tiistai 15. syyskuuta 2015

Sylvin kuulumisia

Tiia kirjoitti taannoin blogissaan kissanpennuista ja kommenttilaatikossa tuli puheeksi, että olisi mielenkiintoista kuulla, miten Sylvi päätyi minulle. No kerrotaanpa. Viisi vuotta sitten olin vielä edellisessä "oikeassa" työpaikassani ja siellä kissallisen työkaverin kanssa jutustellessa heräsi kauhea kissakuume. Työmatkabussissa asiaa ruodittiin ja pähkäiltiin. Kesällä sitten tartuin toimeen ja soittelin muutaman aikuista kissaansa uuteen kotiin tarjoavan paikan läpi. En halunnut pentua, koska pelkään (kyllä!) pentukissojen teräviä hampaita. Halusin sisäsiistin, terveen, leikatun ja kiltin kissan, mielellään Helsingistä. Lopulta löysin ilmoituksen 6-vuotiaasta harmaavalkoisesta ja kiltistä Sylvistä. Soitin ilmoittajalle ja kissa olikin ihan lähellä, kotikadullani. Lähdin sitä katsomaan ja päätös syntyi, tässä on minun kissani. 

Ensimmäinen ottamani kuva Sylvistä. Killi tutkii uutta kotiaan.
No, kilttihän Sylvi kyllä on, mutta ei tykkää juurikaan silittämisestä. Tai vieraille sanon aina varmuuden vuoksi, että älkää silittäkö, sillä kerran killinger iski hampaansa kaverin silittävään käteen. Korvan takaa saa kyllä rapsuttaa. Osaan lukea merkkejä, tiedän milloin Sylvi haluaa olla omassa rauhassa. Sylissä Sylvi ei tykkää olla. Vaatii oman tilansa, siinä mielessä hyvin kissamainen kissa. Nyt Sylvi on 11-vuotias. Olen ollut aina enemmän koiraihminen, mutta tämän moukeron kanssa olen oppinut kyllä tykkäämään kissoistakin hurjasti.

Tässä jotenkin tosi tyypillistä kissan toimintaa kuvakertomuksena. Tapahtui tosielämässä.
1. Kissa pesii pahvilaatikkoluolaan tungetussa peittomytyssä. On tyytyväinen. Emäntä ei tykkää.
2. Emäntä sijoittaa törkyhintaiseen designigluun. Kissa testaa uuden pesän. 
3. Lopputulos. Kissa pesii nojatuolissa. On tyytyväinen? Emäntä ei tykkää.

6 kommenttia:

  1. Ihana tuo sinun Sylvisi! Ja kiva oli lukea tarina. Ajatella, että ei tarvinnut mennä "merta edemmäs kissaan" kun löytyi kotikadulta ;) Meidän kisukin tykkää lymyillä ihmepaikoissa ja pahvilaatikot on hänen mielestään parhaita mestoja ;) Terkkuja meidän Lunalta Sylville ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aikamoinen sattuma, että Sylvi oli samalta kadulta. Kannettiin Sypä olalla (valjaissa) tänne parin talon päähän. Terkkuja Lunalle! <3

      Poista
  2. Onpas söpö ja ilmeikäs kissa. :)

    Tiedätkö, kuinka tavallista on, että kissa ei välitä silittämisestä, ei tykkää olla sylissä ja ehkä jopa puree, jos joku erehtyy silittämään? Minulla on lähipiirissä paljon kissaihmisiä, ja mennessäni kylään joudun aina muistelemaan, miten minkäkin kissan kohdalla on paras käyttäytyä. Yhdellä ystävälläni on usein käsivarret täynnä naarmuja, ja niitä ihmetellessäni saan kuulla, että hän ja hänen kissansa "vähän painivat". Vieraita kyseinen kissa ei siedä lainkaan, vaan pyrkii kynsimään ja puremaan. Mietin joskus, minkäköhänlaista käytöstä voi vielä sanoa normaaliksi ja millaista ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoja on tosiaan monenluonteisia. Ystävälläni on silityksestä ja sylissä olosta tykkäävät kissat ja aina hämmästyn niiden läheisyyttä hakevaa käytöstä, kun kyläilen siellä. En meinaa muistaa, että niitä voi vapaasti silitellä.

      Poista
  3. Kissathan aina haluaa itse valita omat paikkansa, niin meiän "pojatkin" :D Meiän kissat on arkoja, kun vieraita tulee, menevät yleensä yläkertaan tai ulos. Yks entisistä kissoista taas usein tuli eteiseen tervehtimään vieraita...Kaikki ne on ollet omia persoonallisuuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvikin on arka vieraiden suhteen, mutta jonkin ajan päästä tulee kyllä moikkaamaan vieraatkin, pököää jalkoihin. :)

      Poista