maanantai 12. lokakuuta 2015

Leijonaa mä metsästän

Olin kauan sitten yhdessä sosiaalialan yksikössä hetken aikaa töissä. Siellä oli aika kamalaa, sillä henkilökunnan välit olivat todella tulehtuneet, eikä niitä saatu kuntoon edes piinaringiksi nimitetyssä ryhmätyönohjauksessakaan. Yksikössä oli eräs asiakas, joka oireili haastavasti, kuten ammattikielellä sanotaan. Kun aistin räjähdysvaaran ilmassa, aloin laulaa hänelle leijonanmetsästyslaulua. Vähä vähältä kasvojen kireys lievittyi ja asiakkaani alkoi tapailla laulun sanoja kanssani. En tiedä, mutta luulen laulun rauhoittaneen minua tilanteessa ainakin yhtä paljon: "enkä pelkää ollenkaan..." Kun päästiin lopussa "hui, leijona!" -kohtaan, nauroimme jo molemmat kippurassa. 

Syyskuinen amiraali tuoksuvassa pensaassa.

Muistin laulun tänään, kun tajusin, että olen aikamoisessa "sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa" -tilanteessa. Ihan useammallakin rintamalla. Tahtomattonani, kyllä, vahingossa, luisuin tänä vuonna yhdistysaktiiviksi yhdistykseen, jonka ajama asia ei ole mikään intohimoni. Työtä on loputtomasti ja palaute välillä ei-niin-mukavaa.

Syyskuulta tämäkin. Lempipaikka.

Ja sitten on kaikennäköistä kremppaa tomumajassa - ikäviä ja vähän kivuliaitakin (ei se satu!) tutkimuksia on tiedossa ensi viikolla. Kovalevy vaan alkaa olla täynnä.

Raitapolvisukat ostin Huutiksesta, itsehän en osaa neuloa kuin ainaoikein-suorakaidetta.

Olen tyhjentänyt päätä virkkaamalla lättyjä. Edellinen malli ei ollutkaan niin kiva tehdä, se vaatii keskittymistä ja laskemista sen verran, ettei esimerkiksi radiota voi kuunnella samalla. Kuuntelen virolaista Vikerraadiota netin kautta, puheohjelmia. Nämä lätyt ovat isoäidinneliön muunnelmia. Vähemmän reikäisiä vaan. Teen neliöt yhdellä värillä ja koetan tällä kertaa pyrkiä jonkinlaiseen värien harmoniaan... katsotaan onnistunko vai räväytänkö taas koko paletin käyttöön.

Lättyi!

Olen ilmoittautunut yhteen yhteisötaideprojektiin mukaan. Siinä valokuvataan ja pidetään lopuksi näyttely. En tiedä onko ihan hullua ottaa vielä yksi proggis tähän syksyyn. Ehkä siitä saa jotain iloa ja uutta oppiakin? (Vaikka valokuvaaminen nyt syksyllä, päivien lyhetessä vähän arveluttaa - millaisia kuvia saa aikaan, tuleeko vain suttua?)

Mutta: "Täytyy mennä lävitse."

4 kommenttia:

  1. Yhteisötaideprojekti kuulostaa hyvältä, vähän haastavalta, mutta kaikesta huolimatta inspiroivalta!
    Nuokin neliöt näyttävät kivoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu siltä, että yhteisötaidejuttu mun pitää peruuttaa sittenkin... Liian monta rautaa tulessa. Liekeissä oikein. :/ Mutta jääpä kaikenlaista muutakin.

      Poista
  2. Ihanat iloiset sukat, ja tuo taideprojeksti on varmasti mahtava asia, kiva kun menit mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään noista sukista hurjasti, kiva laittaa maihareihin ja käyttää vähän lyhyemmän hameen kanssa. :)

      Poista