torstai 29. lokakuuta 2015

Blogi nousee haudasta

... tai ainakin parin viikon saikulta. Jos en kirjoita tänne pitkiin aikoihin, syynä on joko tolkuton kiire tai murheet elämässä. Ja nyt on ollut molempia ihan riittävästi. Mutta eteenpäin taas.

Tanja haastoi minut blogissaan - kiitoksia! - mutta koska olen jo tuohon haasteeseen ainakin kerran osallistunut, vastailen tällä kertaa vain Tanjan esittämiin kysymyksiin.

1. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Voi että. Kivojen ihmisten seura, nauraminen ja puhuminen - ja sitten toisaalta yksinolo kaiken sosiaalisen pöhinän jälkeen. Virkkaaminen, värittäminen, siisti koti.

2. Luettele viisi kaunista asiaa.
Kädet, ne ovat kauneinta ihmisessä. Männyt. Arvo Pärtin Spiegel im Spiegel sellolle ja harpulle. Lempeä katse. Linnunmunan muoto.

3. Lempivuodenaikasi ja miksi?
Kevät. Olen syntynyt keväällä. Pitkän talven jälkeen kevät vain yksinkertaisesti merkitsee helpotusta. Valo, vihreys, varsinkin toukokuussa.

4. Minkä asian haluaisit vielä oppia käsitöitten saralla?
Haluaisin oppia neulomaan ihan oikeasti, mutta en toisaalta jaksa opetella. Olen kärsimätön ja laiskakin.

5. Kolme toivettasi.
Keinutuoli kirjanurkkaan, joku uusi käännösprojekti, terveyttä itselle, läheisille ja kissalle.

6. Lempijuomasi.
Pepsi Max, jääkylmä vesi, musta maustamaton tee.

7. Lempieläimesi. Miksi?
Ilves. Kissaeläimet ovat kiehtovia, ilves on notkean letkeä otus. Olen kerran nähnyt ilveksen luonnossa, juoksi auton edestä Liljendalissa.

8. Mikä saa sinut nauramaan?
Tilannekomiikka.

9. Minkä ikäisenä opit neulomaan/virkkaamaan?
Ala-asteella. Ensimmäisiä virkkuutöitä taisi olla sipulipussi. Neulomisen kanssa meni kurjasti. Koulussa tekemästäni lapasesta sain arvosanaksi 6-. En voi sanoa oppineeni varsinaisesti ikinä neulomaan. Ainaoikein-suorakaide saattaisi onnistua. Virkkaaminen on minun juttuni, siitä tykkään.

10. Kuinka monta hyvää ystävää sinulla on?
Tämä on tosi paha. Ei monta, mutta sitäkin tärkeämpiä. Osa asuu kaukana, joten näemme harvoin - jos koskaan. Onneksi on keinoja pitää yhteyttä.

11. Mottosi.
Ei minulla taida olla mottoa. Jotain sen suuntaista olisin ennen vastannut kuin "periksi ei anneta", mutta koska nykyään annan periksi aika useinkin, tuo ei kyllä voi olla mottoni.

Syksyn kauneutta.
Ihan lähipäivinä pitäisi valmistua yksi virkkuutyö, joten postaus ainakin siitä toivottavasti tulossa blogiin. Nyt hoidan vielä hetken hommia ja sitten tutimaan. Miten ihminen voikin olla näin loputtoman uupunut?

11 kommenttia:

  1. Hauska lukea vastauksiasi. Ja toi vaahtera on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa muuten näkyy varis ihan pienenä, se oli syömässä citykanin raatoa. :O Vaahterat oli "viimeinen hetki" kuvata väriloistossaan, nyt alkaa olla jo aika paljaat oksat. Nyyh.

      Poista
  2. Minulle taas virkkaaminen oli ihan tuskaa, neulominen oli ihan ok. Nyt tykkään molemmista, mutta kunnolla opin neulomaan ja virkkaamaan vasta aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulomisessa minusta on hankalinta, jos silmukka tippuu. :o Olisi kyllä tosi hyvä taito osata neuloa, edes sukkia. Niitä olisi kiva tehdä itselle käyttöön ja muille lahjoiksi.

      Poista
  3. Minäkin tykkään ihmisten käsistä! Ne ovat mielenkiintoisia tutkittavia ja kertovat ihmisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kans yksi jota kiehtoo toisten kädet

      TTosi

      Poista
  4. Oot ihana <3 Juu sama juttu, ei voi olla motto tuo, kun nykyään tulee annettua periksi. Hei olisiko se sitä iän tuomaa viisautta. <3 Pepsi Max ja Ilvekset, peukutan. <3

    Parempia päiviä ihana Liiolii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! <3 Eilinen oli oikea pohjamutapäivä vaihteeksi, mutta tänään taas tuntuu valoisammalta. Vaikkei edes paista aurinko! :o Kai tämä tästä... :)

      Poista