sunnuntai 8. marraskuuta 2015

HAM ja nälkäisen museokokemus

Tieni vei tänään HAM:iin eli Helsinki Art Museumiin Tennispalatsiin. Tauon jälkeen avattuun museoon on kyllä aina yhtä hämmentävää mennä leffateatterin popcornintuoksuisen ja hälisevän aulan läpi. Mielenkiintoinen kontrasti. Mutta sijainti on loistava, Kampissa, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Ja siellä käy Museokortti, joten "ilmaiseksi" sisään. Alakerrassa oli Taidesalonki 100 vuotta -juhlanäyttely, jonka kävin turhankin nopsakasti läpi. Tajusin nimittäin heti alkajaisiksi, että en ollut syönyt mitään koko päivänä. Ellen Thesleffin, Tyko Sallisen, Tove Janssonin, Rafael Wardin ja muiden työt tuli siis lähinnä vilkaistua. Vauhti hidastui vasta lopussa, kun Tiina Laitasen akvarellit pysäyttivät tutkimaan kuvia tarkemmin. Edellä ollut linkki vie yhteen Laitasen hautausmaa-aiheiseen tummasävyiseen akvarelliin, josta pidin kovasti.

Yläkerran avarassa salissa olivat sitten kiinalaisen toisinajattelijataiteilijan Ai Weiwein veistokset. Veistokset ovat kauniita ihan sinällään, mutta niihin avautuu uusia ja syvempiä ulottuvuuksia, kun lukee teosten esittelytekstit. Kannattaa siis vilkaista ne tässä näyttelyssä, vaikka yleensä jättäisikin infot lukematta. Kaikki veistokset eivät olleet suuria: mieleen jäi esimerkiksi metallisista vaatehenkareista muodostettu tähti.


Valokuvata sai, ilman salamaa, mutta jotenkin ei huvittanut, vaikka esimerkiksi tuosta suuresta Puu-veistoksesta ja taustalla häämöttävästä Valkoisesta talosta olisi löytynyt vaikka minkälaisia näyttäviä ja mielenkiintoisia kuvakulmia. Sitä vastoin pysähdyin välillä kuuntelmaan. Alakerran sisääntuloaulassa oli nimittäin lappusia, joissa oli erilaisia tehtäviä museossa toteutettavaksi. Otin kuuntelutehtävän, tuli aistia museota korvillaan. Jos olisin ollut seurassa, olisin voinut valita villimmänkin tehtävän, mutta yksin en kehdannut heittäytyä kovin paljon.


Ai Weiwein näyttelyä kiertelin pitkin ja poikin, mahan kurniessa jo kunnolla, kunnes palasin alakertaan, jossa ilmaispuolella oli mm. IC-98 -kokoonpanon animoituja mustavalkoisia piirroksia. IC-98 oli minulle tuttu jo etukäteen ainakin EMMA:n näyttelyistä, joten tiesin pitäväni. Varsinkin Arkhipelagos, seinälle heijastettu iso, aaltoileva maailmanlopun merimaisema oli vaikuttava. Huojuin kyllä tässä vaiheessa jo itsekin sen verran, että oli lopulta päätettävä käynti ja suunnattava ihan vaan proosallisesti syömään. Museokortilla onneksi nopeampikin museokäynti on kannattava, uudestaan voi aina mennä, ja varmaan menenkin katsomaan samat näyttelyt vielä kertaalleen uudestaan. Ehkä ensi kerralla jonkun seurassa, jotta voi jakaa ajatuksia taideteoksista?

15 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, mielenkiintoiselta vaikuttaa!:) Pitäisi itsekin käydä katsomassa. Museokorttia ei ole tullut hankittua ainakaan vielä kuitenkaan. Monet sitä suosittelee kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä. Ja museokortti on kyllä hyvä keksintö. Tulee mentyä myös sellaisiin museoihin, joihin ei ehkä muuten viitsisi mennä.

      Poista
  2. Tuolla on käytävä! Mahtava kyllä tuo museokortti <3 Siinä joululahjavinkkiäkin kerrakseen. Kivaa iltaa Liiolii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne vaan! Ja vaikka leffakäynti alakerrassa samalla iskulla. Totta, hyvä lahjavinkki myös tuo museokortti. Leppoisaa viikonloppua!

      Poista
  3. Oliko IC-98:lta esillä animoitu, vähän aavemainen puu? Katselin sellaista pari vuotta sitten Turun taidemuseossa, oli niin mielenkiintoinen, että jäin useammaksi minuutiksi siihen eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mä tiedän sen aavemaisen puun, näin sen joskus joko Kiasmassa tai siellä EMMAssa. Mutta minusta nyt oli eri teokset.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Tuo näkemäsi Arkhipelagos vaikutti myös hienolta, tosin tietty tuollaisia installaatioita tai miksikä pitäisi sanoa, on aina hienompi nähdä oikeassa koossa museossa tai galleriassa.

      Käyn vähintään muutaman kerran vuodessa Helsingissä, kun vanhemmat asuvat siellä. Jos näin äkkiseltään tuntematon seura kelpaa mukaasi museoon, niin voisin hyvinkin lähteä Kiasmaan tai Emmaan, tai esim. Designmuseoon tai Arkkitehtuurimuseoon katsomaan jos sattuisi olemaan joku uusi kiinnostava näyttely. Ei ole kauheasti tuttuja tai kavereita, jotka tällaisesta välittäisivät, niin jää aika harvinaisiksi nuo museokäynnit.

      En pysty sanomaan mitään tiettyjä aikoja milloin olen Helsingissä käymässä, mutta tosiaan jos museoseura kelpaa, niin voin kyllä ilmoittaa kun olisin Helsingissä.

      t. joku vaan, nyt nimellä

      Poista
    4. Hei Olli, tuntematon seura museoon on hiukan jännittävä ajatus, mutta ei ehkä huonolla tavalla. :)

      Poista
    5. Mukavaa jos museoseura kävisi. :) Voin laittaa tänne blogiisi sitten, kun olen tulossa Helsinkiin, jos haluaisit silloin lähteä. Voi olla, että tämän vuoden puolella menee johonkin joulunaluspäivien tienoille ennen kuin olen seuraavan kerran tulossa. Museoiden puolesta itselleni käy kyllä melkein mikä tahansa museo. Katselin juuri äsken noita Helsingin eri museoita, niin esim. Amos Andersonin museossa en ole ikinä edes käynyt, enkä Didrichsenin museossa.

      Poista
  4. Nonii nyt kuviakin ja pakkohan mun on päästä - yhes toises blogis oli Cartier-Bressoniakin, voihan että... Joo mä tuun, jostain löytyy rahaa - sit tavataan taas! Eiksjoo!
    terv "HAM" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JUU! Tavataan! Tule ihmeessä. En tiedä innostunko itse siitä Ateneumin näyttelystä, mutta ehkä, ja kun on tuo museokortti, niin helppo mennä vaikka läpi juosten.

      Poista
  5. Olen kuullut paljon hyvää Ai Weiwein näyttelystä ja näyttäähän se mielenkiintoiselta. Nuo tehtävälaput on hauskoja. Toivottavasti idea jalkautuu muihinkin museoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museoharjoittelija haastatteli minua käynnin lopulla aiheenaan nuo tehtävälaput. Annoin positiivista palautetta!

      Poista