voisi olla molempia?

14 kommenttia:

  1. kaunis ja rauhallinen alttari, miullakin alttari on suoralla seinällä,tosi itä seinällä.
    Mie olen ostanut Ropparista parafiiniöljyä, kun mei kirkosta ei enää voi ostaa, ja se palaa tosi kauniisti.
    Siunattua paastoon valmistumista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Kosotäti, hyvää laskiaista! Menen kotikirkolle sovintosunnuntaina, siellä lienee tänäkin vuonna laskiaisrieha ennen ehtoopalvelusta.

      Poista
  2. Kaunis ikoniseinä! Tämä oli mukava kurkistus kotiisi. Kiitos. :)

    VastaaPoista
  3. Upeita ikoneja ja kaunis kotialttari. Kiitos kun näytit, oli mukavaa päästä kurkkimaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, tämä on mun lempipaikkojani kotona.

      Poista
  4. Oh, kuinka kaunis ikoniseinä!

    VastaaPoista
  5. Kaunis alttari! Mielenkiintoista lukea ortodoksiperinteistä. Minä olen melko "matalakirkollinen" luterilainen, mutta toisaalta kyllä tietyssä seremoniallisuudessa on puolensa. Usko ei arkistu liikaa ja etenkin pääsiäisenä tykkään siitä, että kirkossa on enemmän juhlallisuutta ja draamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Pääsiäinen onkin varsinkin ortodoksisessa kirkossa tosi juhlava. Arkipalveluksissakin on kyllä draamaa, jos näin voi sanoa.

      Poista
  6. Kauniisti sommiteltu nuo ikonit! Hyvä "rytmi", jos niin saa aiheesta sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän pitää tuossa jonkinlaisen harmonian, siksi laitoin ikonien alareunat menemään "tasan". Luultavasti en hanki enää yhtään ikonia... tai ehkä jonkun ihan pienen, jostain itselleni tärkeästä pyhästä henkilöstä.

      Poista