torstai 1. lokakuuta 2015

Lastenkirjasuosikit

Nimimerkki TTosi esitti viime postauksen kommenttilaatikossa kysymyksen, joka ansaitsee mielestäni ihan oman kirjoituksensa - suosikkilastenkirjat siis! Täytyy sanoa, että lapsena moni kirja teki syystä tai toisesta lähtemättömän vaikutuksen, mutta aikuisena luettuna entinen rakas kirja onkin tarinaltaan kovin ohut ja kömpelö. Sellainen lapsena rakas kirja oli vaikkapa Enkelin hiukset, joka kai nimenomaan kuvituksensa (Gisela Gottschlich) takia vaikutuksen. Mutta petyin aika paljon, kun luin kuvakirjan tarinan myöhemmin uudelleen!

Lastenkirja, jonka luin vasta aikuisiässä ja josta pidin paljon - ykkössijaa pitää Rose Lagercrantzin kirjoittama ja Ilon Wiklandin kuvittama Pitkä, pitkä matka, joka pohjautuu Wiklandin omiin kokemuksiin. Kirjassa pieni virolaistyttö pakenee sotaa Ruotsiin. On koiran kuolemaa, sotaa, sairautta ja muuta ikävää - en lukisi kirjaa ihan pienille lapsille, vaikka loppu onkin onnellinen ja vaikka kyseessä on (ihanasti kuvitettu) kuvakirja. Luin tämän aikoinaan eka-tokaluokkalaisille ja se taisi olla joillekin liian rankka kertomus. Vaatii ehdottomasti käsittelyä tai keskustelua tavalla tai toisella lukemisen jälkeen.


Omassa lapsuuteni suosikkikuvakirjoihin kuuluivat mm. Anthony Burgessin ja Fulvio Testan Siellä missä jäätelö kasvaa. Sitä ei ollut meillä omana, vaan se lainattiin ilmeisesti useastikin kirjastosta. Mielikuvitusta kutkutteleva kirja kertoo maasta, jossa kaikki on jäätelöä, lumi ja puut ja muut. Tämän innoittamana - ja paprikan suurena ystävänä - kuvittelin maan, jossa kaikki on paprikaa, heh. Kirjastosta lainattiin myös kuvakirja, jonka kuvissa oli paljon etanoita tai kotiloita. Hieman salapoliisityötä tehtyäni voisin vannoa, että se oli Astrid Lindgrenin Kultasiskoni Hans Arnoldin kuvittamana. 

Oman hyllyn kirjoista suosikkeja olivat mm. tämä Bodil Hagbrinkin Kautokeinon lapset. Kävin 5-vuotiaana Suomen, Ruostin ja Norjan Lapissa automatkalla vanhempieni kanssa, ja Lapin luonto teki minuun huikean vaikutuksen.


Lempikuvani Kautokeinon lapsissa oli tämä tirkistys kotoisan kodan sisään. Ajattelin aina, miten mukavaa kodassa oli olla lumimyrskyn ulvoessa ulkona.


Meillä oli hyllyssä pari kivaa kirjaa, joissa oli venäläisiä kansanrunoja: "Jyrin järisi jyrisi ukkonen / tammen oksalta putosi hyttynen." Me lapset tosin muutimme runon muotoon "tammen oksalta putosi Kekkonen" - Kekkosen aikaa kun elettiin. Tästä ukrainalaisesta kansansadusta Vaarin kinnas tykkäsin tosi paljon. Sen erikoisuus on kintaan muotoiset kannet. Äiti lähetti kirjan minulle nimipäivälahjaksi Ilomantsiin, jossa olin isosiskon kanssa maatilalomalla.


Kun kuvakirjavaihe oli ohitse, pidin C.S. Lewisin Narnian tarinoista, varsinkin Velhosta ja leijonasta. Ja Onnelista ja Annelista pidin myös, samoin Vaahteramäen Eemelistä - jopa enemmän kuin Peppi Pitkätossusta! Koulussa opettaja luki ääneen Aili Somersalon Mestaritontun seikkailuja. Luin paljon, mutta pari inhokkiakin oli: vaikka pidin Astrid Lindgrenin koko muusta tuotannosta, Katto-Kassista en voinut yhtään sietää. Saman onnettoman kohtalon koki Hannu Mäkelän Herra Huu.

Oliko tässä yhtään teille tuttua kirjaa? Mistä kirjoista te piditte lapsena?

10 kommenttia:

  1. Hih, kiva aihe. Kautokeinon lapsissa oli muistaakseni jokin tosi pelottava kuva, joka liittyi johonkin kummitusjuttuun... ilmestyikö jonnekin päätön mies turkki päällä tai jotain. En juuri nyt pysty tarkistamaan, olenko nähnyt unta, vaikka kirja mökkihyllystä edelleen löytyy. Kuvakirjoista Tammen kultaiset kirjat olivat kivoja, varsinkin "Maalarikissat" oli ihan huippu - muistaako kukaan?

