sunnuntai 30. elokuuta 2015

Koti ilman sohvaa on kuin...?

Sohvani on vuodelta 1995. Se edustaa aikakauttaan mielestäni loistavasti. Se ei tarkoita, että sohva olisi museoimisen arvoinen. Se on yksinkertaisesti ruma. Melko tukeva tosin edelleen, mutta muuten vain ruma. Kahdennukuttava vuodesohva on majoittanut monia vieraita vuosien varrella. Mukavia muistoja, mutta nyt alkaa riittää. Silmiä särkee kankaan sini-viher-puna-kukertava ruutukuviointi. Vaaleat alueet ovat kellastuneet. Sohva kerää kissankarvaa, käsinojat ovat kissan kynsimät ja siellä täällä on isoja läikkiä, joita en ole saanut puhdistettua. En oikeastaan ikinä istu tuolla sohvalla. Istun nojatuolissa. Vieraat istuvat sohvalla, jonka ensin hinkutan puhtaaksi tai edes vähän puhtaammaksi kissankarvoista.

Olen elänyt jo muutaman vuoden sitku-elämää sohvan kanssa. Sitten kun kissaa ei enää ole, hankin uuden sohvan. En osta uutta sohvaa, kun kissa likaa ja repii sen kuitenkin. Mutta kissani (pitkää ikää hänelle) voi elää vielä hyvässä lykyssä kymmenenkin vuotta. Aionko katsoa vielä vuosikymmenen ruudullista ysärisohvaa?

Nyt tosiaan riittää. Tilaan Noutosortin miehet huomenna. Mutta uutta sohvaa ei ole näillä näkymin tilalle tulossa. Voiko ilman sohvaa olla? Ainoassa hyllyni sisustuskirjassa sanotaan, että kodissa tärkeintä on sohva ja hyvä valaistus. Toisaalta kirjassa käsketään myös rikkomaan rajoja ja tekemään kodista omannäköinen. Oma tupa, oma lupa. Vieras (harvoin täällä käy enempää kuin yksi kerraallaan) saapi jatkossa istua nojatuolissa, minä tyynykasassa lattialla tai sitten vaikka pinnatuolilla. Uusi unelmien sohva olisi harmaa, nykyaikainen, yksinkertainen. Sen aika vaan ei ole vielä. Sohvan paikalle tulkoon toistaiseksi vaikka yksi kirjahylly lisää, jotta saan komerossa ja pahvilaatikossa olevat opukset arvoiselleen paikalle. Kirjat tekevät minun kotini.

No niin, sanokaa nyt että tästä saa luopua. Verhoilu maksaisi liikaa, irtopäällistä ja huovalla peittelyä on jo kokeiltu. Huomatkaa miten itämaiset tyynyt sopivat hyvin yhteen ruutukuosin kanssa. Ja miten maton kuviointi rimmaakaan kivasti sen kanssa. Ei kun...

RIP sohva.
Oikeasti, lemmikeistä on iloa, mutta kyllä ne sotkevatkin. Kissan varpaanväleissä kulkeutuu kissanhiekkaa joka paikkaan ja karvoja irtoaa siihen, mihin kissa päättää itsensä kellistää. Plus sitten se kynsien terottaminen. Siihenhän ei kelpaa mikään eläinkaupan raapimispuu. Matoista kissataloudessa parhaimpia ovat bukleematot, puuvillaiset räsymatot hyvänä kakkosena. Karvalankamatot ovat ihan poissuljettuja. Totuus on, että kissat oksentelevat karvapalloja aina silloin tällöin, ja hakeutuvat aina matolle ykätessään. Siivoa sitten pitkänukkaista karvamattoa...

Rakas kissinger vielä lopuksi kuvaan. Eilisessä siivousvimmassani karsin kissan lelut ihan muutamaan ja annoin ne pitkästä aikaa leikittäväksi. Eivät ole kiinnostaneet Sylviä aikoihin, mutta nyt niissä on uutuudenviehätystä ja Sylvi jaksaa leikkiä niillä. Kisu on muuten laihtunut taas. Sen huomaa jo kyljistäkin. Heti sitä säikähtää, että onko Sypä sairas, mutta luultavasti vain pitkäjänteinen dieetti alkaa vihdoin vaikuttaa. Entinen paksukainen alkaa olla ihannepainossa.

Sylvi leikkimässä. Leluhiiri meni hyllyn alle piiloon.

12 kommenttia:

  1. Välillä nuo huonekalut tulevat vaan tiensä päähän. Sylvi on ihana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Luopumisen tuskaa oli hiukan ilmassa, mutta nyt on noutajat tilattu.

      Poista
  2. Voi ei.. tuo ruudullinen sohva on aivan ihana. Teillä sama matto kuin meillä, löytyy Sofian huoneesta. <3 Sylvilel terkkuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, Tiia!! :D Se on ihan laikukas, kuvasta ei näy. Ja kellastunut. Matto on kyllä kiva, ostin alennusmyynnistä.

      Poista
  3. Kyllä vaihtelu välillä virkistää ja sitä paitsi olet sinä kyllä jo kunnioitettavan pitkään tuota sohvaa jo pitänyt ;) Sylvi on ihana ja ihanan värinen tuo pinkki matto ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se jo tasan 20 vuotta. Keskiviikkona tulee noutajat. Mä tykkään myös tuosta pinkistä matosta.

      Poista
  4. Tuo sohva on ihana!!! :) Meillä eletään myös aina sohvien sitkun aikaa. En ole IKINÄ ostanut uutta sohvaa, aina vain halpaa jopa ilmaista. Siinä on puolensa. Ei harmita, kun
    on nahkasohvassa reikä ja kynnet ovat tikanneet kylkeen tekstiviestin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, jo toinen tykkäys sohvalle! :D Nouto kuitenkin tilattu. ;)

      Poista
  5. Ihailen rohkeuttasi ja oman tiesi kulkemista. Sohva pois vain jos siltä tuntuu, kyllä sitä ihminen pärjää ilmankin, kun ottaa sellaisen asenteen. Ja hankkii sitten vaikka toisen nojatuolin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa ajattelin just toista nojatuolia siihen - jossain vaiheessa. Ensin kyllä tulee eteen se kirjahyllyn hankinta. Mulla on laatikollinen Karjala-kirjoja eteisessä ja komerossa yksi hylly lastenkirjoja odottamassa hyllyyn pääsyä.

      Poista
  6. Minä elin ilman sohvaa vuosia! En koskaan kaivannut sitä. Vieraiden kanssa istuttiin kuitenkin aina keittiön pöydän ääressä. Hyvä! Ole anarkisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva lähti. :D Hyvä kun muistutit keittiönpöydän olemassaolosta. Voisin hyödyntää omaani enemmänkin.

      Poista