    Narniat, Onnelit ja Annelit (ne varmaan vetosivat jokaisen lapsen itsenäisyysfantasioihin!), muut Kurenniemen kirjat sekä Lindgrenit tuli luettua puhki - itse asiassa ensin mainitut luin viimeksi viime talvena taas kerran läpi, tosin alkukielellä. Katto-Kassinen jäi muuten minullekin vieraammaksi, sitä ei tainnut edes hyllystä löytyä.

    Narnioiden lisäksi Maameren tarinat ja joskus kymmenkesäisenä Tolkien... äiti tapasi houkutella oppilaitaan (5. ja 6. luokka) kirjojen pariin fantasiakirjallisuudella, joten siihen maailmaan tulin imaistuksi mukaan varhain. Mitäs muuta - no, ainakin poni- ja hevoskirjoja laidasta laitaan; varsinkin englantilainen Laura-sarja oli kiva. Siinä kymmenen ikävuoden pintaan tulivat mukaan myös luontoaiheiset kirjat: Gerald Durrell, Konrad Lorenz, Sesse ja Ilkka Koiviston teokset ja niin edelleen.

    Muumeista en muuten tykännyt lapsena yhtään. Vasta aikuisena löysin niistä mielenkiintoisia ulottuvuuksia, vaikka muumihahmot ja se koko maailma on edelleen jotenkin puistattava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalarikissoista on etäinen muistikuva. Ehkä kirjastosta lainattu? Minulle muumit olivat myös lapsena varsin vieraita. Meillä oli kyllä yksi muumisarjakuvakirja. Tolkienin maailmaan löysin 9-vuotiaana, C.S. Lewisin ja Narnian kautta. Gerald Durrell oli minulle tärkeä myös, mutta vasta siinä 13-15-vuotiaana.

      Poista
  2. Ihana, ihana postaus, arvaas kuka kerää myös lastenkirjoja. Harmittaa oikein ettei omat pienet tyttäret ymmärrä niiden päälle, kirjoja jota olen rakkaudella kantanut tähän päivään asti mukana ja mielellään siirtänyt aarteina heille. :)

    Mukavaa viikkoa ja kiitos kun kommentoit Aspa postausta. <3 Se lämmitti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenkirjat ovat kyllä ihania. Unohdin muuten mainita Mauri Kunnakset. Koiramäen talo ja Joulupukki olivat tärkeitä minulle pienenä. Mukavaa sunnuntaita, taas uusi viikko aluillaan.

      Poista
  3. Vaarin kinnas on tuttu sitä tuli pojalle aikoinaan luettua, omista lastenirja ajoista on aikaa, mutta saduista tykkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin pienenä Anni Swanin satuja, ja vaikka ne olivat aika karmeita, pidin niistäkin. Oli syöjättäriä ja muita.

      Poista
  4. Tällä hetkellä ajankohtainen on kirja "Tyttö ikkunassa", josta tehdyn japanilaisen animaation ensi-ilta on Suomessa ihan just (ettei peräti tänään?). Kirja näyttää julkaistun v. 1967 ja minä olen saanut sen v. 1970 - ajatella, että silloin on vielä voinut saada kolme vuotta sitten julkaistuja kirjoja! Nyt on kirjan kierto ihan toisenlainen. Kirja oli yksi ehdottomista suosikeistani, lumoava, eläydyin siihen niin, että vieläkin näen silmissäni, millainen kuvitelmissaninoli marskimaa, tuulimylly, vanha talo... Toisaalta kiehtoisi mennä katsomaan elokuvaa... Toisaalta pelkään, että olisi ihan "vääränlainen". Kirjan taidan lukea taas kerran uudestaan, vaikka olen sen lukenut parikymmentä kertaa ainakin elämäni aikana. Siitä muuten näyttää otetun uusintapainos (kääntäjä näyttää olevan sama).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin minulle ihan tuntematon kirja. Googlasin, mutta ilmeisesti en ole sitä koskaan lukenut. Kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa on juuri vaarana tuo, ettei elokuvan toteutus vastaa omaa mielikuvaa... Itselläni Taru Sormusten Herrasta -elokuva jäi tästä(kin) syystä katsomatta. Tai siis, katsoin ensimmäisen osan, mutta en nauttinut.

      Poista
  5. Tuo Vaarin kinnas on jotenkin tutunoloinen, mutta ei sen suurempaa muistikuvaa siitä. Nuo muut on ihan tuntemattomia mulle.

    Tammen kultaiset oli ihania lapsena. Aikuisena luettuna en löytänyt niistä enää sitä viehätystä. Mauri Kunnaksen kirjat on olleet ihan huippuja, ja niitä luen edelleen. Varsinkin avaruuskirja oli lapsena ihan suosikkini. Ei ole kauaa kun naureskeltiin Kunnaksen kirjalle Herra Hakkarainen harrastaa :)

    TTosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammen kultaiset kirjat, juu, ihania silloin joskus. Yhdessä kirjassa oli tällainen kaunis runo: "Tähtiä jokainen rakastaa, iltaisin kun pakastaa. Katson niitä, pidän siitä - kaukaisia maailmoita vaiko taivaan akkunoita? Tähdet loistaa kimmeltäen, niihin kaipaan, kun ne näen."

      Poista